keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Tammiflunssa, tuo alkuvuoden vitsaus

Kyllä tämä talvi on ihmeellinen juttu. Ja vielä ihmeellisempi on tammiflunssa, joka on yhtä varma kuin verot. On hermoja raastavaa levätä, kun samalla miettii menetettyjä harjoitustunteja. Kaikki tietävät, ettei kipeänä saa urheilla, mutta minua ainakin tuo lepääminen ärsyttää. Harjoituspäiväkirja näyttää nollaa ja verenpaine uusia ennätyslukemia. Nyt kuitenkin taas treeni maistuu ja henkikin kulkee entiseen malliin. Viikko-ohjelman julkaisen sitten juhlallisesti sunnuntaina.

Triathlon on työllistänyt vapaa-aikana kohtuullisesti, vaikka kesä on vielä kaukana edessä. TRI-lehti on yksi mukavimmista tehtävistä, joka toistuu kuukausittain. Myös liiton uusi hallitus on järjestäytynyt ja toivon mukaan entistä innokkaampana ja valmiina paiskimaan töitä. Tunnetusti en blogissani käsittele liiton tai seuran asioita sen kummemmin, niistä saa toki olla yhteyksissä esimerkiksi s-postilla (etunimi.sukunimi@gmail.com). Aktiivisia toimijoita luonnollisesti kuitenkin toivoisi jokaiseen seuraan ja yhdistykseen.

Rakas aviomieheni on kiistattomasti ohjannut ja kaitsenut pian satoja (eli enemmän kuin 100) triathlonisteja lajin pariin erilaisissa triathlonkouluissa ja vastaavissa. Olenpahan itsekin aktivoitunut tällä saralla ja kasannut joukkueen työkavereista ensi kesän Helsinki City Triathloniin. Itse jäin ns. varamieheksi, mutta kolme uutta triathlonistia siis plakkarissa kesällä. Edellyttäen, että uintiosuudella ei tule pohjakosketusta, pyörästä saadaan lastenistuin irti ja juoksuosuudella pysytään reitillä.

Seuraava keskustelu käytiin jossakin päin Kuopiota ennen Lemmettylän perheen Helsinkiin muuttoa:

- Mittee työ sinne Helsinkiin määttä?
- Arja sai vakituisen työpaikan sieltä, ja on vielä oman alan hommia.
- Kyllä teillä nyt jiäpi hiihot ja muut ku eihä siellä oo ees lunta.


Kuva kotioven edestä.