perjantai 11. tammikuuta 2008

Kiitos ja kumarrus puurtajille

Huomenna muistetaan, tai pitäisi varmaan sanoa kiitetään, Teemun erästä valmentajaa hienolla tavalla. Tai virallisen kiittämisen suorittavat varmasti itse valmennettavat, mutta saan olla mukana. Ei siitä sen enempää nyt, kaiken varalta! ;) Mutta tuo kiittäminen tai muistaminen onkin asia, joka ei ole niin yksinkertainen. Itse olen aina ollut jonkin sortin urheiluseura-aktiivi ja tälläkin hetkellä salibandyjoukkueemme joukkueenjohtaja. Ympärilläni on aivan loistavia ihmisiä tekemässä hommaa kanssani, kuten valmentajat, talkoo- ja turnausvastaavat sekä aivan mielettömän hyvä rahastonhoitaja. Itselläni on ollut tapana kiittää kaikkia toimihenkilöitä jotenkin kuluneesta kaudesta. Yleensä se on ollut hyvä ruoka. Silti tuntuu, ettei kovasti ja ilmaiseksi puurtavia ihmisiä osaa, eikä pysty, kiittämään tarpeeksi. Totuus kuitenkin on, että tekeviä ihmisiä tarvitaan, urheilutoiminnassa varsinkin. Tärkeää on myös huolehtia siitä, ettei ihmisiä kuluteta hommassa loppuun, vaan annetaan vastuuta myös muille.

Parin päivän ajan olen puurtanut tutkimussuunnitelman parissa, joka täytyy esitellä ensi keskiviikkona. Kylläpä deadline saa hyvin hommiin vauhtia, edelleenkin! Koska en edelleenkään pysty urheilemaan tai liikkumaan, niin viikonloppu taitaa sujua koneen ja kirjojen ääressä.

tiistai 8. tammikuuta 2008

Meidän malli

Jokin aika sitten tiskikoneemme hajosi, tosin perintökaluhan tuo jo olikin. Totuin jo niin hyvin "helppoon elämään" keittiössä, että patistin Teemun konekierrokselle uutta etsimään. Meillähän tämä toimii niin, että se joka ei kodinkoneita käytä, niin ostaa ne. Äkkiseltään ei mitään järkeä, mutta hyvin on toiminut! Yksi syy tähän menettelyyn on varmaankin se, että Teemu on paljon parempi tinkijä ja neuvottelija kuin minä. Tämä uusi vehje on oikein hyvä, tosin yksi omituisuus siinä on. Kolmen tunnin ajastin. Mihinkä ihmeeseen tarvitaan kolmen tunnin ajastinta? Jos koneeseen ei saada kuin yksi aika, niin eikö se sitten voisi olla esimerkiksi yhdeksän tuntia. No, eiköhän tuon asian kanssa pysty kuitenkin elämään.

Yritin muuten vuosia luoda "näennäistä" tasa-arvoa näihin kotitöihin. Mutta eihän se toiminut. Jokainen, joka elää "jonkin sortin" kestävyysurheilijan kanssa, joka tekee niitä hieman pidempiä lenkkejä, tietää, että ajatus ei sunnuntain kääntyessä iltaan enää kovin hyvin toimi. Kun luovutin suosiolla kotitöistä kitisemisen, tuli kotiimme rauha ja järjestys. :D Leikki leikkinä, mutta mitähän tapahtuu, jos/kun itsekin siirryn enemmän tuohon suuntaan ja harjoitusten kesto pitenee? Minkään valtakunnan kone ei saa tätä asuntoa järjestykseen!

Vai siirrynkö kestävyysurheiluun? Vielä viikko, ja sitten olen (jälleen kerran) viisaampi polven tilanteesta. Eilen sentään kävin seuraamassa joukkueemme harjoituksia, sillä täytyyhän joukkueenjohtajan välillä naamansa näyttää. Mutta pelaamankin tekee mieli. Viime lauantaina hävisimme molemmat pelit Joroisissa, eli köplästi kävi.


Toistuuko tämä valmistautuminen tänä vuonna? :)

sunnuntai 6. tammikuuta 2008

Kotiinpaluu

Kotona jälleen! Reissu oli aivan loistava, mutta reilun parin viikon jälkeen täytyy myöntää, että kotiinkin oli mukava tulla. Teemusta näki jo viimeisinä päivinä, että kunnon treenit houkuttelisivat ja nyt lauantaina ja sunnuntaina miestä ei ole paljon kotona näkynytkään. Aivan kuin mieheltä olisi otettu tulpat pois ja nyt pystyy laittamaan taas täyttä ravia! :D

Omasta näköskulmasta matka oli rauhallinen. Kun muut kävivät juoksemassa, tein minä sisällä lihaskuntotreeniä ja luin kirjoja. Päreet meinasivat palaa vain kerran (uskokaa tai älkää) silloin, kun Teemu tuli lenkiltä takaisin retostellen, että olivat juosseet Slovakiaan ja takaisin... Olisihan tuollainen reitti käynyt minullekin!

Seuraavassa muutamia otoksia:

Lähdössä Zwardoniin Katowicesta, opiskeluaikaisen asuntolan pihalta.

Hiilivoimala.

Zwardonin kylä.

Vuokraamamme talo. Ikää reilut 100 vuotta.

Ennen joululahjojen avaamista täytyy laulaa tietty määrä joululauluja (Puola).

Juanin ja Edytan suosikkisuklaa.
Lahja teräsmiehelle.

Espanjalaisia herkkuja.

Talo lämmitettiin hiilillä.

Muut urheilemassa, minä oman aktiviteetin parissa.

Ulos ja rinteeseen. Nelivedolla pääsee pitkälle, kunhan ottaa tarpeeksi rauhallisesti.

Sekalainen sakki kiertää joulun jälkeen taloissa laulamassa joululauluja ja saa vastineeksi zloteja.

Suomesta poiketen aurinko lämmitti mukavasti joulukuun pakkasessa.

Zurek-keitto, joka tarjotaan leivän sisälle laitettuna. Ehdoton suosikki.

Uutena vuotena noudatettiin espanjalaista tapaa, eli kellon lyödessä kaksitoista kertaa syödään jokaisen lyönnin mukana yksi viinirypäle. Espanjan TV:n kautta homma hoidettiin asianmukaisesti.

Hyvää uutta vuotta!


Nintendo Wii oli kovassa käytössä. Kuvassa kello j0 01.00 lähtöä edeltävänä yönä.

Paljon oli siis hienoja hetkiä. Nyt on edessä paluu arkeen ja sorvin ääreen. Uuden vuoden lupauksena itselleni luvaten: gradu otetaan ykkösasiaksi. Polvi kuntoutetaan ja mietitään, että miten kisataan ensi kesänä, ja missä lajeissa. Blogia päivitetään myös, sillä asioita tuntuisi taas olevan.

Vielä kerran kuitenkin kaikille: hyvää uutta vuotta 2008!