Näinhän siinä sitten kävi, että Pääkaupunkijuoksu jää juoksematta. Koko viikon piinasi ensin kurkkukipu ja sitten tukkoinen nenä. Ja vaikka tänään sunnuntaina olo on paras, mitä se on koko viikon aikana ollut, niin eipä tässä uskalla lähteä "urheilemaan" asian kanssa. Harmittavaa, varsinkin kun sää on mitä mainioin syyssää. Niin paljon keljuttaa, että en lähde edes katsomaan.
Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut kuuntelemaan paremmin omaa kehoani ja nytkin se kertoi hyvin selvästi, että ainoa mihin se viikon aikana pystyi, oli työmatkatempoilu ja töiden teko. Kummallista, miten erkaantunut olin aikaisemmin omasta kropasta ja nyt kun olen saanut tehdä sillä töitä, niin fiilisten ja rasituksen tulkinta on ylipäätänsä mahdollista. Uskon vakaasti, että se on urheilun ansiota.
Teemu hoiti perheemme urheilusuoritukset tältä viikolta osallistumalla (ja voittamalla) Lost in Kajaani Adventure -seikkailukisaan. Onnea Pulleille possuille! :D
Voi buu,täällä ollaan kanssa toipilastuvalla ja siitä syytä dns omalla kohdalla lähtöluettelossa Kajaanin kohdalla. Se olisikin ollut huisia päästä Teemun kanssa samalle viivalle,haha!
VastaaPoistaKaaduin pyörällä viikko sitten,katu-uskottavat tikit ja asfalttiraidat,tosin kovin hankalat urheilla:/
Pikaisia paranemisia sinne!
Liisa
No tupla-buu! Hui, eihän käynyt pahemmin tuossa kaatumisessa?! Oot se sinäkin melko hurja! :)
VastaaPoistaLepo auttoi (yllätys...) ja jo tässä ollaan ihan elävien kirjoissa. Toivottavasti sinäkin pian!