Lepoa vai lenkkiä?

Minä koen suurta tuskaa aina siinä vaiheessa, kun kohdalleni osuu ns. normaali flunssa. Koska sairastan hengityselimiin liittyvää perussairautta, niin harmiton flunssa voi jäädä jälkitilana kytemään viikoiksi kroppaan. Tälläkin kertaa kävi juuri niin. Heti joulun jälkeen kurkkuun koski ja nenä oli tukossa. Pidin heti parin päivän levon ja flunssa ei vaikuttanut tulevankaan. No, siitä alkaa inhottava rumba, kun kohta olo on taas flunssainen ja pari päivää taas täysin terve. Tälläkään kertaa koko 2,5 viikon aikana lämpöä on ollut yhden ainoan päivän verran.

On sanomattakin selvää, että kipeänä ei saa harjoitella, vaan silloin täytyy levätä. Harjoittelussa ei ole mitään järkeä silloin, kun elimistö on muutenkin rasittunut. Puhumattakaan seurauksista, jotka voivat tulla kipeänä harjoittelusta! Olen aina ollut jotenkin vaikeuksissa sen kanssa, että milloin harjoittelun voi taas aloittaa ja milloinka se pitäisi taas lopettaa. Ja tarkoitan juuri näitä pitkittyneitä "nuhasteluja". Mieluummin olen liian varovainen, mutta rehellisesti sanottuna heinäkuun 10. päivä kolkuttelee ajatuksissani ja jos ei muuta, niin tunnen huonoa omatuntoa. Miten tyhmää sekin on, mutta tunnollisena ihmisenä näin se vain menee.

Tänään on otettu verikokeet ja röntgenkuvat ja huomenna saadaan vastauksia siihen, että onko kyseessä jonkin sortin allergia vai jokin tulehdus. Siihen saakka levätään ja pestään pyykkivuorta, joka on seurausta Skotlannin reissusta. Reissu oli muuten aivan mahtava!

Me ollaan aikuisia!

Royal mile.

Miksi mää joudun kantamaan kaikki kauppakassit?!

Tämä lienee pakollinen turistikuva. Puhelinkoppi ei sinänsä ole niin jännittävä.

Lomaviikko

Alkuloma meni Kuopiossa hiihtokisojen ja uintiharjoitusten merkeissä. Hiihtokisoissa sain kuitenkin olla huoltajana, eikä tarvinnut siis laittaa rikoota ylle. Sonkajärvellä hiihdettiin MYL 15km (V) ja kun kisan voitti Paavo Puurunen, niin aikamoinen yllätys näinkin kokeneelle TRI-vaimolle oli, kun oma savolainen teräsmieheni lasketteli maaliin neljäntenä (+1.13,4)! Ihan ei tuo 15km kuitenkaan ole paraatimatkoja meidän perheessä. Tänään kisataan sitten Pohjois-Savon maakuntaviestit Siilinjärvellä, mutta minä jäin pakkaamaan tavaroita.

Uintia tuli maanantaina ja tiistaina ihan reilusti ja mikä parasta, niin Sawon Uintikoulun rehtori Lonka valvoi silmä kovana liikkeitämme. Oli kuulkaas aika PRO-olo, kun tehtiin samaa treeniä Teemun kanssa ja toisena päivänä Heidi liittyi mukaan (tosin silloin minulla onneksi oli oma ohjelma). Paljon on hyvää (esim. asento ja potku), mutta pikkuhiljaa mietittäviä korjauksiakin tietysti oli. Sain paljon hyviä harjoitteita (osa täysin uusia) ja kommentteja. Noin kokenutta triathlonuinnin valmentajaa ei kovin montaa taida tässä maassa olla. Ja valmennettavien menestyskin on ihan omaa luokkaansa. Uintia olisi ollut vielä keskiviikkonakin, mutta kun nosti hieman lämpöä, niin parempi oli ottaa lepoa.

Noin 7 tunnin päästä lähtee lento Tampereelta kohti Edinburghia, joten täytyy mennä vielä tekemään viimeiset pakkaukset.

2010

Uusi vuosi on taas alkanut ja matka kohti uusia seikkailuja voi alkaa. Tein tilinpäätöksen kuluneen vuoden harjoituksista ja kokonaistuntimäärä (259h) jäi reilusti alle kahden edellisen vuoden (v. 2009 300h ja v. 2008 291h) vastaavan tuloksen. Tähän on kuitenkin muutama syy, joten en ole asiasta huolissani. Ensinnäkin, olen tiukentanut kriteereitä siitä, mitä harjoituspäiväkirjaan (excel-taulukko) merkitsen. Esimerkiksi työmatkapyöräilyä CC:llä tulee noin 80 km viikossa, mutta koska se ei ole "tositarkoituksella tehtyä harjoittelua", niin en laita näitä määriä ylös muuta kuin seuranta mielessä. Ajattelen, että se on normaalia rasitusta. Toinen syy on se, että olin koko helmikuun kipeänä ja että polven tilanne vuoden lopussa vaati pakkolepoa ja kuntoutusta. Kolmanneksi "selitykseksi" nousee se, että harjoitukset ovat olleet laadukkaampia ja tarkoituksenmukaisia. Nyt harjoitusohjelman mukainen harjoittelu täytyy saada pyörimään rutiininomaisesti heti vuoden alusta. Suuria uhrauksia olen myös tehnyt heinäkuun IM:iä ajatellen, sillä lopetin sählyn toistaiseksi. Siitä ei ole minulle kuin haittaa tuota tavoitetta ajatellen.

Harjoituksiin kuluneet tunnit ja kilometrit eivät ole vertailtavissa, koska toisinaan tehdään tekniikkaa ja toisinaan mennään täysillä. Kuitenkin minua ilahduttaa pyöräharjoittelun kilometrit 1313km, sillä se on todella reilu korotus aikaisempiin vuosiin. Juoksun kilometrit tipahtivat hieman maratonvuodesta ja uinnin matka pysyi samana. Kuntosalilla vietin 45 tuntia. Ohessa piirakkakuva siitä kuinka tunnit jakaantuivat.

Vuosi 2010

Sitten niitä tuloksia tuosta Squeezyn Athleticista! Kilogrammoissa painoa on tipahtunut tässä kuukauden seurannassa pysyvästi 1kg, mikä ei ehkä tunnu paljolta, mutta tulokset näkyvätkin paremmin noissa cm-mittauksissa, sillä vyötäröstä ja lantiosta on molemmista lähtenyt 2cm sekä reisi on pienentynyt 1cm. Olen  tieteellisesti asian suhteen täysin atomitasolla, mutta minusta muutos tuntuu hyvältä. Minulla tämä toimii hyvin ja tällä tavoin pystyin karsimaan valipaloja, joissa voi helposti tulla (minulla) ylilyöntejä, ja välipalojen rytmittäminen on helpompaa sekä ruokailut pysyvät nyt "kontrollissa". Lepokaudella pystyi varmasti paremmin kokeilemaan kuuria siten, että pitäisi enemmän noita totaalipäiviä, mutta treenikaudella se ei tuntunut riittävältä. Kokemukset siis positiiviset ja suosittelen kokeilmaan, jos siltä tuntuu.

Nyt alkoi viikon loma! Hyvää uutta vuotta kaikille!

Joulu meni ja vuosikin loppuu

Otimme joulun vastaan Kuopiossa, missä pakkanen paukkui ihan huippulukemissa. Aattona -30 astetta ja samaa tasaista linjaa Tapaninpäivään saakka. Joulupäivänä tosin pystyi jo hiihtämään ja sunnuntaina kävin juoksemassa tunnin tutuissa maisemissa. On muuten pakko todeta, että olen aivan mykistynyt näistä hiihtomahdollisuuksista mitkä meillä täällä etelässä on ollut kahtena talvena! Aivan uskomatonta baanaa ympärillä ja ihan heti ei tarvitse samoja latuja hiihdellä, jos ei välttämättä halua. Meiltä kotoa lähtee 600m päästä 10 metriä leveä hiihtobaana ja 40 km lenkin voi hiihtää siitä suorilla. Tätäpä siis mietin joulupäivänäkin, kun kapusin Puijon mäkiä. Puijolla ei voida puhua (ainakaan minun kohdallani) hiihtämisestä, sillä ylämäkiä ei pysty yksinkertaisesti hiihtämään ja alamäkiä ei uskalla laskea alas. Tämähän siis on merkittävä riski kuopiolaisten lasten hiihtoharrastuksen alkamisessa! ;) Ainut paikka muuten, missä minua on löyty sauvalla (ilmeisesti) siitä syystä, että olin hidas, on Puijo. Joka tapauksessa, nykyiset kotiladut tarjoavat maltillisempaa nousua ja laskua, joten tehojakin on helpompi kontrolloida. Tammikuun harjoitusohjelmassa lukikin, että hiihtoa niin paljon kuin pystyy. Kai siellä välissä joku uinti ja juoksukin on.

Ensi viikolla olenkin lomalla ja suuntaamme jälleen Kuopioon, sillä tarkoituksella, että itse pidän siellä leiriä ja Teemulla on kaksi hiihtokisaa. Voitteko siis kuvitella, että triathlonympyröistä tuttu hienostorouva (eli minä) joutuu jälleen pukeutumaan toppaan ja lähtemään värjöttelemään Sonkajärvelle ja Siilinjärvelle hiihtokisojen merkeissä. Luulin jo (kuten niin monta kertaa aiemminkin), että nämä ajat eivät enää koskaan palaisi. :D No, kunhan en itse joudu hiihtämään noissa karkeloissa...

Loppiaisena suuntaammekin Edinburghiin ja vietämme loput lomasta siellä. Sen verran kuitenkin urheilullisina meinattiin pysyä, että otamme ainakin juoksuvehkeet mukaamme.

"Eroon rasvasta" -kuurista kirjoitan raporttia viikonloppuna, mutta sen verran voin kertoa, että "osasin" ruokailla normaalisti jouluna ja jouluähky jäi puuttumaan. Torttujakin söin ainoastaan yhden. Nyt harmina on eilen alkanut kurkkukipu, mutta jospa se menisi ohi etupainotteisella parin päivän levolla.