torstai 9. syyskuuta 2010

Uusi ulkoasu

Olen saanut jo pitkään palautetta siitä, että blogini nimi pitäisi päivittää. Nimitys "triathlonvaimo" ei enää istu, kun takana on puolimatkan kisoja, maratoneja, pyöräkisoja yms. Triathlonvaimon saa pois blogista, muttei minusta. Kuitenkin olen samaa mieltä ja jatkossa postauksissa keskitynkin enemmän treeneihin, uutuuksiin ja triathlontapahtumiin sekä uutisiin. Siksi tuntui sopivalta vaihtaa blogin ulkoasukin. Melko dramaattinen lopputulos, mutta makustellaan sitä nyt ainakin talvikausi ja katsotaan sitten myöhemmin, josko pehmeämmät värit olisivat paikallaan.

Nokka ja ajatukset kohti Ironman Zurich Switzerlandia.

maanantai 6. syyskuuta 2010

HCT ja TdH

Viime viikonloppu oli Helsingissä oikein urheilun superviikonloppu ja erityisesti triathlonistin mieleen. Lauantaina kisattiin koko päivä Uimastadionin tuntumassa Helsinki City Triathlonin merkeissä. Jännitettävää riitti, sillä työpaikalta kisaan osallistui joukkue (ehkä hienoisen painostuksen jälkeen), joka etukäteisspekuloinneissa sijoittui niin kärkipäähän kuin altaan pohjallekin. Lopputulos oli mahtava ja luultavasti näitä miehiä nähdään jatkossakin näissä koitoksissa. Suunnitelmiin kuului luonnollisesti myös neljäs laji ruokineen ja juomineen, mutta allekirjoittanut otti sen osuuden rauhallisesti ja valmistautui seuraavana päivänä käytävään Tour de Helsinkiin.
Jännitystä ilmassa ennen HC Unlucky-joukkueen starttia?

Triathlonistit valmistautuvat starttiin HCT:ssä.

Koska edellinen päivä oli mennyt triathlonkisoissa ja -kokouksissa, niin huono valmistatutuminen sapetti jo etukäteen. Olisi pitänyt juoda enemmän (tai ainakin normaalisti) ja syödäkin vähän järkevämmin. Flunssan poikanenkin oli vaivannut, joten päätin lähteä ajamaan lupsakkaan rivakasti 140 km. Lähtökarsinassani tapasin Pian, jonka kanssa taidettiin ajaa ensimmäiset 60 km. Oli mukavaa ajaa, kun oli hyvää seuraa. Lähdimme alkuperäisestä ryhmästä karkuun ja toisella juottopaikalla jäin kuitenkin "odottelemaan" suurempaa ryhmää ja Pia jatkoi matkaansa vauhdikkaasti. Puolivälin tienoilla tapasin myös seurakaverini Anun ja matka jatkui jälleen hyvässä seurassa. Noin viimeiset 20km ajoin sitten noin 10 hengen ryhmässä ja loppu mentiinkin aika haipakkaa, sillä mittarissa oli koko ajan n. 35km/h kertova lukema. Maalissa olin ajassa 5:35:41 ja keskinopeus oli mittarin mukaan 27,1km/h. Mahtava tapahtuma ja osuin Velodromin seinässä olevaan aukkoonkin, joten kaikki meni hyvin. Maalissa olin hyvävoimaisena ja ajatus 40km lisälenkistä ja maratonista ei tuntunut mahdottomalta (ei olisi kyllä varaakaan). 
Iloisia ilmeitä ennen starttia! Vasemmalta: Tuttu (ja turvallinen) ääni kuuluu Aki Tuoviselle, Tempo-Rissanen keskellä ja oikealla minä!
Lähdössä karsinaan.
Reissu ohi ja risottoa nassuun.