perjantai 9. joulukuuta 2011

Menossa tulosuuntaan vai tulossa menosuunnasta?


Hiljaiseloa on pitänyt blogirintamalla. Hiljaiseloa ei ole kuitenkaan ollut muuten elämässä, vaan päivät kuluvat huminalla. Pari kertaa olen pistäytynyt tuolla Vuokatin ”kesämökillä” ja katsastanut, että minkälaista elämää se minun pikku mehtäläinen oikein viettää. Nooh, ehkä vähän tosiaan sitä mehtäläisyyttä on jo liikaakin! :D Täytyykin pitää kunnon integraatioviikko sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Lumi on sitten vielä jättänyt tulematta tänne etelään. Kaksi viimeistä talvea onkin ollut niin loistavia suksi- ja muihin hommiin, että todennäköistä oli, että näin tulee vielä käymään. Mutta kyllä se vaan on pimeää, kun ulos katsoo ja lunta ei näy. Tiistaina ajelin työmatkaa n. 30km verran CC:llä ja juuri silloin oli lunta sen verran maassa, että oli paikoin todella liukasta menoa! En ymmärrä, että kuka uskaltaa kurvailla menemään ilman nastoja, vaikka ovathan ne vähän kiusalliset sitten kun se vähäinen lumi taas häviää.

Jos vähän avautuisi enemmän tuosta elämästä pyöräteillä, kun mielestäni siihen on aihetta. Tähän pimeään aikaan kummastusta herättää täysin valottomat pyöräilijät (ja jalankulkijat), mutta olen törmännyt myös sellaiseen, että se punainen takavalo onkin edessä, jolloin on jokseenkin mahdotonta sanoa esim. mäessä, että kumpaan suuntaa oikeastaan ollaan menossa! Mitä ihmettä! Ja samalla tiellä menee mm. skootterit, miten siinä ehtii reagoida siihen, että toinen tuleekin vastaan eikä menosuuntaan…

Ja lopuksi TRI-uutisia! Radio Rockin Marce on luvannut tehdä puolimatkan triathlonin ensi kesänä, jos Jussi Heikelä valitaan vuoden parhaaksi radiojuontajaksi ja Heikelä Korporaation parhaaksi radio-ohjelmaksi. Äänestää voi täällä 11.12.2011 saakka! :D

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sateen sattuessa sateessa?

Meillä luonnollisesti tähän aikaan Teemu on miettynyt kisakalenteriaan ensi kesäksi. Siihen, mikä se tulee olemaan, en ota kantaa, mutta kommentoin muutamaa tänä vuonna järjestettyä kisaa, jotka olivat "mahdollisten kisojen" -listalla viime vuonna tähän aikaan sekä kisoja, jotka ovat olleet luonnonvoimien armoilla.

Yksi niistä oli Ironman China, joka erinäisten vaiheiden jälkeen peruutettiin. Ensin siis peruttiin uintiosuus ja pian sen jälkeen koko kisa. Huokaistiin kotona, että onneksi ei lähdetykään tuonne. Mutta miettikääpä niitä ensikertalaisia, jotka laittoivat aikaa ja rahaa ensimmäiseen IM:ään ja kisasta meinasi tulla duathlon! Ehkäpä heille koko kisan peruuntuminen oli parempi ratkaisu.

Toinen kisa, jota ei nyt varsinaisesti harkittu, mutta johon tutustuttiin vuoden 2010 Saksan pitkän matkan MM-kisoissa oli ITU:n pitkän matkan MM-kisat Vegasissa. Kisat kisattiin nyt viikonloppuna ja +17 asteinen vesi, kylmä ilma ja tulvat estivät uintiosuuden kisassa. Hyvä yhdistelmäharjoitus! :D

Seuraavaan kisaan emme todellakaan meinanneet lähteä, mutta Lehtosen Kaisa oli kisassa, kun Kolumbian Guatapeessa WC (= world cup) perusmatkan kisa jouduttiin lyhentämään sprinttikisaksi maanvyörymien vuoksi.

Lisäksi on useita tarinoita ja kokemuksia kaatosateiden aiheuttamista ongelmista, pieneliöiden, levän ja meduusojen esiintymisestä vedessä sekä kylmän tai kuuman ilman aiheuttamista hankaluuksista kisassa tai sen alla. Itsekin olen kisannut sellaisessa vesisateessa, etten tietä nähnyt sateelta. Uinti oli Boisessa niin kylmässä vedessä, että sormet kangistuivat eikä vetoketjua saanut auki tai kenkiä jalkaansa. Mutta nämä asiat kuuluvat tähän lajiin ja tekevät siitä juuri sen takia mielenkiintoista.

Jarmo ja Teemu ETU:n pitkän matkan EM-kisoissa Espanjan Vitoriassa vuonna 2010. Kisan erityispiirteenä oli pieneliöt, joidenka vuoksi märkäpuvut piti desifioida.

Tanskan Fredeririciassa vuonna 2005 meressä oli meduusoja polttelemassa. Huomatkaa aloittelijan pitämä sykevyö! :D


maanantai 24. lokakuuta 2011

Kiurun kanssa samalla radalla

Ei ollut tarkoitus ihan näin pitkään fiilistellä Havaijia kuin nyt kävi kirjoitusten välillä. Mutta kisahan oli mahtava ja oli hienoa seurata vielä viimeisiä maaliintulijoita aamupalan jälkeen. Ehkä vähän tuli sellainen olo, että jospa jonakin päivänä... Mutta ihme pitää tapahtua sitä ennen, koska tuo Big Islandin ilmasto ei lähimaillekaan ollut minulle sopiva urheiluatmosfääri kuumuudessaan ja kosteudessaan. Ja tuuleekin siellä ihan turkasesti.

Harjoittelussa on painotus ollut uinnissa ja sen tekniikassa. Teemu on pistänyt tekemään räpylärallia ja yhtälailla lautaa on uidessa saanut pitää polvien ja nilkkojen välissä. Unohtamatta sitkeääkin sitkeämpää volttikäännösten tekoa. Tosin taistelutoverini oli viime uintireenin jälkeen varma, että volttikäännökset ovat hänen kohdallaan muuttuneet kiinalaisiksi kippuroiksi! :D Näin välillä käy, joskin se on kyllä kauhean vaikea uskoakin.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, että Ironman Zurich -uimalakit "puhuisivat" eri tilanteissa ja sillä saisi esimerkiksi huomiota ja parempaa palvelua. Linkki tähän kokeellisen journalismin helmeen löytyy täältä. Nyt olimme Teemun kanssa uimassa Mäkelänrinteessä torstaina ja päädyssä joku mies kysyi minulta, että olenko ollut Sveitsissä kisoissa. Vastasin olleeni ensimmäistä kertaa Ironmanilla viime kesänä ja samalla tajusin, että kuka kanssani tarinoi! Sehän oli edustaja Kiuru, joka pulahti kanssamme samalle radalle. Hän jatkoi, että on itse kisannut Sveitsissä myös. Minä käyttäydyin siten kuin 20 vuotta sitten, kun tapasin Samuli Edelmanin ja sanoin vienosti, että "joo, mää tiedän..." Onneksi Teemu tuli sitten siihen ja miehet jatkoi juttujansa, kun minä tunsin itseni ihan pöhköksi. Ette ehkä usko, mutta ei ollut ensimmäinen kerta... Mutta hei, olihan se aika hienoa, että lajin legenda alkaa jutustella kesken uintireenin!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Fiilistelyä

Olen tässä blogissa aikaisemminkin palannut noihin Havaijin 2007 -tunnelmiin. Mutta koska kuvia tuolta reissulta on tuhansia, niin yritin etsiä arkiston kätköistä ennen julkaisemattomia otoksia Big Islandilta. Toivottavasti onnistuin siinä ainakin suuremmilta osalta! :) Kuvien otosta itseni lisäksi on vastannut Teemu ja Antti. Olkaa hyvät.

Teemu, Tiina ja Antti uintipaikalla.

Hänen uintipaikkansa.

Teemu ja Tomppa pyöräreitillä.

Tiina ja Teemu Ali'i Drivellä.

Teemu YLE:n haastattelussa.

Iloinen kannustaja kello 05.

Chrissie Wellington kiisi ohi.

Chris "MACCA" McCormack ja "manboobsit", joista hän mainitsi myös voittopuheessaan.

Chrissie maalissa voittajana!

Pitkän päivän jälkeen nojaillaan.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Ympäriämpäri altaassa

Tänään saavutin eräänlaisen low pointin, kun menin Firman sählyreeneihin ja huomasin, että mukana olevat housuvalinnat rajoittuivat a) farkkuihin ja b) 2XU:n pyörähousuihin. Koska olen itse tehnyt perusopetuksessa liikunnanopettajan sijaisuuksia, niin ei tullut kuulookaan esiintyä kentällä farkuissa. Niinpä menin reteesti viimeisen päälle olevissa (ok, pelivuosinani viimeisen päälle olleissa) salibandyvehkeissä kentälle, sillä erotuksella, että päälläni oli henkseliset pyörähousut ja siten loukkasin molempia lajeja yhtäaikaa kätevästi. Sain kentällä olleelta maastopyöräilijältä (täysin asiallisen) kommentin, että "maltoit kuitenkin irtolahkeet riisua"...

Ja miksi näin? No varmasti siksi, että eilen jouduimme Maijan kanssa taas tositoimiin altaassa. Teemu oli keksinyt kaikenlaista erikoista päidemme menoiksi ja olin vielä tänäänkin pyörällä päästäni. Uimme vuorovedoilla räpylöillä ja sitkeästi koko ajan volttikäännöksiä tehden (siksi siis päässäni pyörii vieläkin). Harmikseni totesin olevani yllättänyt, sillä asian sujuva tekeminen tuntuu vievän aikaa! WHAT! :D Mutta sitkeesti me niitä toistoja teemme ja välillä sujuu paremmin kun välillä taas menee vähemmän kauniisti.

Onneksi Sveitsistä löytyi Ironing Room. Joskin tämä tuli vastaan vasta kisan jälkeen...

Lopuksi kysely! Mitkä ovat tärkeimmät varusteesi ja eväät lauantai-sunnuntai yöksi Konan vahtaamiseen? Kisastudio pystytetään täälläkin ja vieraspaikatkin ovat täyttymässä. Sitten noin 20 maissa aletaan vahtaamaan täältä. Onhan se hurjaa, että itse on päässyt (toistaiseksi) kerran paikanpäälle nauttimaan kisaa edeltävien viikkojen tunnelmasta ja itse kisasta. En voi unohtaa tuota kisaa, koska suuria tunteita aiheuttivat: 
  • Teemu oli 25-vuotias, tuli maaliin ja sijoitus oli PRO-sarjan 50.
  • Macca ja Chrissie voittivat
  • Söderdahlin Tomppa lopetti uransa (keskeytykseen) 
  • Tiina kohtasi lajin kovuuden ja joutui keskeyttämään
  • Ja Antin kanssa tutustuimme huolella paikalliseen ruokakulttuuriin
 

tiistai 20. syyskuuta 2011

Hienostorouva Länsi-Vantaalta

Ilouutisia! Flunssa taittui, mutta kuin viimeiseksi kiusanteokseen se tapahtui vasta maanantaina. Eilen sitten porhalsimme Maijan kanssa Mäkelänrinteessä niin, että hippulat vinkui. Joo, joo ihan varmasti vinkui. Halli oli aivan tupaten täynnä, mikä on todella harvinaista, mutta vesijumppareilla oli jokin syvänmerenjumppa ja tarvitsivat vielä lisätilaa heilumiseensa. Saimme kuitenkin yhden radan käyttöömme, joka oli alunperin suunnattu vesijuoksijoille. Todella hyvää ja ymmärtäväistä palvelua! Maija jo vähän leuhkana epäili, että asiaan olisi vaikuttanut meidän Ironman Zurich -uimalakit. Nooh, olin minäkin vähän leuhkana. Harmittaa ehkä vähän, että se "ironman" lukee vain lakin toisella puolella! :D

Lokakuussa sitä saa varmasti taas aloittaa Teemun mielenmukaiset liikuntatuokiot, eli harjoitusohjelman noudattaminen. Jee! Jotenkin on paljon odottavampi mieli kuin vuosi sitten, nyt kun tiedän mitä tuleman pitää ja mitä asiat vaatii. Välillä kyllä myös hirvittää juuri se, että tietää mitä sitoutumista esimerkiksi juuri ironmanille treenaaminen tarkoittaa. Toisaalta, minulla oli koko viime vuosi pääsääntöisesti mukavaa ja sain liikkua aivan mahtavien kanssa. Se, mistä jää ns. "paitsi", niin on oikeastaan aika samantekevää ja useimmiten epäterveellistä. Se, mitä saa tilalle, onkin sitten jotakin aivan muuta.

Laskeskelin tosiaan viime viikolla, että olen ollut jopa epätavallisen terve viimeisen vuoden ajan. Liekö syynä tämä tyylini, jossa esiinnyin Sonkajärvellä alkuvuodesta? :D

Hienostorouva Länsi-Vantaalta.


sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kauden ensimmäinen DNS

Näinhän siinä sitten kävi, että Pääkaupunkijuoksu jää juoksematta. Koko viikon piinasi ensin kurkkukipu ja sitten tukkoinen nenä. Ja vaikka tänään sunnuntaina olo on paras, mitä se on koko viikon aikana ollut, niin eipä tässä uskalla lähteä "urheilemaan" asian kanssa. Harmittavaa, varsinkin kun sää on mitä mainioin syyssää. Niin paljon keljuttaa, että en lähde edes katsomaan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut kuuntelemaan paremmin omaa kehoani ja nytkin se kertoi hyvin selvästi, että ainoa mihin se viikon aikana pystyi, oli työmatkatempoilu ja töiden teko. Kummallista, miten erkaantunut olin aikaisemmin omasta kropasta ja nyt kun olen saanut tehdä sillä töitä, niin fiilisten ja rasituksen tulkinta on ylipäätänsä mahdollista. Uskon vakaasti, että se on urheilun ansiota.

Teemu hoiti perheemme urheilusuoritukset tältä viikolta osallistumalla (ja voittamalla) Lost in Kajaani Adventure -seikkailukisaan. Onnea Pulleille possuille! :D

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Hiihtotutkimusleski

Voi voi. Sunnuntaina olisi edessä odotettu urheilutapahtuma, eli Pääkaupunkijuoksun 1/2-maraton. Mutta kuten ehdin jo voivotella, niin lenssu se meinaa vaan kaartaa paikalle. Sunnuntaina juostiin Teemun kanssa 1,5h Puijolla ja jalat oikein kipitti baanaa, mutta nyt on puhti poissa. Saapa nyt nähdä, että tointuuko tästä juoksukuntoon, meneekö lenkkeilyksi vai joutuuko jättämään kokonaan välistä. Tällaistahan se on, kun syksyn puolella yrittää urheilutapahtumiin mennä, niin ei ole takeita etteikö joku pöpö pyyhkäise ylitse.

Harjoittelusta sen verran, että tarkoitus on tuttuun tapaan aloittaa puntti- ja uintikuurilla. Erityistarkastelussa polvi ja sen vahvistaminen (kyllä, edelleen). Uinnssa on tarkoitus saada uintia tasapainoisemmaksi molemmilta puolilta. Toisaalta on ihan kiva taas palata tekemään perustyötä noiden asioiden parissa. 

Kuva voitokkaasta Kuopio Triathlonista kesältä 2011. Tuolloin terve kuin pukki!

Itse asiassa tuli tuossa lenssusta mieleen, että ihmeen terveenä sitä on saanut tänä vuonna ollakin. Liekö tekemistä D-vitamiinin syömisen kanssa, jotan olen ottanut ihan reilusti nyt jo vuoden ajan. Oli vitamiinin ansioita tai ei, niin aion syödä sitä jatkossakin. (Nyt en muuten sitä ole syönytkään!)

Näiden (hajanaisten ja sekavien) ajatusten päätteeksi on hyvä mainostaa tulevia hiihtoleirejä. Siis minun omia leirejä. Olen varannut parit lennot talven kaukokohteeseen Kajaaniin Teemun luokse. Pääsen siis pitämään hyvät hiihtosetit Vuokatissa tänä talvena! Olenkin muuten hieman ihmetellyt, ettei minulle ole tarjottu "Suuri Hiihdon Ystävä" -ansiomerkkiä, sillä olenhan tukenut suomalaista maastohiihtoa niin paljon, että olen jopa lähettänyt rakkaan aviomieheni sitä tutkimaan! Luulisi tulevan hyvää tutkimusta! :D

lauantai 3. syyskuuta 2011

Jönssin malja

Seuramme triathlonkausi päätettiin legendaarisen Jönssin maljan kilvoittelun tahtiin. Kisa vedettiin kolmihenkisin joukkuein ja jokaisessa joukkueessa oli yksi nainen. Jokainen joukkueenjäsen suoritti peräkanaa yhden lajin kerrallaan, jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan lajiin. Pääsin Harrin hyvän uinnin jälkeen starttaamaan kakkososuudelle kärkipaikalta, mikä kostautui ja uin väärän reitin! Mitä ihmettä! Ei ollut ketään ketä peesata ja tulos oli tässä! Johtoasemaan pitää siis totuttautua tulevia kausia (ja siis Jönssin maljoja varten)! :D

Mahoton molskautus veteen!
Pyöräilyssä olisi ollut hyvä sauma katsoa olisiko kesä tuonut parannusta 10km tempoaikaan keväältä, mutta kuinka ollakaan, ei minulla toiminut takavaihtaja. Mitä ihmettä! Minä amatööri en ollut testannut vaihteita ja tässä nyt sitten tulos. Tosin harvemmin nyt tällaista tapahtuu muutenkaan, mutta huolto petti tässä tapauksessa.

Startti kuin Boltilla.

Juoksuun lähtiessä olin varma, että vähintään putoan lampeen, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Joukkuekavereilta piti pyytää anteeksi, mutta heitä asia nauratti. Joko meidät diskataan, saamme aikasakkoa tai sitten jury ei muista enää koko tapahtumaa! :D Mutta tapahtuma oli oikein hauska ja onneksi elvytimme tämän taas henkiin!

Surullinen ja ikävä viikko huipentui lässähtäneeseen "urheilu"suoritukseen, joka oikeastaan oli nähtävissä. En ole oikein maanantain suru-uutisen jälkeen ollut oma itseni ja se näkyy sähläämisenä ja unohteluna. Mutta elämä jatkuu, vaikka se lattealta kuulostaakin. Huomenna seuraamaan ja kannustamaan TdH-hurjia!

Kuvista kiitos Sisukkaalle!

lauantai 27. elokuuta 2011

Triathlon vie ja kuljettaa

Viimeisen reissu meni sitten ns. tuubiinsa, sillä Teemu taisteli +43 asteen helteessä itsensä Challenge Vichyssä toiseksi! Teemulla on nyt takana uskomaton kausi kansainvälisestikin ja olen siitä tietenkin melko leuhkana! :D Se suotakoot minulle muutaman takkuisemman kauden jälkeen. 

Täytyyhän tässä itseänikin kehaista, sillä olen noussut triathlonvaimoilussa aivan uudelle tasolle. Ai miksikö? Lennot, hotellit ja auton vuokraamiset ovat pientä sen rinnalla, kun kisan aikana pystyy kannustamaan, huutamaan väliajat ja sijoitukset sekä nyt aivan uutena featurena myös takana tulevan väliajan sekä pitämään kirjaa sijoituksista ja tuottamaan luotettavaa tulospalvelua tekstiviestein Suomeen sekä Facebookkiin. Yksi asia tosin epäonnistui, valokuvaaminen kisan aikana. Alapuolella todiste siitä, että paineen kasvaessa kokeneempikin triathlonvaimo sortuu ja juoksukuvasta tuli yksi suttutuhru.

Olen aikaisemminkin sanonut, että rankkoja ovat teräsmiesten (ja -naisten) puolisoiden päivät. Herätys kello 04 ja kotiin pääsee (teräsmiehen tasosta riippuen) iltamyöhään. Koko päivä vaihtelevissa sääolosuhteissa ja epäsäännöllisissä "huoltotauoissa". Olen tänäkin kesänä nähnyt kisassa poodiuimille päässeiden miesten rähjäävän huoltajilleen kisan aikana ja tämä on saanut minut tuntemaan suurta sympatiaa. Kun paineet on kovat, niin se purkautuu välillä ikävällä tavalla. Itse en tätä käytöstä ole kokenut ja se johtunee osittain vuosien mittaan hioutuneesta yhteistyöstä ja molemmin puolisesta ymmärryksestä.

Mutta nyt se kuvasikermä Ranskan reissusta, s'il vous plaît:

CREPS oli kisajärjestäjien tarjoama opistotyylinen majoitus.

Uintistartti. Vasemmalla alhaalla näkyy levää ja heinää, jota nostettiin kisapäivään saakka pois vedestä, mutta välillä sitä oli ollut niin runsaasti, että kävelemällä olisi päässyt nopeammin! :) Ei kuulostanut hyvälle. Vesi oli +26 asteista, joten märkäpuvut olivat kiellettyjä.

Tulosseurantakeskus. On meillä välineet. Kännykän timer ja vanha kunnon kynä ja paperi.

Suttutuhru. Kaikkea ei vain voi saada.

Lemmettylä, Bayliss ja Whyte. Ehkä vähän väsyneen näköisiä miehiä.

Palkintojenjako.

Pariisin metrossa.

Päivä kisan jälkeen on hyvä idea kiivetä rappusia torniin...

Ilme, kun tieto peruutetusta lennosta annettiin.



Omat treenit ovat olleet elokuun ajan melko vähissä ja aloitin suosialla off-seasonin. Mietin kyllä edelleen puolimaratonin juoksemista nyt syksyllä. Ensi kesää suunnitellaan kovasti ja innokkaasti. Tänä vuonna triathlonin "takia" tuli vietettyä reilusti yli kuukausi ulkomailla ja nähtäväksi jää päästäänkö ensi vuonna Espanjaan, Saksaan ja Yhdysvaltoihin kisareissuilemaan.

Triathlonvaimosta tulee kuun alusta hiihtotutkimusleski, kun Teemu porhaltaa tutkimaan hiihtoa Vuokattiin. Mutta ennen sitä järjestetään Helsingissä yhdet isoimmista triathlontapahtumista Suomessa, Helsinki City Triathlon!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Intoa ja kuntoa

Liar, liar pants on fire! En kuitenkaan palannut alkuviikosta blogin pariin, mutta annettakoot se minulle nyt anteeksi. Hyvä.
 
Sunnuntaina kisataan taas täydellämatkalla, tällä kertaa Ranskan Challenge Vichyssä. Teemu on intoa ja kuntoa täynnä, joten karavaanimme lähtee, niin kuin se on lähtenyt jo kahtena torstaina viimeisen reilun kuukauden aikana, kohti Eurooppaa kamakasa mukana.

Jos Saksassa söin makkaroita, niin Ranskassa aion purra patonkia ja juustoja! Hauskaa mennä Vichyyn, kun he ovat sieltä kovin innokkaasti olleet yhteyksissä ja hoitaaneet asioita kuntoon. Starttinumerokin on sievä pieni viitonen! :D

Katsotaan, tuleeko vasta viime kuussa Teemun tekemään uuteen ennätykseen taas parannusta ja yltääkö 3vaimo (eli minä) jälleen loistelijaisiin huoltosuorituksiin!

Stay tuned!

Tsemppiä kaikille EM-kisoissa ahkeroiville!

maanantai 8. elokuuta 2011

Ensimmäinen triathlonvoitto

Uskomatonta, mutta totta. Ensimmäinen triathlonvoitto tuli Kuopiosta olympiamatkalta ajassa 2:46:22! Uinti tuntui hyvältä, tosin aika oli pettymys 30:08. Triathlonissahan ei kannata surkutella uintiaikoja, sillä uitava matka voi olla lyhyt, täsmä tai pitkä. Pyörää lähdin ajamaan sitten riskillä, eli täysiä. Se kannatti, sillä pyöräosuuden jälkeen olin naisten kuntosarjan keulassa, tosin josta olin täysin tietämätön. 40km meni aikaan 1:21:04, johonka sisältyy molemmat vaihdot. Juoksu oli neljä viikkoa ironmanin jälkeen todellinen arvoitus ja maratonvauhtiseksi se meinasikin mennä. Sitten sain neuvon, että vaihde pienemmälle ja rytmi nopeammaksi, jota en syystä tai toisesta ymmärtänyt itse kokeilla. Tämä auttoi ja kun 1,5km ennen maalia tajusin, että kilpasiskoni ovatkin minun jäljessä eivätkä edellä, niin piti alkaa juoksemaan ihan tosissaan. Vasta maalissa uskoin, että olin todella voittanut! :D 10km meni aikaan 55:10. Tulokset löytyvät täältä!

Tässä nyt oli pikaraportti. Palaan asiaan vielä alkuviikosta. Pyytäisin arvioimaan suorituksen "kovuutta", myös siitä näkövinkkelistä, että edellinen voitto on 10 vuoden takaa kuulantyönnöstä! :D

torstai 28. heinäkuuta 2011

Elämä Ironmanin jälkeen

Elämä Ironmanin jälkeen on ollut oikein mukavaa ja seesteistä. Hah! Mukavaa se kyllä on ollut, mutta kiireistä matkustelua Suomessa ja Euroopassa on tullut harrastettua oikein urakalla. Siksi onkin "hauskaa", että varasimme lennot elokuun lopulla käytävään Challenge Vichyn kisaan Ranskaan. Siis Teemu kisaa, en minä. Triathlonkesä vaan jatkuu! :) Itseasiassa se jatkuu minun kohdallani jo Kuopiossa 6.8., kun TRI-transsissani ilmoittauduin perusmatkalle... Saas nähdä, että mitä siitä tulee, sillä en ole aikaisemmin perusmatkaa tehnytkään. Tavoitteena on vetää vahvasti kotimaisemissa. Lisäksi olen vielä tänä kesänä menossa maratonille, vaihtoehtoina joko Espoo tai Vantaa.

Omasta kisasta toipuminen on sujunut oikein hyvin ilman ongelmia. Toki yksi syy tähän on se, että en kauheasti kisassa puristanutkaan. Se ehkä (hölmösti) on jäänyt hieman harmittamaankin, mutta toki tiedän, että kyseinen kisa on hienoa päästä maaliin ja ennätyksiä voi tehdä sitten seuraavalla kerralla. Mutta ihminen on erikoinen tapaus. Ensimmäisen viikon väsytti kyllä aika lahjakkaasti ja ohjelmistossa oli mm. yhdet 3 tunnin päiväunet. Jalat olivat ihan muutamassa päivässä jo täysin kivuttomat, tosin väsyneet ne ovat olleet. Lepoa oli kaksi viikkoa, tai aktiivista heilumista ja "mökkiuintia", mutta treenin treeniä en ole edes ajatellut tekeväni. Ensimmäisen treenin tein eilen, kun ajoimme cyclocrossareilla Teemun kanssa hiekkateitä parin tunnin ajan. Tosin kevyesti mentiin. Kuopioon on reilu viikko aikaa, joten harjoitusohjelma on taas olemassa.

Laitetaanpä tähän parin viikon ajalta kuvasikermä!

Kuva Zurichin pyöräreitin jyrkimmän Heartbrake Hill -nousun päältä.

Zurichin eväitä. Kaikkia en ihan kuitenkaan syönyt! :D

Kuljetus pyörän check-iniin Frankfurtissa. Kuljetusjärjestelyt olivat koko kisaviikon ajan hieman takkuiset.

Frankfurtissa Teemulle iso ja odotettu onnistuminen. Ranskassa vielä kovempaa?!

Olen ottanut hieman erivapauksia ruokavalion suhteen. Tosin nyt loppui sekin ilottelu! :D

Huomasin, että en ollut kirjaillut tänne kisaviikon heilumisia, joten asia täytyy korjata. Eli tässä kisaviikon treenit:

maanantai: lepo
tiistai: juoksu 58min, 8,5km (sis. 20min verra + 3 x mäkinen kuntolenkki napakkaa juoksua + 20min verra)
keskiviikko: uinti (avovesi) 30min, 1km
torstai: uinti (avovesi) 30min, 1km = matkustuspäivä
perjantai: pyörä (TT) 45min, 15km (pyöräreittiä)
lauantai: uinti (avovesi) 20min, 500m (uintireittiä)
sunnuntai: Ironman Zurich Switzerland 14h13min, 226km


Total: n. 17h

lauantai 23. heinäkuuta 2011

IRONMAN Frankfurt 2011 edessä - kisaajasta huoltajaksi

Huomenna kisataan taas, mutta onneksi siitä huolehtii Teemu. Kesälomani kolmas viikonloppu vietetään kotoisasti (Zurichin ja Joroisten jälkeen) triathlonin parissa, legendaarisen Frankfurtin kisan muodossa. 

Kuhinaa riittää ja expossa olivat edustettuina kaikki triathloniin liittyvät merkit ja tarvikkeet, joita vain kuvitella saattaa! Huoltajan roolissa suoritin muutamia ostoksia, kuten geelejä, urheilujuomaa ja kaasupatruunoita, samalla ihmetellen tavaran määrää. Mitään "turhia" ostoksia en (vielä) kuitenkaan ratkennut tekemään tuolla reissulla.

Olemme myös törmäilleet suomalaisiin ja pitkästä aikaa osallistuimme perjantaina pidettyyn pasta partyyn, jossa myös oli todella hyvä fiilis! Partyssä esiteltiin myös vuonna 1978 pidettyyn ensimmäiseen Ironmaniin osallistunut Dave Orlowski, joka oli erittäin hauska kaveri ja kertoi hauskoja tarinoita tuosta kisasta.

Huomisen kisaa voi seurata seuraavilla tavoilla (nyt äiti sitten tarkkana, kun viimeksi ei onnistunut :D):

"Athlete Tracker" löytyy täältä!  Siihen voi syöttää kätevästi numeron 38 ja nähdä Teemun kisan edistymistä osuus- ja osa-aikojen perusteella. Jälleen muistutan siitä, että välillä seuranta saattaa tökätä ja ajat eivät päivity silloin hyvään toviin. Tässä tilanteessa ei paniikkia, vaan kärsivällisyyttä! :D

Tänne tulee live-seurantaa, eli kirjoituksia, videoita ja kuvia.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Finntriathlon 2011 - Kuvia, paljon kuvia

Vau, olen aivan mykistynyt paristakin asiasta. Ensinnäkin, olen saanut useamaan korvavakallisen onnitteluja, joista olen hyvin iloinen ja ne piristävät varmasti koko loppukesän ajan. Niitä on sadellut niin täällä blogissa kuin Facebookissakin sekä mikä parasta, Joroisilla ihan livenä. En ole halannut ihmisiä näin paljon sitten hääpäivämme! Toinen asia on se, että osallistuin Joroisilla vaativaan katsojan kannustajan rooliin ja ilokseni sain seurata aivan mahtavia onnistumisia niin Suomen parhaimpien kuin itseään vastaan kamppailleiden toimesta. Onnittelut kaikille!
Kisat olivat aivan mahtavat. Porukkaa oli kuin pipoa, mikä tarkoitti myös sitä, että tuttuja oli välillä ihan ruuhkaksi asti. Hyväksi ruuhkaksi eikä aamuruuhkaksi. Juttua riitti kaikkien kanssa ja olipa erityisen mukavaa tavata uusia ihmisiä ja kuulla heidän kokemuksiaan ironmanista ja muista reissuista.

Otimme päivän aikana (tai Teemu otti suurimman osan) noin 1500 valokuvaa... Käypä katsomaan täältä, että joko olisit osunut linssin eteen. Aika moni osui! :D Nämä reissulasset matkaavat torstaina Frankfurtiin, jossa Teemu havittelee ennätysaikaansa Frankfurtin Ironmanissa. Neljän viikon lomallani saattuu olemaan joka viikonlopuksi triathlonkisa, johon ainakin toinen meistä osallistuu. Se on kuulkaa TRI-vuodet menossa nyt ja ruuhkavuodet oven takana odottamassa.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kisaraportti: Ironman Zurich Switzerland 2011

“Swim 2.4 miles! Bike 112 miles! Run 26.2 miles! Brag for the rest of your life!”

Uskomaton pari vuotta kestänyt ironman-matka sai arvoisensa päätöksen Sveitsin Zurichissä sunnuntaina 10.7.2011. Olen vahvasti sitä mieltä, että itse ironman-titteli ansaitaan jo ennen kisaa ja kisa on kuin lopputyö pitkälle valmistautumiselle. No mutta, itse asiaan, eli siihen kisaan.

Kisa-aamuna kello soi 4:15 ja kuten ei yleensäkään, niin ei tänäkään aamuna ollut ongelmia pompata ylös kuin vieteri. Yleensä en pysty aamuisin ennen kisaa (omaa tai Teemun) syömään mitään, mutta nyt mussutin palan leipää ja kahvin mukisematta. Fiilis oli heti alusta asti ihan mielettömän hyvä. Ihmettelin sitä ääneen oikein itsekin, että kuinka voi olla näin hieno vireys ja tykitys ja eikö minun pitäisi kärsiä jonkinlaisesta **skahalvauksesta. Pablo laittoi sopivaa mussiikkia vielä tulemaan, niin jorailin sitten kamat kasaan ja siirryttiin autolla kisapaikalle.

Kisapaikalla laitoin geelit ja patukat pyörään kiinni ja lisäsin satulapussiin kaksi kaasupatruunaa sekä tietenkin juomapullot pyörään. Oli mahtavaa nähdä tuttuja naamoja (ja uusia tuttavuuksiakin) ja Maijan kanssa mentiin yhdessä naisin jonottamaan, minnekäs muuallekaan, kuin vessaan. Höpötettiin, niin kuin arvaten saattaa ja epäonnekseen edessämme oli yksi 13 kisaan ilmoittautuneista suomalaisista. Mutta arvelen hänen olleen jo niin kokenut kisaaja, ettei meidän rallatukset häntä härinneet.
Oma karsina!

Lähtöpaikalle siirryttäessä vetäisin ensimmäisen geelin (monista) ja sätin jo siinä vaiheessa niiden makua. Ei auttanut, vaan oli kovetettava itsensä. Kiskottuamme märkäpuvut päällemme Maijan kanssa, pulahdimme veteen ikään kuin kokeeksi. Märkää oli edelleen ja fiilis edelleenkin katossa. Kummallista. Suuntamisemme vielä kulkumme naisille tarkoitettuun uinnin lähtökarsinaan ja halasimme toisiamme ja toivotimme hyvää matkaa. Vähänpä taisimme siinä vaiheessa tietää, sillä kuljimme ison osan matkasta yhdessä, kuten olimme jopa satoja tunteja yhdessä treenanneet!
Ai kellä oli hyvä fiilis!

Lähtölaukaus tuli 7.00 ja lähdin uimaan rauhassa. Aika haasteellistahan se on, kun ympärillä sätkii 2000 muutakin. Takkuilun jälkeen huomasin sen, minkä olin jo sanonutkin, että poijuja ei näe, koska aurinko nousee suoraan vastarannalta. Ei auttanut kuin uida muiden mukana ja alkaa suunnistamaan sitten, kun jotakin näki. Uinnissa ei ollut oikeastaan ongelmia, vaikka välillä tuli aika aggressiivisia uintikamujakin reitillä kohdatuksi. Uinti oli kahtena kierroksena ja 3,8km taittui aikaan 1:20:56, johon olin oikein tyytyväinen, sillä himmasin vähän vauhtia loppua kohti ja uinti oli vahvan tuntuista.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...


T1 meni yllättävän nopeasti, vaikka tuntui että vaihtoon tuhrautui todella kauan. Kuitenkin pääsin pyörän päälle ajassa 4:10. Kuulin Teemun huutavan jotakin hyvästä uinnista ja hymyillen jatkoin matkaa.

Ja pyörän päälle. 180km odottaa.


Pyörä, niin, mitä siitä sanoisi. Saanen muistuttaa, että minut ehkäpä jopa viekkaudella huijattiin lähteämään Sveitsiin tekemään ensimmäinen ironman, koska se olisi tasainen! :D Nooh, olisinhan tuota itsekin sen osannut arvioida, mutta meni jo ja pyörällä oltiin menossa 2 kierroksen reittiä. Alun 30km oli tasaista ja humpsautinkin sen ajaa n. 30km/h:ssa. Sitten alkoi mäkisemmät pätkät, jotka suunnitelman mukaisesti otin rauhallisesti ja ajoin kovempaa sitten tasaiset ja alamäet. Tämä toimi oikein hyvin ja matka eteni. Minulla ei ollut pyörässä (onneksi) mittaria, joten en nähnyt vauhtia mistään, mutta matemaattisesti lahjakkaana (NOT!) laskin keskivauhtia, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Kierros päättyi nousuun, jossa oli ihmisiä kuin Le Tour de Francella, mutta sekin minua vain nauratti. Toisen kierroksen alettua, noin 120km jälkeen meinasi mieleen hiipiä synkkiä ajatuksia, mutta onneksi kuulin iloisen tervehdyksen ja Maija ajoi minut kiinni. Mentiin sitten yhtä matkaa (asialliset välit luonnollisesti pitäen) ja toinen toistamme tukien. Kuin tilauksesta (jos jollakin on niin huono huumorintaju, että moista tilaisi) pyöräilyn lopussa alkoi sataa ja tulipa päällemme oikein ukkoskuuro. Olin varma, että salama iskee hiilikuitupyörääni ja lennän reitillä 100km taaksepäin, kulkematta lähtöruudun kautta! :D Näin ei kuitenkaan käynyt ja pian olimme T2:ssä. 180km tuhrautui aikaa 7:20:03 noiden nousujen johdosta. Tiesin (really!?) maratonin olevan vielä tulossa, joten ei ollut tarvetta yrittää puskeakaan, mutta taisi ne juoksujalat osaksi tuonne nousuihin kuitenkin jäädä.

90km takana...


Heartbrake Hill, jossa meno oli kuin TdF:ssä.

T2:sta selvisin ajassa 4:46. Ja sitten ei kuin maratonille.

Tässä vaiheessa ei ollut ollut isoja probleemia. Jalkapohjia särkiä pyöräkengissä, mutta tiesin sen pian helpottavan. Palelsi ukkoskuuron jälkeen, mutta senkin tiesin juoksussa helpottavan. Lähdimme Maijan kanssa yhdessä juoksemaan, mutta pian sovimme menevämme omia menojamme. Maraton juostiin neljänä kierroksena, joka oli aika killeriä. Humputin menemään ja kadehdin kaikkia, joilla oli enemmän rannenauhoja, jotka kertoivat kierrosten määrästä. Kun pyörän aikana ravinnepuoli oli kellontarkkaa työtä, niin juoksussa en enää osannut noudattaa sitä. Teemu antoi ohjeita ja huolsi minua juoksun aikana tälle toiminnalle tarkoitetuilla huoltopisteillä. Ihana Teemu. Jossakin vaiheessa yhytimme Maijan kanssa taas toisemme ja parikymmentä kilometeriä mentiin taas yhdessä. Välillä piti heittää kävelyksi, sillä minulla polven lihakset alkoivat pettämään (siis siitä huonommasta polvesta) ja Maijalla oli omia probleemia. Kaksi asiaa oli selvää, tulen pääsemään maaliin ja välillä oli käveltävä. Join ja otin geeliä/lihakeittoa/suolaa/patukkaa/suolatikkuja säännöllisesti kroppaani kuunnellen. Viimeisen kierroksen alussa lähdin juoksemaan (kuten Forest Gump) ja juoksin maaliin saakka. Ohitin juoksussa yli 100 ihmistä, vaikka maratonaika 5:23:32 kertoo karua kieltään ironmanin maratonista ja siitä, että juoksukilometrit eivät olleet syksyn polvivammasta johtuen ihanteellisimmat.

Taistelutoverit.

Ja vieläkin naurattaa.
 Koska olin ottanut iisisti alkupuolen maratonista, pystyin karauttamaan juoksulla viimeisen kympin. Ja ihan hyvää juoksua. Sain kannustuksia koko päivän ajan, sillä olin ommellut kisasuikkaan Suomen lipun. Paljon oli suomalaisia katsomassa, joten kaikille iso kiitos kannustuksesta! Viimeisen 5km olin yhtä hymyä! Viimeisen 2km aikana ohitin maaliin menossa olleita varmasti ainakin 20 kisaajan verran. Maalisuora (tai maalimutka, joka mutkitteli vaikka kuinka yleisön edessä) oli uskottamaton hieno tunne. Minä tein sen. Ylitin maaliviivan ajassa 14:13:30 ja halasin kaikkia, jotka olivat 1m säteellä minusta. Mielessä oli kaikki ne aamut, jolloin heräsin aikaisin uimaan. Kaikki ne viikonloput, kun ei voinut nukkua ilman herätystä vaan lähdin ajoissa lenkille. Kaikki ne epävarmuuden tunteet, että olenko hullu vai pystynkö MINÄ todella tähän.

Kukapa ei ironmanin jälkeen näin fiilistelisi! :D

 Olin maalissa ihmeellisen hyvävoimainen ja selväjärkinen. Mitalin ja pyyhkeen jälkeen teputtelin ottamaan vähän juomaa ja ruokaa, joskin ne eivät minulle ole koskaan kisan jälkeen maistuneet. Aika paljon oli porukkaa kääritty avaruushuopiin ja levitelty athlete gardenin reunoille patjoille. Urheilukliseen mukaisesti olin väsynyt, mutta niin helvetin onnellinen. Pääsin maaliin hyvässä kunnossa ja paikat ehjinä.

Kaikista isoin kiitos kuuluu tietenkin Teemulle. En olisi koskaan pystynyt tähän ilman häntä eikä kukaan uskonut tähän parin vuoden projektiin niin paljon kuin rakas aviomieheni. Hänen valmennuksessaan ex-kuulantyöntäjästä saatiin kestävyysurheilija. Kiitos Teemu.

Kiitos myös Maijalle, sillä tällä aikataululla en olisi uskaltanut lähteä ironmanille itse. Ihmisellä täytyy olla tavoite, jotta paras potentiaali saadaan irti. Maija, olet minun taistelutoveri. Kiitos kaikista niistä hetkistä, mitä saatiin ja saadaan(!) yhdessä viettää. Me ollaan fisuja, ryhävalaita, hevosia jne.

Ja hei, koska tämä postaus on jo pitkä kuin oscarpuhe, niin haluan lausua kiitoksen myös kaikille, jotka tsemppasivat ja onnittelivat niin täällä blogissa, FB:ssä ja tietenkin livenä! Teitä on ihan mielettömän paljon ja kaikilta olen saanut jotakin matkaan. Kiitokset myös Pablolle ja Lucialle!

Päätän raporttini tähän. Suuntaamme automme kohti Savoa huomenna ja olemme paikalla, kun Joroisissa uskomaton määrä lajitovereita ahkeroi puolimatkalla. Nähdään siis siellä! Olen se nainen, jonka selkä on palanut, niska hiertynyt, tukka palanut vaaleaksi, jolla on violetti finisher-paita ja hymy korviin asti! 

maanantai 11. heinäkuuta 2011

I am an Ironman!

Ei suuria ongelmia, aikaan 14:13:30 maalissa! Kiitos kaikille! Tarkempi raportti myöhemmin! :) Triathlonvaimosta Ironvaimoksi?!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

IRONMAN Switzerland 2011 edessä...

Tähän on tultu. Kaksi yötä (tai 1,5) ja kello 7.00 (8.00 Suomen aikaa) paukahtaa lähtölaukaus Zurich-järven rannalla. Eilen torstaina matkustettiin suhteellisen kivuttomasti pelipaikalle ja meidät erittäin ystävällisesti otti vastaan TRI-pariskunta Pablo ja Lucia. Mahtava paikka valmistautua kisaan ja tilanne onkin hauska, sillä neljästä ihmisestä triathlonvaimon osaa näyttelee yksi, nimittäin Teemu! :D Tosin lipsahtelua kassien kannossa ja asioiden selvittämisessä kyllä esiintyy. Noh, minä tottuneesti teen samat hommat, mitä tässä on 10 vuotta jo tullut tehtyä muutenkin.

Kisaviikon suurin jännitys (toistaiseksi) koettiin, kun toista päivää juomani maltotankkaus "sakkasi" ja tuloksena oli, öö, noh, melko paljon vessassa vietettyä aikaa. Tilanne oli jo siinä määrin kriittinen, että hetken huumassa olin jo varma, että en pysty matkustamaan. Kaikki hyvin, sillä paikan päälle päästiin ja tilannekin on taas normaali. Onneksi aloitettiin tankkaus varman päälle jo tiistaina, niin tämäkin yllättävä sattumus ei vaikuttanut sen kummemmin valmistautumiseen. Ainoastaan siten, että malto heitettiin hiiteen ja tilalle tuli legendaarinen lakritsitankkaus! :D Erikoinen oli kyllä reaktio, sillä aikaisemminkin olen maltoa käyttänyt. Oliko kyse siitä, että join liian vahvan seoksen liian tyhjään vatsaan liian nopeasti? Siltä se näyttää, mutta en nyt pohdi sitä sen enempää.

Tänään kävin rekisteröitymässä ja ajoin kadesti kisan kovimmaksi nousuksi tituleeratun Heartbrake Hillin, sillä se on aivan tässä lähellä. Ei tuo nyt niin kovin kummoinen mäki ole, jos malttaa ajaa rauhallisesti ja kisaa varten vaihdettu 11-28 -pakka takaa sen, että en jää mäkeen sätkimään! :) Viime yönä nukuimme 10 tuntia ja nyt 20 maissa taas väsyttää. Rankkaa tämä "ei-treenaaminen".

Kisan kulkua voi seurata täällä! "Athlete trackerillä" voi nimen tai numeron (79) perusteella seurata kisan edistymistä vaihe vaiheelta. Kannattaa muistaa, että välillä tilanne ei välttämättä päivity pitkään aikaan, eli jos minun tai muiden osuusaikoja ei tule näkyviin, niin leikki ei välttämättä jääyt kuitenkaan kesken! :) Numero muuttui aikaisemmasta, mutta aika pienihän tuo on vieläkin! :D Saa nähdä, että pääsenkö maaliin päiväaikaan, vai meneekö pimeille tunneille. Tosin pimeä tulee n. 21.30, joten siihen sitten on kiirehdittävä.

Tavoitteena on päästä maaliin hyvissä voimissa ja paikat ehjinä. DNF:kin on parempi kuin DNS! :) Tätä varten on treenattu ja uhrattu aamuja ja viikonloppuja sekä paljon muuta. Sunnuntaina on palkkapäivä. Toivottavasti palkanlaskijat ovat tehneet huolellista työtä! ;)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kiskon kisailut

Viikon päästä tähän samaan aikaan olen maalissa tai tulossa maaliviivan ylitse pian. Aika jännä juttu! :) Kulunut viikko huipentui Kiskossa tekemääni viimeistelyharjoitukseen lauantaina ja tänään sunnuntaina taisteluparini Maijan kanssa tehtyyn parin tunnin reiluun pyörittelyyn.

Tiistaina HelTri-Cupin avovesiuinnissa (1500m) lähdin rennosti matkaan ja sain aika mojovia tällejä taas tuoksinnassa, mutta rytmi säilyi hyvänä ja maltoin keskittyä omaan uintiini. Toisella kierroksella lisäsin vauhtia ja naisten yleinen -sarjassa rantauduin kolmantena ajassa 26:01. Tulokset löytyvät täältä.

Kiskossa tarkoituksenani oli uida (500m, 9:47) rennosti, ajaa pyörällä (20km, 44:56) rennosti ja juoksussa (5km, 32:43) höllätä ja hölkötellä maaliin. Kaikki nämä onnistuivat, joskin pyörän alussa meinasi vauhti karata käsistä. Hoin itselleni, että muilla kesän pääkisa voi olla tänään, mutta minulla se on viikon päästä. Tämä toimi ja kroppa oli rento varsinkin tämän päivän pyörittelyn jälkeen. Viimeistelyn tuloksena oli 8. sija.

Olisi kiva, että Kiskon kaltaisia kisoja olisi enemmänkin. Eli että matkat ovat lyhyet, mutta ei saa peesata. Kiskosta tuli perheeseemme "muutakin" menestystä, sillä Teemu meni ja voitti kovatasoiseksi nousseen perusmatkan kisan (mm. Thomas, Miettinen, Luoto, Harju)! Minä sain taas olla kisapaikalla leuhkana! ;D Kiskon tulokset löytyvät täältä!

Mukavasti oli porukkaa ja tuttuja riitti joka käänteessä. 

Viikon muut heilumiset:


Maanantai: lepo
Tiistai: HelTri-Cupin avovesiuinti 30min, 1,km
Keskiviikko: pyörä (TT) rento 2h3min, 46km
Torstai: juoksu rento 55min, 8,3km
Perjantai: lepo
Lauantai: Kisko Triathlon (1/8) 1h27min, 25,5km
Sunnuntai: pyörä (TT) rento 2h10min, 45km


Total: n. 7h

torstai 30. kesäkuuta 2011

10 päivää

Tiistain avovesiuintikisa (1500m) meni oikein nätisti aikaan 26:01 ja tuloksena 3. sija (NYL). Tulokset löytyy täältä. Perusnätti uinti ilman ongelmia, lukuunottamatta loppukiriä, jolloin iski pohkeeseen kramppi...
10.7.2011

Tätä vuotta on kulunut nyt kuusi kuukautta. 10 päivän päästä yritän toteuttaa suurinta liikunnallista tavoitettani koskaan. Koska olen ehkä hivenen pedantti, niin harjoituspäiväkirjani koontisivulla on piirakoita ja käppyröitä harjoitustunneista ja kilometreistä. Pyörääkin on takana uskomattomat 2853 kilometriä! Harjoitustunteja on kerääntynyt yli 230 tuntia.

Harjoitustunnit kuukausittain:

tammikuu 32h
helmikuu 31h
maaliskuu 37h
huhtikuu 51h
toukokuu 41h
kesäkuu 40h

Olen hyötynyt uskomattoman paljon tietenkin siitä, että rakas aviomieheni on valmentanut minua ja tehnyt joka viikolle harjoitusohjelman. Parempaa valmistautumista ei voisi siinä suhteessa osaa kuvitellakaan. Sama nyt, kun kisapäivä lähenee, niin saan ohjeet päiväkohtaisesti, joten omia villejä ideoita en (onneksi) pääse toteuttamaan. Petteri kysyi kerran Kuusijärveltä tultaessa, että teenkö kaiken mitä Teemu sanoo. Tarkensi sitten heti, että tarkoitti harjoittelua! :D Ja olen kyllä tunnollisesti "suorittanut" ohjelmat siinä muodossa kuin ne ovat olleet. 

Jännitystä on ilmassa. Teemun sanoin "ämpyilyä" on ilmassa enemmän kuin yleensä. Eilenkin sorruin nalkuttamaan, mitä en tietenkään yleensä tee. Pyysin heti anteeksi. Kyse oli ruohosta ja hiekasta eteisen lattialla.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Vähiin käy...

Enää vajaat kaksi viikkoa jäljellä. Itseasiassa 13 päivää. Välillä olen rauhallinen ja välillä saan kauhean jännityshepulin. Tänään sorruin katsomaan kuvia Sveitsin Ironmanin startista viime vuodelta ja hyvä ettei kahvi mennyt väärään kurkkuun! Kauhea säpinä, kun 2000 kisaajaa lähtee yhtäaikaa.

Juhannuksena olimme Kuopiossa ja hauskanpidon ohella treenasimme tietenkin. Itse lähdin juhannuspäivänä uimaan "salmen yli ja takaisin", yhteensä 2,8km. Vuosia sitten ihmettelin, kun Teemu ui tuon välin yhteen suuntaan ja olen aina halunnut koettaa sitä itsekin. Vedin sitten saman tien tuplana! Appiukkoni oli soutuveneellä suojelemassa kuin kanaemo airolla, kun yksi ainoa moottorivene tuli lähelle.

Lauantaina vietettiin todella mukavia TRI-häitä ja sunnuntaina kiipesin Puijolle neljä kertaa pyörällä. Puijon huaste (kuten Fillarifoorumilla sanotaan) onkin melkoinen setti, sillä sen keskijyrkkyys on n. 10% ja nousu kestää n. 1,4km. Alussa jyrkempää ja lopussa samoin. Sairasta! :D

Sieltä se torni kurkkaa!


Huomenna tiistaina kisataan HelTri-Cupin avovesiuinti ja lauantaina teen viimeistelytreenin Kiskossa (1/8-matka). Juoksussa on tarkoitus luovuttaa, ettei mene liian rankaksi.


Viime viikon rimpuilut:

Maanantai: kuntopiiri 30min
Tiistai: juoksu (sis. 10 x 200m mäkiveto) 46min, 7km
Keskiviikko: avovesiuinti 50min, 2km
Torstai ja perjantai: lepo
Lauantai: avovesiuinti 50min, 2,8km + juoksu 20min
Sunnuntai: pyörä (TT) (sis. 4 x Puijon mäki) 2h5min, 37km

Total: n. 5 tuntia

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Juoksua suvi-illassa

Viime lauantaina hurautimme Teemun kanssa Forssaan juoksemaan 10km Suvi-Illassa. Täytyy sanoa, että siinäpä vasta hyvin järjestetty tapahtuma. Ei moitteen sijaa ja rahallekin sai vastinetta tuotteiden ja antimien muodossa. Itse lähdin matkaan testaamaan vähän "ylärajaa" sille, että miten kovaa pystyn 10km juoksemaan. Vertailukohtana, joskin aika huonona, oli esimerkiksi 2008 Varpaisjärvellä juostu kymppi aikaan 1:02:00. Lähdin juoksemaan melko reipasta vauhtia ja 2km kohdalla mietin, että josko aloitinkin liian kovasti. Päätin kuitenkin jatkaa samaa vauhtia silläkin riskillä, että mossahdan loppumatkasta. Kuitenkin vauhdinjako onnistui niin hyvin, että 5km jälkeen kiristin vielä vauhtia. Maalissa kello pysähtyi aikaan 50:41 (sija 27/417). Tulokset löytyy täältä. Teemu pisteli "emävauhtia" kuudenneksi ajalla 34:01.

Olin siis hurjan tyytyväinen, että näin rankkojen viikkojen jälkeen vauhtia irtosi vielä. Kovempaa en kyllä olisi juuri päässyt, eikä taida tekniikkakaan riittää siihen. Kympin kisa on kyllä hyvä harjoitus pitkänmatkan triathlonistille, sillä ainakaan minulla vauhti ei merkittävästi nousisi viitosella ja puolimaraton olisi jo liian pitkä. Kympillä saa juosta sydämensä kyllyydestä ja jalat alta.

Juttua riittäisi vaikka minkälaisista ajatuksista ja "murheista" kisan suhteen, mutta en taida vuodattaa niitä kaikkia kerralla. Yksi asia on tuo tuntien vähentyminen, nyt kun (yllätys, yllätys) tehoja on tullut lisää. Onneksi minun valmennuksestani huolehtii joku, joka siitä todella jotakin ymmärtää, sillä muuten sortuisin tekemään kaikki legendaariset AG (age-grouper) -mokat. Melkein väkisin tekisi mieli pitää tunnit 10-15 välillä, mutta ilmeisesti se ei tule kuuloonkaan samalla kun tehoja tulee näin paljon! Törkeetä! :D Totta on myös se, että kaikki työ on jo tehty ironmania ajatellen ja nyt mitä tehdään, niin vaikuttaa aikaan (toivottavasti vähentävästi) ja pitää "toimintakykyä" yllä. 

Kun edellisen postauksen lista huvitti ja osui yllättävän monen kohdalla oikeaan, niin lukekaapa tämä, jo yli kolme vuotta vanha (!!!) postaus, joka oli vastineena Teemun kirjoittamalle "Pitkänmatkanmiehen tilat TOP-5". Täältä löytyy siis triathlonvaimon neuvot! Katsotaan, että naurattaako enää! ;D


Viime viikon treenit:
Maanantai: juoksu 1h3min, 10km
Tiistai: lepo
Keskiviikko: kuntopiiri 30min
Torstai: pyörä (TT) 1h5min (sis. 2 x 8min kiihdytys), 27km + juoksu 15min (sis. 5 x 200m kiihdytykset), 2,5km
Perjantai: avovesiuinti 40min, 2km
Lauantai: Forssan Suvi-Ilta -juoksu 50min, 10km
Sunnuntai: pyörä (TT) 3h7min, 70km

Total: n. 8 tuntia

maanantai 13. kesäkuuta 2011

4 viikkoa starttiin

Eilen ajettiin Pirkan Pyöräily (217km) luvalla sanoen melko helteisissä tunnelmissa. Teemu lähti veturiksi minulle ja Maijalle ja vauhtia riittikin aina 180km saakka, kunnes Teemun kammet eivät enää kestäneet kyytiä, vaan paukahtivat ylämäessä irti. Ajoaika oli n. 7h 35min. 180km kohdalla mietittiin, että tästä sitä pitäisi vielä juosta maaliin pienen mutkan kautta. Ja siihenhän ei ole kuin vajaat neljä viikkoa aikaa! Kääk!

Tiesittkö, että triathlonistin kotona voit tehdä seuraavanlaisia havaintoja:
  • seinissä on mustia viivoja, jotka ovat tulleet pyörästä
  • urheiluvarusteita kuivuu ympäriinsä
  • pesukone pyörii joka päivä (jos sen joku ehtii laittaa päälle)
  • märkäpuvun haju kuuluu kesäaikaan
  • pyöriä on joka seinällä ja parvekkeella
  • urheilujuomajauhetta on pöydällä ja vähän lattiallakin (miksi se ei osu sinne pulloon)
  • pyöränosia ja muita tarvikkeita on kirjahyllyssä
  • vähintään yksi kassi on koko ajan purkamatta tai pakattavana


Viime viikon treenit:

Maanantai: lepo
Tiistai: HelTri-Cupin rykäsy
Keskiviikko: lepo
Torstai: kahvakuulatreeni puistossa (sis. käsilläseisontayrityksiä) 30min
Perjantai: uinti 1h40min, 3,5km
Lauantai: juoksu 30min, 4km
Sunnuntai: pyörä 7h35min, 217km


Total: n. 11 tuntia

 
I guess this sums it up! 

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

TRI-kisakausi aukaistu

Eilen tiistaina kisattiin kesän ensimmäinen HelTri-Cupin "rykäsy", eli ehta triathlonskaba. Matkoina 750m - 14km - 5,4km, ja pyöräreittihän on lyhennelmä johtuen normaalin reitin (20km) tietöistä. Ensimmäistä kertaa olin itse starttiviivalla, enkä kello kaulassa toimitsijana. Olen suhtautunut (vielä viime vuonna) rykäsyyn pelonsekaisin tuntein, sillä matkat ovat niin armottoman lyhyet ja kaikki kiitävät valehtelematta lentäen läpi reitin. Kiitämistä oli eilenkin ilmassa, mutta suureksi riemukseni kiisin(?) muiden mukana!

Ennen starttia jännitti armottomasti ja muut vain nauroivat minulle! Noh, ehkä tällaiset lapsen "näkkileipäkohtaukset" eivät kuulu kova hermoisen TRI-vaimon ominaisuuksiin... Yhtä kaikki, kello 18.30 tuli lähtökäsky ja iso kasa triathleetteja laittoi TRI-pesukoneen pyörimään. Koska Teemun kanssa olemme harjoitelleet lajiomaista uintia (kaikessa ystävällisyydessä kuitenkin), niin urheasti änkesin itseni lähtöviivan lähettyville. Saamani piti, sillä hyvin pian sain kyynärpään naamaan ja laseihin vettä. Päätin olla kaiken tällaisen yläpuolella ja välittämättä tapahtuneesta. Se onnistui n. 50 metrin ajan ja sitten piti korjata laseja. Samaa settiä riitti koko matkan, mikä tässä hommassa hauskaa onkin ja sitä riittää Sveitsissäkin, kun n. 2500 triathleettia lähtee massastartilla matkaan... Uin suuren osan matkasta samaa vauhtia Pian kanssa, välillä jopa toistemme kainaloissa. Yhdellä suoralla päätin myös testata uinnin peesausta ja seurasin vain edessä meneviä jalkoja suunnistamisen sijaan. Tällä kertaa edellä menevä osasi tien. Uintiaika oli 14:01, johon olen erittäin tyytyväinen.

Uinnin jälkeen päästiin sitten tosi toimiin pyörän kanssa. Lähdin ajamaan hyvällä tuntumalla ja pian olikin täyden tuumat sisässä. Miehiä painoi muutamia ohi ja yhden kanssa ajoimme samaa vauhtia. Olin peesaamatta, vaikka normaalia heiluntaa oli välillä. 14km meni aikaan 28:26, jossa on vaihdot mukana.

Juoksu olikin sitten ihan oma tragedia. Tosin kulkihan sekin ihan kivasti kovan uinnin ja pyörän jälkeen. Se kuitenkin oli illan kovin osuus. Merja huusi reitiltä, että "Arja olet kärkisijoituksilla!" Aloin väittelemään ja arvelin asiassa olevan jokin sekaannus! :D Juoksun aikana mietinkin, että onhan tässä kehitystä tapahtunut vuoden aikana. Nauratti koko matkan ja yritin kipittää sen, mikä jaloista lähti. 5,4km aikaan 27:18 ja naisten yleisessä kolmas sija. Tulokset löytyvät täältä! Muutamat vääräleuat ehtivät kertomaan, että IM ei ole mitään rykäsyyn verrattuna, joten otin tämän nyt sitten kirjaimellisesti. Onhan se dieselkoneelle aika kyytiä, mutta hyvinhän tuo kiihtyi reiluksi tunniksi. Sykkeet olivat vähintäänkin korkeat...

Kovia naisia ja miehiä oli taas kokoontunut Kuusijärvellä ja tunnelma oli todella mukava. Kunnon TRI-pöhinää tiällä piäkaapuntiseuvulla. Toimitsijoille ISO kiitos! Sitä arvostaa ja paljon, varsinkin kun on itsekin hätäillyt tulosten saamiseksi kaikille. Se se vasta kova homma onkin!

Tämä viikko huipentuu Pirkan Pyöräilyyn (217km), joten tässä otetaan nyt muutama päivä aika rennoissa merkeissä. Sopii!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

"Rojekti"

Aikamoista settiä tuli tällekin viikolle vedettyä ja mikä hauskinta avasin avovesiuintikaudenkin. Blogin sisältö on lipsahtanut melkein ainoastaan urheilua käsitteleväksi propagandaksi, mutta toivottavasti kaikki kaksi lukijaani antaa tämän minulle anteeksi, sillä eipä tässä elämään työssäkäynnin lisäksi juuri muuta tällä hetkellä mahdukaan. Lupaan pohdiskelevia ja maailmoja syleileviä kirjoituksia kesän loppupuolella! :D Tai ainakin heinäkuussa kisan jälkeen!

Ensi viikolla pitäisi täräyttää HelTri-Cupin rykäisy ja Pirkan Pyöräilyn 217km. 217km kuulostaa ja näyttää aika hurjalle, mutta sen kai pitäisi taittua suhteellisen kevyesti, ottaen huomioon, että Sveitsin kisaan on aikaa sen jälkeen neljä viikkoa.  

Teemu kirjoitti omassa blogissaan minun kehityksestä hänen näkemyksensä, joten jos joku haluaa seurata kun täydenmatkan triathlonistista tuleekin puulaakijääkiekkoilija, niin tausta löytyy tuosta kirjoituksesta! Kukaanhan ei silloin uskonut tähän "rojektiin". 

Teemun tuoma tuliainen. Söpö uimalakki, joka ei kestä tarkempaa tarkastelua! :D


Viikon humputtelut:


Maanantai: TT-pyörä (sis. 2 x 30' max. tuumat) 2h, 47,5km
Tiistai: juoksu 35min, 5km + kuntopiiri 25min
Keskiviikko: uinti 1h20min, 2,1km
Torstai: pyörä (sis. tekniikkaa 1h30min) 3h30min, 60km
Perjantai: juoksu 1h35min (sis 5 x kiihdytykset), 14,3km
Lauantai: TT-pyörä 4h8min, 115km
Sunnuntai: avovesiuinti 1h25min, 3km + juoksu 20min, 3km


Total: n. 12 tuntia