Raskaus ja urheilu - osa I

Kirjoitan nyt siis ihan omista näkemyksistä ja kokemuksista. Tapoja ja tilanteita on paljon, joihin jokaiseen sopii varmasti omanlaisensa asiat ja jutut. 

Liikunta raskaana

Itse olen pyrkinyt liikkumaan aktiivisesti koko ajan. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan ollut tehdä kehittävää harjoittelua, vaan enemmänkin harrastaa ylläpitävää ja hyvää oloa tuovaa liikuntaa. Tässä viimeisellä kolmanneksella olen pääsääntöisesti uinut, sauvakävellyt sekä ajanut trainerilla. Hiihdin niin pitkään kun ladut olivat kunnossa, mutta nyt ne ovat lopahtaneet lopullisesti.

Liikun noin 4-5 kertaa viikossa, mutta silti tuo tuntuu niin vähäiseltä, koska lähtötilanne oli kuitenkin niin korkea. Lisäksi treenit ovat lyhentyneet ja tehot laskeneet. Mieleni tekisikin oikein kunnon mäkitreeniä, jossa hiki lentää ja pitää puuskuttaa oikein kunnolla. Tiedän kyllä, että tämä on vielä joskus mahdollista. Sykkeitä en ole mahdottomasti kyttäillyt, mutta pahempaa hengästymistä olen vältellyt.

Uinti on lajeista paras, sillä siinä vatsa ei oikeastaan rajoita menoa. (Selkäuinti kyllä on vähän hassua.) Lauantaina tein tunnin uintitreenin, joka sisältää myös tekniikkaa. Aikaa 1,3km treeniin meni tunti ja sama treeni vuosi sitten tehtiin noin 30 minuutissa. Nooh, vauhdista tuo ei täysin ole kiinni, sillä uintikamun kanssa ehdittiin myös jutustella ja itse pidän vähän pidemmät palautukset, jotta pystyy keskittymään sitten itse harjoitukseen. Olo on kuin virtahevolla altaasta noustaessa ja silloin todella huomaa olevansa raskaana! :D

Ylipäätänsä rentous paistaa läpi tämän hetken liikunnoistani. Tein pari vuotta todella tunnollisesti harjoittelua kohti täyttämatkaa, joten olen ajatellut etten ota stressiä siitä, että jos illalla nokoset tuntuu paremmalta ratkaisulta kuin lenkkipolku, niin suuntaan sitten sohvalle.

Teemun urheilu-ura

Toinen asia, mistä halusin kirjoittaa on astetta tylsempi. Olen törmännyt ilmiöön, jossa jotkut ihmiset ottavat asiakseen huolehtia urheilu-uran jatkumisesta ja jopa tehdä ennustuksia sen loppumisesta. Tarkoitan siis Teemun urheilu-uraa, tuskin omastani kenelläkään on mielipidettä ja huolta! :D Paljastan nyt, että meille ei ole tullut mieleenkään, että urheilu-ura loppuisi tähän! Eri asia on tietysti elämän sattumanvaraisuus, mutta siihen ei kai kukaan voi varautua muutenkaan. 

On varmaan kuitenkin niin, että asioita peilataan oman tilanteen kautta, jolloin itse on voinut joutua (ainakin väliaikaisesti) luopumaan asioista elämäntilanteen muuttuessa ja samasta varoitellaan sitten muitakin. Meidän perheessä urheilun eteen on tehty paljon valintoja, joten arki on järjestelty jo nyt siten, että se on mahdollista.

Emme varmasti ole ensimmäisiä, jotka törmää tällaiseen ja tuskin myöskään viimeisiä. Lisäksi luulen, että lastenkasvatus on myös aihe, josta jokainen vanhempi saa kuulla lukemattomia erilaisia kommentteja niin hyvässä kuin pahassakin. Esimerkkejä siitä, että liikunnan ja harjoittelun voi yhdistää perhe-elämäänkin, löytyy onneksi paljon mm. seurastamme ja onhan lajin parissa syntynyt nyt useampikin TRI-vauva.

 Meinasi mennä paatoksen puolelle. Seuraavalla kerralla jotain kepeää! :D