Sunnuntaina ratkottiin (mm.) naisten pöytäjääkiekon SM-kisat Olympiastadionilla (sisätiloissa). Itsellänihän on "vasta" kolmas pöytäjääkiekkokausi menossa, mutta patistuksesta päätin lähteä kokeilemaan onneani.
Aika huikea tasohan tuolla on, kun vastassa on pari naisten joukkuemaailmanmestaria ja yksi kilpasisar, joka on ollut lajin parissa jo 20 vuotta. Tosiaankin, osanottajia ei tässä(kään) lajissa ole liikaa ja viime vuoden ennätyksen (6 naista) sijaan tänä vuonna meitä oli 5. Tunnetusti mitalit jaetaan niiden kesken, jotka ovat viivalla, joten pronssiottelussa oltiin. Ja se ottelusarja olikin tiukka. Pelattiin siis paras viidestä -systeemillä ja ensimmäinen peli meni jatkoajalle, toisen vastustaja voitti suoraan, kolmannen voitin minä ja neljäskin meni jatkoajalle. Kokemus ratkaisi ja mitali seurakaverille.
"Jouduin" lajin pariin tullessani töihin nykyiseen työpaikkaani, jossa toimii hyvin aktiivinen pöytäjääkiekkoseura. Laji kuullosti hauskalle, joten lähdin mukaan. Edelleenkin minusta on tärkeää pitää hauskaa tämän(kin) lajin parissa, mutta kehitystä on tapahtunut huimasti ja voittojakin kertyy koko ajan enemmän. Huipputasolla kyseessä on vakava urheilu-/kilpailumuoto, jossa harjoittelutunnit ovat isoja ja peleissä nähdään melkoista taituruutta. Lisäksi pelipäivät voivat venyä todella pitkiksi ja pelejä (5min/peli) voi kertyä monta kymmentä. Itse pelasin eilen 16 peliä, joiden välillä ei pidetä taukoja. Mitä enemmän sarjassa on pelaajia, sitä enemmän tietysti kertyy pelejäkin.
Loppuun näyte :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!