sunnuntai 27. syyskuuta 2009

"Think like a bumblebee ; train like a horse!"

Vaikka kotimainen triathlonkausi on jo hyvä tovi sitten saatettu päätökseen, on pian taas se aika, jolloin ensi kautta aletaan suunnittelemaan. Itselleni hyväksi havaittu keino on asettaa tavoitteita, jolloin motivaatio pysyy yllä ja harjoittelu on mielekästä. Luulen, että tämän vuoden jälkeen nuo tavoitteet on helppo asettaa erilaisiin kilpailuihin, kun tähtäimessä ei enää lähtökohtaisesti ole maaliin pääsy.

Suomen kesä on lyhyt, mutta triathlonkisojen suhteen kuitenkin kattava. Harvoin kuitenkaan ennen juhannusta voidaan mennä avovesiin uimaan (ilman märkäpukua), joten kisakausi muodostuu hyvin lyhyeksi. Suomessa on lukuisia erinomaisia triathlonkisoja ja siksi tässä postauksessa keskitys puolimatkan kisoihin ulkomailla.

Ironman 70.3 -sarjan kisat auttavat alkuun. Viime kesäkuussa kisaamaani IM Boise 70.3 voin suositella kenellä tahansa. On kuitenkin epätodennäköistä, että matkaan ensi kesänä jälleen USA:han. Entäpä Itävallan IM 70.3 toukokuun lopulla tai Antwerp Ironman 70.3 elokuussa? Vaihtoehtoja löytyy myös The Challenge Familyn kisoista. Vinkkejä hyväksi havaituista kisoista otetaan ilolla vastaan. Myös eurooppalaiset maratonit kiinnostavat, joten vinkit niistäkin ovat tervetulleita! Myös maratoneja listaavia sivuja voi laittaa kommenttikenttään.

Harjoitteluun liittyy myös erinomainen ajatus Joe Frielin kirjasta The Triathlete´s Training Bible 2nd Edition. Jutussa kerrotaan NASA:n tutkineen kimalaista, sillä oli sen toivottiin tuovan vastauksia avaruudessa operoimiseen. NASA:n tutkijat kysyivät, että kuinka niin pienet siivet pystyvät tuottamaan tarvittavan nosteen suhteessa niin suureen ja karvaiseen torsoon. Tutkijat tutkivat tutkimisesta päästyään kimalaista ja tulivat siihen tulokseen, että kimalaiset eivät ole lentokykyisiä. Onneksi kukaan ei kertonut tätä kimalaiselle. Yksi mm. triathlonpalapelin merkittävin osa menestyksessä on omaan itseensä ja suorituskykyyn uskominen. Sitten on kilpahevonen. Psykologisesti kilpahevoset poikkeavat triathlonisteista. Hevoset eivät koskaan kyseenalaista harjoitteluaan. Kun on aika tehdä valmentajan suunnittelema harjoitus ne tekevät sen, eivätkä mieti, että onko se tarpeeksi. Ne eivät tee extralenkkejä vain ollakseen "varmoja", että kilometrit riittävät. Kisapäivänä hevoset ovat hermostuneita, sillä ne tietävät, että jotakin on tapahtumassa. Ne eivtä kuitenkaan vertaile toisiaan kuten ihmiset: "Katso mikä ori!" -tyyliin. Kilpahevosten olemassa ololle on vain yksi syy: tulla nopeammaksi. Jos hevonen on fyysisesti vahva ja valmentaja viisas, niin tämä yleensä tapahtuu. Jatkuva arvailu ja suunnanvaihto harjoittelussa jokaisen kisan jälkeen on varmin tapa epäonnistua. Joe Friel kiteytti ajatuksensa loistavasti:

"Think like a bumblebee ; train like a horse."