Vantaa maratooni lähestyy

Vantaa maratooni lähestyy ja sehän on tarkoitus juosta ennätysaikaan sunnuntaina 13.10. Toivottavasti nyt pysyisin terveenä, vaan eipä siihen asiaan voi ihmeitä tehdä. On nämä syksyn juoksut aina vaan yhtä epävarmoja. Ja varsinkin kun perheestä yksi on muiden räkänokkien kanssa yhdessä päivisin hankkimassa vastustuskykyä oikein urakalla.

Hymy on mairea, kun uudella maastopyörällä saa ajaa. 

Juoksutreenit olen pääsääntöisesti saanut yhdistettyä työmatkoihin, joten illat olen saanut rauhoitettua kotihommiin, eli taukoamattomaan tornin tekemiseen palikoista. Ja lapsonen sitten kaataa sen. Ja saman tien kuuluu komento: "Tätä, tätä!" Meidän lapsonen on altistunut ehkä liikaa urheilutapahtumille, sillä kun jompi kumpi lähtee juoksulenkille, niin Irongirl taputtaa ja yrittää sanoa hyvä, hyvä. Mutta ensi kesänä on asiantunteva kannustaja Frankfurtissa mukana!

Laiskuus kostaantui pari aamua sitten, kun juoksureppu aukesi kesken matkan ja aamupalaleivät (foliossa) lensivät asfaltille. Laiska olin, kun en jaksanut vetää kuulokkeiden johtoa juomapussin letkulle tarkoitetusta reiästä, vaan jätin sen tulemaan vetoketjun välistä. Ei ollut hyvä idea.

Minähän en yleensä kuuntele musiikkia lenkeillä, mutta jotenkin tämä työmatkalenkkeily on erikseen. Jos herää 6.15 ja lähtee ilman aamupalaa juoksemaan, niin saa kai sitä nyt radiota samalla kuunnella. Jos ei kurjuutta halua maksimoida. Pyörällä ajaessani kuuntelen vain toisella korvalla ja silloinkin melko hiljaisella volyymilla, jotta kuulen liikenteen ja muut äänenlähteet.

Juoksemalla kuntoon!

Jalka alkaa olla jo melkein kunnossa. Mustelmat ovat edelleen aika messevät, mutta juosta pystyy jo täysin normaalisti. Aika hurjan näköinenhän tuo kinttu on, jos ajattelee, etten särkenyt mitään pahemmin ja todellakin vain kompastuin.  

Hiilikuitu-unelma ja kaatumisen taito

Perjantaina lähdin juoksemaan ensimmäisen kerran kunnolla viikkoon, minkä lenssun jäljiltä lepäsin. Nooh, lähdin kohti Leppävaaraa ja minulle uudella polulla kompastuin maasta törröttävään metalliputkeen. Tilanne oli huono, koska olin juuri tuomassa toista jalkaa eteen (eli toinenkin oli ns. takana) kun tarttui. Ja tällaiset 174cm naista kun rojahtaa tantereeseen niin se on kuulkaa mätkähdys.

Pääsin metsästä pois ja ohikulkija lainasi puhelintaan, sillä en olisi päässyt kotiin nilkuttaen. Teemu tuli hakemaan ja ajettiin saman tien Dextraan. Sääressä oli tennispallon kokoinen patti, kylki ja kädet ruvella sekä olkapää verillä. Pohjeluun murtuma suljettiin kuvilla pois ja pääsin parantamaan ruhjeitani.

Viikolla kotiin tuli myös uusi maastopyöräni, hiilikuituinen Boardman. On niin hirveen hyvä ja hirveen kiva ajaa. Oikeesti. Tänään kävin koittamassa polkuja ja mäkiä, mitä en ole ennen päässyt/uskaltanut mennä, niin eikös osa jo onnistunut! Mutta on se vaan rankkaa kun joutuu niin keskittymään ja jännittämään että kaatuuko vai eikö kaadu. :-)

Boardman tuli kotiin. Speksit täällä.

Näitä polkuja ajoin tänään. Taito karttuu, toivottavasti.

Oikea säihkysääri!

Kuopio maraton - DNS

Tästä olisin juossut, jos olisin juossut... HMPH!

Arki on ollut melko kiireistä Teemun ollessa kisaamassa Ameriikoissa. Kyllä kannatti, sillä tuloksena oli yhdeksäs sija huonon uinnin, mutta todella hyvän pyörän ja perusjuoksun jälkeen. Olisihan se aika hienoa nähdä, että mihin Teemu pystyisi, jos voisi olla esim. vuoden täysammattilaisena. Tulevaisuus näyttää...

Minä taasen lensin lapsosen kanssa Kuopioon töiden jälkeen perjantaina, jotta pääsisin juoksemaan puolimaratonin lauantaina. No en päässyt, sillä sain flunssan. Irongirl on ollut enemmän ja vähemmän räkänokka ja nyt oli sitten minun vuoroni. Onneksi näyttää siltä, että etupainotteinen lepo auttaisi ja elämä alkaa taas voittamaan meillä molemmilla. Seuraavaksi kohti Vantaa maratonia lokakuussa. 

Möin muutaman vuoden vanhan CC:ni ja tilalle on tulossa hiilikuituinen maastopyörä. Siitä lisää, jahka kuljetusliike sen ovelle kantaa!

Juoksua!

Tällä viikolla tapahtui jotakin huimaa. Koska olen palannut töihin ja meillä rullaa uusi arki uusine kuvioineen, olen juossut tällä viikolla töihin ja takaisin. Kolmena päivänä näin tein ja saldona 50km työmatkajuoksua. 50km! Ja kuinka aikatehokasta! Samalla tulee huomaamatta tehtyä pitkät juoksut ja tietenkin suoriuduttua töihin ja kotiin. Suunnitelmallisuutta tämä vaatii hieman, mutta ei mitään erikoista, jos pystyy sopimaan puolisonsa kanssa aikatauluista ja katsomaan vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten. Lisäksi on hyvä osata tehdä aamupalaleivät juoksureppuun mukaan. :)

Kolmena päivänä juoksin, eikä illalla tarvinnut enää lähteä minnekään. Kahtena päivänä ajoin pyörällä. Kuudentena päivänä en myöskään laiskotellut, sillä kun pääsimme Nastolan kisoista kotiin, lähdin saman tien salille tekemään voimaa. Teemu sai kyllä aika kovasti kehotttaa lähtemään ja pitäähän tällaiseen tarttua, kun toinen on kisansa (joskin aika surkeasti pyöräilyn osalta menneen) jälkeen valmis jäämään hoitohommiin. Salilla teen usein samanlaisen treenin. Laitteissa 30s työ + 30s lepo x 2. Keskityin jalkoihin ja keskivartaloon. Alkujumpan jälkeen vapaille painoille ja 3 x 10 maastaveto, kyykky ja jalkakyykky. Lisäksi pääsin kisaamaan sisäsoutulaitteella, kun vieressä olevaa miestä alkoi selkeästi suututtaa hänen hitaampi (tai minun kovempi) vauhti 500m. Siis se vauhti, mikä niissä näytöissä näkyy. Paiskasi sitten kapulan menemään ja lähti pois koko salilta! :D 10min me siinä vähän kisattiin, en hyvällä tahdollakaan olisi antanut periksi.

Tämä tuli kyllä mieleeni "soutukisassa". Alkoi vähän naurattamaan, jos en olisi ollut hapoilla. :D Kuva täältä.

Seitsemäntenä päivänä ei levätty, vaan pääsin ajamaan, vasta toisen kerran tänän vuonna, Maijan kanssa. IM-projektia aloitellaan ja ensimmäinen blokki Vantaan maratonille on suunniteltu. Sanomattakin selvää, että se sisältää paljon juoksua, mutta myös uintia ja harjoittelun harjoittelemista. Tästä se lähtee!

Tuonne me mennään. Siis tuohon nousuun, jossa Trabanttikin on hyytynyt.