Ylitarjontaa TRI-kisoista?!

Lajivalikoima sen kuin supistuu. Nyt pelistä pois putosi pyörä, sillä en yksinkertaisesti enää yletä tuunatullekaan tangolle! Hassua, mutta toisaalta vähän harmittaa. Nooh, ehtiihän tuota. Tällä hetkellä uinti on ainoa minulle täysin sopiva treenimuoto, jossa saa hengästyttyä sekä sykkeen koholle. Sauvakävelyyn alan olla "himppasen" kyllästynyt, mutta pitää tietysti olla iloinen, että pystyy liikkumaan. Eilen jumppasin kotona ja tein muutamia pilates/joogaliikkeitä ja olipa uskomatonta, minkä vaikutuksen antoivat! Tuntui kuin koko ranka olisi venynyt ja napsahdellut kohdalleen. Fiksuna tyttönä tein tästä sen johtopäätöksen, että venyttelen enemmän viimeisen 10 viikon aikana. :D

Raskauslöpinät sikseen. Vuoden päästä tavoitteena on taas tehdä puolimatkan rykäsy ja tässä murjottaessani joutessani olen alustavasti miettinyt kisavaihtoehtoja. Jotenkin tekisi mieleni mennä ulkomaille, mutta ainahan on olemassa kotoisia kisojakin, kuten legendaarinen Finntriathlon. 

Norjan Haugesundissa olisi myös yksi Ironman 70.3 -ehdokas. Järjestetään tänä vuonna ensimmäisen kerran, joten täytyypä olla kuulolla siitä. Antwerpen olisi muuten kiva, mutta olemme jo siellä olleet ja itse en välttämättä tämän "ylitarjonnan" aikana lähtisi samoihin kekkereihin uudelleen.

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna järjestetään myös Salzburg Ironman 70.3, missä ainakin riittäisi maisemaa ihailtavaksi. Pyöräreitti on "suht´" tasainen, joskin tämän kuvauksen olen kuullut joskus jostakin muusta kisasta aikaisemminkin! :D 

Tutuissa leirimaisemissa käydään taas Challenge Familyn Challenge Barcelona-Maresme. Kisa on Teemulle varsin tuttu kaudenaloituskisana ja itsekin olin vuosi sitten kaksi viikkoa leirillä ko. paikassa. Tiedän, että pyöräreitti sopisi minulle, mutta mitenkäs tuo meressä uinti! Olen aina kisoissa uinunut uinut vain sisävesissä. Entäpä sitten Tanskassa järjestettävä Challenge Aarhus? Kiinnostavalta vaikuttaa sekin. Joka tapauksessa, johonkin on ilmoittauduttava heti sen ollessa mahdollista, koska sitten on tavoite asetettu ja kirkkaana mielessä. :)

Lopuksi kuva ensimmäisestä puolimatkan kisastani Ironman 70.3 Boisesta (Idaho) vuodelta 2009. Mielettömän uintitaiston jälkeen huijautettiin railakasta vauhtia alamäkeen... :)

Raskaus ja urheilu - osa I

Kirjoitan nyt siis ihan omista näkemyksistä ja kokemuksista. Tapoja ja tilanteita on paljon, joihin jokaiseen sopii varmasti omanlaisensa asiat ja jutut. 

Liikunta raskaana

Itse olen pyrkinyt liikkumaan aktiivisesti koko ajan. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan ollut tehdä kehittävää harjoittelua, vaan enemmänkin harrastaa ylläpitävää ja hyvää oloa tuovaa liikuntaa. Tässä viimeisellä kolmanneksella olen pääsääntöisesti uinut, sauvakävellyt sekä ajanut trainerilla. Hiihdin niin pitkään kun ladut olivat kunnossa, mutta nyt ne ovat lopahtaneet lopullisesti.

Liikun noin 4-5 kertaa viikossa, mutta silti tuo tuntuu niin vähäiseltä, koska lähtötilanne oli kuitenkin niin korkea. Lisäksi treenit ovat lyhentyneet ja tehot laskeneet. Mieleni tekisikin oikein kunnon mäkitreeniä, jossa hiki lentää ja pitää puuskuttaa oikein kunnolla. Tiedän kyllä, että tämä on vielä joskus mahdollista. Sykkeitä en ole mahdottomasti kyttäillyt, mutta pahempaa hengästymistä olen vältellyt.

Uinti on lajeista paras, sillä siinä vatsa ei oikeastaan rajoita menoa. (Selkäuinti kyllä on vähän hassua.) Lauantaina tein tunnin uintitreenin, joka sisältää myös tekniikkaa. Aikaa 1,3km treeniin meni tunti ja sama treeni vuosi sitten tehtiin noin 30 minuutissa. Nooh, vauhdista tuo ei täysin ole kiinni, sillä uintikamun kanssa ehdittiin myös jutustella ja itse pidän vähän pidemmät palautukset, jotta pystyy keskittymään sitten itse harjoitukseen. Olo on kuin virtahevolla altaasta noustaessa ja silloin todella huomaa olevansa raskaana! :D

Ylipäätänsä rentous paistaa läpi tämän hetken liikunnoistani. Tein pari vuotta todella tunnollisesti harjoittelua kohti täyttämatkaa, joten olen ajatellut etten ota stressiä siitä, että jos illalla nokoset tuntuu paremmalta ratkaisulta kuin lenkkipolku, niin suuntaan sitten sohvalle.

Teemun urheilu-ura

Toinen asia, mistä halusin kirjoittaa on astetta tylsempi. Olen törmännyt ilmiöön, jossa jotkut ihmiset ottavat asiakseen huolehtia urheilu-uran jatkumisesta ja jopa tehdä ennustuksia sen loppumisesta. Tarkoitan siis Teemun urheilu-uraa, tuskin omastani kenelläkään on mielipidettä ja huolta! :D Paljastan nyt, että meille ei ole tullut mieleenkään, että urheilu-ura loppuisi tähän! Eri asia on tietysti elämän sattumanvaraisuus, mutta siihen ei kai kukaan voi varautua muutenkaan. 

On varmaan kuitenkin niin, että asioita peilataan oman tilanteen kautta, jolloin itse on voinut joutua (ainakin väliaikaisesti) luopumaan asioista elämäntilanteen muuttuessa ja samasta varoitellaan sitten muitakin. Meidän perheessä urheilun eteen on tehty paljon valintoja, joten arki on järjestelty jo nyt siten, että se on mahdollista.

Emme varmasti ole ensimmäisiä, jotka törmää tällaiseen ja tuskin myöskään viimeisiä. Lisäksi luulen, että lastenkasvatus on myös aihe, josta jokainen vanhempi saa kuulla lukemattomia erilaisia kommentteja niin hyvässä kuin pahassakin. Esimerkkejä siitä, että liikunnan ja harjoittelun voi yhdistää perhe-elämäänkin, löytyy onneksi paljon mm. seurastamme ja onhan lajin parissa syntynyt nyt useampikin TRI-vauva.

 Meinasi mennä paatoksen puolelle. Seuraavalla kerralla jotain kepeää! :D

Tulevaisuudessa seikkailu-(m)urheiluakin?!

No niin, tuo pöytäjääkiekon SM-menestys johti sitten edustuspaikkaan Latvian EM-kisoihin, mutta koska kisat pelataan 1,5 viikkoa ennen laskettua aikaa, niin taidan olla maito ja jättää välistä. :)

Tänään oli hauska päivä, kun seikkailu-urheilutiimi MamAdventure kokoontui ja suunnistustreenin jälkeen saunoi ja söi hyvin. Oli myös mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja puhua samanhenkisten ihmisten kanssa. Oppiakin tuli! :) Näyttää vahvasti siltä, että ensi vuonna pääsen tekemään "uuden" aluevaltauksen seikkailu-(m)urheilun parissa, ainakin jollakin tasolla. Muuten minulla on tavoitteena kävistä tekemässä yksi puolimatkan kisa kesällä 2013. Missä, niin sitä en vielä tiedä. IM:ää kehiin sitten taas kesällä 2014.

Kotiladut näyttivät eilen huonoilta. Eikö niitä enää ylläpidetä? Huomenna meinasin käydä hiihtämässä, kun Teemukin hiihtää Tampereella 90km. Viime vuonna Pirkassa Teemu oli vapaalla toinen, miten käy tänä vuonna perinteisellä?! Onneksi on GPS-seuranta, joten kisaa voi vilkuilla aamupalaa syödessä! :D

4. sija SM-kisoissa

Sunnuntaina ratkottiin (mm.) naisten pöytäjääkiekon SM-kisat Olympiastadionilla (sisätiloissa). Itsellänihän on "vasta" kolmas pöytäjääkiekkokausi menossa, mutta patistuksesta päätin lähteä kokeilemaan onneani.

Aika huikea tasohan tuolla on, kun vastassa on pari naisten joukkuemaailmanmestaria ja yksi kilpasisar, joka on ollut lajin parissa jo 20 vuotta. Tosiaankin, osanottajia ei tässä(kään) lajissa ole liikaa ja viime vuoden ennätyksen (6 naista) sijaan tänä vuonna meitä oli 5. Tunnetusti mitalit jaetaan niiden kesken, jotka ovat viivalla, joten pronssiottelussa oltiin. Ja se ottelusarja olikin tiukka. Pelattiin siis paras viidestä -systeemillä ja ensimmäinen peli meni jatkoajalle, toisen vastustaja voitti suoraan, kolmannen voitin minä ja neljäskin meni jatkoajalle. Kokemus ratkaisi ja mitali seurakaverille.

"Jouduin" lajin pariin tullessani töihin nykyiseen työpaikkaani, jossa toimii hyvin aktiivinen pöytäjääkiekkoseura. Laji kuullosti hauskalle, joten lähdin mukaan. Edelleenkin minusta on tärkeää pitää hauskaa tämän(kin) lajin parissa, mutta kehitystä on tapahtunut huimasti ja voittojakin kertyy koko ajan enemmän. Huipputasolla kyseessä on vakava urheilu-/kilpailumuoto, jossa harjoittelutunnit ovat isoja ja peleissä nähdään melkoista taituruutta. Lisäksi pelipäivät voivat venyä todella pitkiksi ja pelejä (5min/peli) voi kertyä monta kymmentä. Itse pelasin eilen 16 peliä, joiden välillä ei pidetä taukoja. Mitä enemmän sarjassa on pelaajia, sitä enemmän tietysti kertyy pelejäkin.

Loppuun näyte :D