Sukkerootu hiihtohurmus

Hiihto. En ollut lapsena mikään hiihtäjä. Asiaa ei silloin aikoinaan auttanut loukkusiteet ja vanhempien, kaikella rakkaudella, välttävä tietämys voitelusta yms. Keljutti, kun hiihtävien perheiden lapsilla oli kärkisiteitä ja minulla lipsui. Kyllä minä Anttilan hiihdoissa kävin ja koulujen välisissäkin kisoissa kilpailun, mutta en kokenut sitä ikinä omaksi lajikseni. Naurankin aina, että kuopiolaisten lasten orastava hiihtoinnostus saadaan kitkettyä Puijolla ja oikeastaan missä tahansa kuntoladulla täällä päin. Mäkiä löytyy kyllä ihan etsimättäkin.

Huoltotiimi halusi ikuistaa ennen-kuvan. Vannon, että 3h jälkeenkin nauratti!

Nuorempana hiihto oli ihan mälsää. Tosin olin, joskin edellä kirjoitettu huomioiden, täysin käsittämättömästä syystä "ajatunut" hiihdon vaikutuspiiriin. Kuinkas muuten kuin poikien perässä. Hiihtäjät on kyllä jotenkin kuumia! Triathlonistit tietysti vielä kuumempia, mutta ihan hyviä kakkosia.

Tervaruukilla oli munkkia. Myöhemmin kuulin, että Pilpalla olisi ollut laskiaispullia.

No, tästä kaikesta johtuen pääsin kuitenkin verestämään noita vereslihasmuistoja. Kuitenkin tällä kertaa paremmalla kalustolla ja tietotaidolla. Ja yllätten se tuntuikin jo vähän mukavammalle. Sitten kun kunto kohosi, tai aloitin kestävyysharjoittelun, niin hiihtäminen talvisin oli parasta mitä pystyi kuvittelemaan. Massahiihtoihin olen myös osallistunut vuosittain, mutta tällä hetkellä sekoilu satojen muiden kanssa ei tunnu mahdollista vammaustumista ajatellen kovin kiinnostavalta.

Tänään saavutin jonkinlaisen kulminaatiopisteen hiihtourallani, sillä hiihdin Kuopion ympäristössä vajaat kolme tuntia ja lopuksi vielä nousin Puijolle. Eikä tullut vastaan mäkeä, jota en olisi pystynyt latua pitkin hiihtämään. Toki tästä osa kunniaa kuuluu optigrip-suksilleni, mutta tavallaan se paketoi aika paljon tekemistä parin viime vuoden ajalta.

Hiihtokausi avattu

Olen vihdoin avannut hiihtokauden tälle talvelle. Oikeastihan kaikki meni niin, että kun Puijolla säilölumenlatu avattiin, niin se tehtiin vesisateessa. No itseäni ei ihan niin kauheasti himota tuo vesihiihto, niin sen ja puolimaratonin mainingeissa hiihtäminen vain jäi.

No eikös sitten tullut ikitalvi, Siperian tuulet ja sen maaliman pakkaset. Ja kaikkia muita selityksiä tähän jonoon. Kävimme viikko sitten maalla mummolassani ja pakkaslukemat näyttivät -35,5 astetta. Sisuunnuin ja ajattelin, että tulen hulluksi jos en pääse liikkumaan lainkaan.

Umpihankihiihtovehkeet maalaisittain.

Mitäpä vanhasta navetasta ei löytyisi! Eräsukset ja rottinkisauvat sekä nahkasaappaat lähettivät minut jäälle kohti seikkailuja. Pakkasta oli ensimmäisellä reissulla vain -27 astetta.

Kaunis, jäätynyt Suvasvesi.

Toisella reissulla olin kaksi tuntia. Kävin kiertämässä saaren, missä meillä on mökki. Aikamoista umpihankeahan tuolla jäällä oli, mutta moottorikelkkaura meni melkein sinne minne minäkin. Aurinko paistoi jossakin kaukana. Saaren kohdalla oli jäähän tullut vähän aika sitten todella pitä railo, josta piti ottaa valokuva. Oli kaunista. Maista soittelivat, että perunat ovat jo kiehumassa, että laitapa tyttö vauhtia. Eräsuksilla ei oikeastaan ole kuin se yksi vauhti, hidas.

Ladun voi tehdä itsekin.

Tänään päätin sitten suunnata Puijolle. Homma lähti hyvin käyntiin, sillä yksi mono löytyi vaatehuoneesta ja toinen varastosta. Sukset olivat appivanhempien autotallissa ja sauvat eivät löytyneet koskaan. Hiihdin viime vuonna leikkauksen jälkeen vain 30km, joten aika perusasioiden ääreltä sitä itsensä löysi. Meinasin saada sydänhalvauksen, kun päästäkseni tasaiselle stadionille ja pesäpallokentälle hiihtämään, piti minun laskea Puijon jyrkkiä mäkiä ladulla, jota ei ole vielä pystytty ajamaan latukoneella. Eli se alusta ei ole todellakaan vielä kuin raiteet tai luotettava, vaan välistä pehmeä ja pöppyräinen. En valittaisi muuten, mutta ihan ei vielä ole luotto siihen, että kaatuessani eturistiside pysyisi mukanani. Ehkä pelko on turha, ehkä ei, mutta pelottaa se silti.

Ja kun pelottaa, niin alkaa yleensä tapahua. Nyt ei kuitenkaan tapahtunut, mutta rentous oikein loisti poissaolollaan! Hiihdin sauvoitta ja tein muitakin harjoituksia ja toinen tunti sujui jo paremmin. Ehkä pitoa olisi saanut tähän tilanteeseen olla enemmänkin, koska potku oli vielä niin hakusessaan. Huoltomiehelle kuitenkin iso kiitos, että hiihtäminen onnistui! Henkilökohtainen huoltomieheni ei ehkä ole ollut ihan tehtäviensä tasalla...

Pieni hiihtäjä toimessaan.

Illalla otettiin tyttäreni sukset, sauvat ja  monot pulkkaan ja suunnattiin kahdestaan kohti Puijon hiihtostadionia. Hän hiihti noin 3m ladulla, jonka jälkeen päätti lähteä umpihankeen. Juoksenteli sukset jalassa ympäriinsä. Tuuletteli. Kaatui varmasti 15 kertaa, nauroi ja nousi joka kerta ylös. Kunnes tuli se 16 kerta ja enää ei naurattanut vaan hiihtoa oli tullut tarpeeksi. Aikaa tämä kaikki otti ehkä maksimissaan 15 minuuttia. Hahahaa...

So long 2015 and thanks for all the fish!

Nythän jokainen itseään kunnioittava urheilubloggari on laittanut vuoden 2015 pakettiin ja pilkkonut sen sitä ennen analyyttisesti osiin. Kunnioitan kyllä itseäni, mutta viime vuodessa ei ollut minun osaltani juurikaan mitään paketoitavaa. Tai tavallaan oli ja sen paketin voisikin lähettää mahdollisimman kauas.

Joulun jälkeen oli aika pahoja vaikeuksia leuanvedoissa.

Kerrassaan ilon aihetta antoivat seuraavat asiat:

• leikkauksesta toipuminen tapahtui ilman takapakkeja
• olin kuntouttamisen suhteen jopa pedantti enkä hoppuillut liikuntojen kanssa liikaa
• pääsin siihen kuntoon kesäksi, että pystyin osallistumaan kilpailuihin
• näytin hyvältä (kiitos Betty Designs -asujen), vaikka en mennytkään kovaa

Vuonna 2015 sain kasaan +366h, eli reilu tunti vuoden jokaiselle päivälle. Se on kuntoutujalle kelpo määrä. Tai kenelle tahansa muullekin. Pitää tehdä oikeita juttuja tuntien keräilyn sijaan. Ei tämä mitään postimerkkihommaa ole!

Vuodelle 2016 on tulossa hiihtopainotteinen reissu pohjoisessa, 10 päivän pyöräleiri Espanjassa sekä toinen leiri etelässä kesällä. Kesäkuussa on puolimatkan kisa Långvikissa ja elokuussa tietysti Köpiksen Ironman. Lisäksi tietysti eeppinen Norseman 2016 ja ÖTILLÖ -maailmanmestaruuskisat Ruotsissa, joista ainakin Norsen joukkueenjohtajana puolustan viime vuoden menestystä. 

Hyvä vuosi edessä.

24.

Iloista joulua kaikille! Mukavaa, kun olit mukana tämän vuoden kalenterikimarassa. 

Päivän aloitus. Kyllä, minäkin söin puuroa.