lauantai 19. joulukuuta 2015

19.

Vuodelle 2016 on yksi iso suunnitelma: Kööpenhaminan Ironman. Muuten kaikki suunnitelmat ovat vielä täysin kesken. 

Pohdiskeleva minä. Kesältä asti piti kuva kaivaa.
Eipä silti, kyllä täydessä matkassa ihan tarpeeksi suunnitelmaa on yhdelle naiselle, mutta pitäisi sitä kai muutakin. Toukokuun alussa on tarkoitus lähteä jälleen etelään leirille ja saada pyöräkilometrejä kasaan talven jäljiltä. 

Kova suunnittelu on myös käynnissä firmani maratonporukalla (epävirallisella) lokakuun Budapestin maratonia ajatellen ja ensimmäiset taitavat pian varata jo lentojaan. Kovasti kyllä innostelisi ja kiinnostelisi itseänikin. Puolenkymmentä kertaa olen Budapestissä käynyt, miksipä ei myös juosten!

Post Ironman Cake, 2014 Frankfurt.
Mutta mitäpä triathlonkisoja tehdä kesä-heinäkuussa? Heinäkuulle sopisi niin hyvin puolimatka ja sitten sinne tänne voisi muutaman startin ripotella. Onko ideoita? Finntriathlonit on jo käsittääkseni tupaten täynnä, joten katseeni kääntyy muualle. Uusiakin kisoja on kalenterissa hyvin, eikö!

perjantai 18. joulukuuta 2015

18.

Perjantaista riemua täynnä oleva mieleni sai kolauksen, kun aamulla lastenhuoneesta tupsahti tukka pystyssä lämpöä hehkuva lapsi. Kiire loppui, kun mittari näytti tarpeeksi isoja lukemia ja piti alkaa ilmoittelemaan töihin, perua palavereja ja soittaa päiväkotiinkin. Olemme onnekkaita, koska lapsemme on perusterve yksilö. Ja flunssiakin melko vähän, joskus enemmän ja yleensä vähemmän.

Kyllä tässä kylkiäisenä on itsekin saanut tuta sellaisia lastentauteja, joista on kärsinyt aiemmin vuonna 1992. Yök. Ja heti perään vuonna 2015. Se oli kauhea kokemus. 

Kahvihetki kotona.
Minulla on perussairaus eli astma. Sen hoitotasapaino on pysynyt balanssissa jo vuosia, mistä olen oikein iloinen. Joskus harvoin normaalit hengitystieinfektiot järkyttävät muuten niin rauhallista tautia, mikä tarkoittaa silloin pitkittynyttä ja monesti tosi ikävän kuuloista yskää.

Urheilua tämä ei haittaa, siis yleensä. Sitten voi olla erikoisia tilanteita esimerkiksi siitepölyaikaan tai katupölyssä, jolloin hengitys ei kyllä toimi toivotulla tavalla. Uimahallin kloorivesi on joskus muinoin ärsyttänyt myös, mutta ei enää nykyään. Sanotaan 10 vuotta sitten oireet olivat rajummat ja jopa estivät liikkumista. Minun kohdallani kyse oli monen asian summasta, mutta paluu urheilulliseen elämään lienee suurin syy nykytilanteeseen. Kyllä jos oikein tiukalle vetää nytkin lajissa kun lajissa, niin hengityksen saa kyllä ahtaalle. Mutta kun ei ole ikinä tiennyt muusta, niin eipä sitä osaa mitenkään harmitella.

Terveyttä kaikille!

torstai 17. joulukuuta 2015

17.

Reilu vuosi sitten loukkaannuin, oikeastaan niin pahasti, kun nyt voi kuvitella polvensa kanssa loukkaantuvan. Toki esimerkiksi puikkasuksilla olisi voinut saada vielä enemmän aikaan, mutta eturistisideleikkauksesta toipuminen on tosi pitkä prosessi.

Kesän 2014 jälkeen olin hyvässä kunnossa ja olin mielessäni menossa kohti aivan mahtavaa kesää 2015. Mutta sitten se tapahtui, firman palloiluturnauksessa. Ihan kuin se olisi tapahtunut eilen. Muistan sen harmin ja suuttumuksen niin hyvin, kun makasin kentällä ja itkin. 

Tasan vuosi sitten odotin Mehiläisessä leikkausvalmistelujen alkamista. Taisi vähän jännittää.
Heti leikkauksen jälkeen oli pieniä ongelmia nukkumisen kanssa.
Tikkejä.
Sohvalta tuijotin keppejä, läppäriä, telkkaria ja uutta pyörääni.
Haavat paranevat.
Eriparia olevat reidet. Työ oli alussa.
Ensimmäinen traineritreeni. Uudella pyörällä.
Ensimmäinen maantielenkki. Uudella pyörällä.
Ensimmäinen hiihto Posion laduilla. Alamäissä otin sukset pois...
Tänään ajoin maasturilla 70min ja juoksin reilun 30min.
Vaikka tie on ollut pitkä ja välillä tuskallinen, niin en ole antanut periksi missään vaiheessa. Vaikka monta kertaa oli lähellä. Esimerkiksi silloin, kun opettelin taas kävelemään tai kun vesijuoksin kerta toisensa perään. Olen onnellinen, että pääsin sellaiseen kuntoon, että pystyin osallistumaan jo tänä kesänä triathlonkisoihin, pyöräkisoihin ja maratonille. Eikä se juurikaan ottanut päähän, että tulin Tahkolla maaliin melkein 30min myöhemmin kuin edellisenä kesänä. Erikoiset 12 kuukautta on takana. Olen iloinen, että ne nimenomaan ovat juuri takana.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16.

kilpailla
yrittää saada jotakin, jota myös muut haluavat
Jos se nyt jollekin vakiolukijalle on vielä epäselvää, niin olen hyvin kilpailuhenkinen ihminen. Riita tulee epäselvyyksistä lauta- tai korttipeleissä ja paha mieli tulee, jos joku muu voittaa. 

Ärsyttää, jos joku mies voittaa minut ja sitten alkaa selittää jotain tyyliin, että ihan kivastihan pärjäsit. Raivostuttaa hävitä, vaikka lähtökohtaisesti asetelma olisikin minua vastaan. 

Arja 2,5 v.
Eipä tuo ominaisuus ole mihinkään muuttunut 34 vuoden aikana. Ihan yhtä lailla ottaa pannuun, jos ei suju niin kuin minä haluaisin. Ehkä vähän paremmin osaan hillitä itseni, mutta oikeasti tekisi mieli heittäytyä huutaen maahan ja parkua räkä poskella. 

Arja 30 vuotta myöhemmin.
Onneksi minulla on kanava toteuttaa tätä puolta itsestäni ihan luvan kanssa kisoissa. Olisi kauheaa toistuvasti joutua kilpailemaan työelämässä ja arjessa esimerkiksi viimeisestä sanasta tai valinnasta [sic]. Ihan parasta on, kun pääsee kilpailemaan voitosta. En oikeasti tiedä kilpailemiseen liittyvää parempaa tunnetta. Nautin kyllä omien ennätysten tekemisestä, paluusta lajien pariin loukkaantumisen tai lapsensaannin jälkeen ja esimerkiksi hyvästä fiiliksestä, mutta mikään ei päihitä voiton tavoittelua. Paitsi se itse voittaminen.

tiistai 15. joulukuuta 2015

15.

Team Lemmettylä.
Gaustatoppen näyttäytyi meille ensimmäistä kertaa.
Loppunousun alku.
Totesin tilanteen ja käännyin aika nopeasti takaisin.
Jos katsoisi loppunousussa taakseen, näkymä olisi tällainen.
Tämä oli vielä helppo osuutta. 
Kahvilan poika yritti saada lampaita takaisin aidan toiselle puolelle, mutta ne vaan palasi pullapöytien ääreen.
Urheilijat lauttaan ja lautta kohti ulappaa.
Siellä se menee.
Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki yhdessä kulkien...
Savolainen norsemanni.
Palkintojen jaossa Gaustatoppen muistutti olemassa olostaan.

maanantai 14. joulukuuta 2015

14.

Mikä päivä! Mikä vauhti! Ensin töissä massiivisia urotekoja. Sitten siitä mummolan kautta tekemään kaikki jouluostokset kerralla. En voi tarpeeksi korostaa, että todellakin kaikki. Unohtamatta ruokakauppaa. 

Toimistohotellin pikkujouluista saatu lahja.
Kotiin ja puolituinen iltapuuhien kautta nukkumaan. Itse hyppäsin vielä trainerin päälle ajamaan 5 x 1min +300W -pääsettiä, jonka palautukset jäivät Teemun lähtiessä itse hiihtämään epäselviksi. Onneksi tähän oli kuitenkin ihan kohtuullisen asiantuntevaa apua saatavissa ja palautukset olivat 3min pituisia.

Joululahjaostosten lomassa tuli nälkä.
Lopuksi pistän vielä paketointipajan pystyyn, joten hyvää yötä vaan kaikille.

Tyttäreni piirsi sympaattisen otuksen, joka jäi kyllä kesken.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13.

Jos eilinen sujui alavireisesti kaikilla osa-alueilla, niin tämä päivä oli lähes täydellinen sunnuntai. Slow foodia, jäätynyttä hiekkalaatikkoa (koska Frozen) ja henkistä valmistautumista iltapäivän lenkille. Teemu otti aamuvuoron ja kävi juoksemassa reilut pari tuntia (ja 27km), mutta tähän palaan myöhemmin.

Piparkakkutalkoista päätyi osa jopa pellille saakka. Taikinaa katosi mystisesti tuotannossa.
Iltapäivällä on minun vuoroni lähteä toisessa aallossa lenkille ja maasturiin piti viritellä kunnon valo, koska päivä jo hämärtyi. Lisäksi olin todella fiksu ottaessani mukaan varavalon, jolla pääsisin tarvittaessa pois metsästä. Sitä ei kyllä tarvittu. Ajelin ympäri Kuopiota, ajatuksena päästä Pursiseuran rantaan ja siitä ajella pitkin rantoja niin pitkään kun kotiintuloaika tulisi vastaan. Ilta oli kaunis ja onhan siinä oma viehätyksensä ajaa täysin pimeässä. Vauhti ei kyllä sinällään päätä huimannut, koska nämä metsäpolut eivät ole minulle mitenkään tuttuja, joten vähän piti kurveissa hidastella. Teemu kävi juoksemssa lähes saman ajan aamupäivällä ja eteni muutaman kilometrin enemmän kuin minä. Ei jaettu trophyja tämä reissun jälkeen.



Tänään tapahtui myös muuta mielenkiintoista, sillä Suomen ensimmäinen triathlonwebinaari pidettiin Huippuvalmentaja -valmennuspalvelun tiimoilta. Teemu isännöi sitä ja panelisteina oli tuttuja nimiä. Webinaari on katsottavissa täältä.

Treenit pallopelien pariin on aloitettu hiekkalaatikkoleikkien yhteydessä.