Hiihtokeikkalointia...

Ohjeena oli harrastaa tammikuu "kevyttä hikiliikuntaa". Jotenkin minusta tuntuu, että tämän päiväinen hiihto sykkeillä 160/187 ei sitä varsinaisesti ollut... "Mutta kun tuntuu jo paremmalta!" Olen vain niin onnettoman aloittelija tuossa vapaan hiihdossa, että pienetkin mäen nyppylät pistää todella hikoilemaan! Olin varmasti melkoinen näky, kun melkein pilkkopimeässä hoippuroin pesäpallokentän lenkinkin, enkä nähnyt lainkaan eteeni. Itketti ja nauratti yhtäaikaa...

Todistajiakin minulla on tälle hiihtotreenille, nimittäin salaman lailla Puijolla liikkunut Hassuhiihtäjä! Tukka hulmuten! ;D

Triathlonkollaasi

Tunnistaako kukaan paikkoja? :)

(On se vaan hauskaa ajanvietettä puuhastella uusilla ohjelmilla. Paitsi, että puuhastelu loppuu pian lyhyeen, sillä toinen antibioottikuuri taitaa purra ja luppoaika täyttyy taas liikunnan riemusta.)

Rukalle

Kapsäkit on nyt pakattu ja köröttely kohti Rukaa voi alkaa. Rukan reissut ei ole mennyt viime vuosina oikein putkeen, eikä mene nytkään. Viime vuonna en päässyt rinteeseen polven takia ja nyt jään lumihuveista paitsi urheilukiellon vuoksi. Mutta meinasin kyllä nyt uskoa lääkäriä ja ottaa kevyesti kuurin ajan, jottei koko talvi mene sairastelukierteessä. Alle tunnin mittaiset kävelylenkit ovat sallittuja! Jippii... Sauvat otan kuitenkin mukaan, jotta pääsen köpöttelemään. Ja kuminauhajumppaa on tullut myös tehtyä. Sairastaa täytyy aina loppuun saakka, eikä puolikuntoisena ole mitään valtakunnan hyötyä huseerata. Lopputulos ei ole hyvä.

Voihan tauti

Uutta vuotta on kulunut pian pari viikkoa ja yhtä pitkään on vaivannut jonkin asteinen flunssa, joka alkoi joulusta. Virus jylläsi kehossa ja nyt loppuhuipennuksena kehissä on vieras lapsuusvuosilta, eli poskiontelontulehdus ja korvatulehdus. Sanomattakin on selvää, että liikuntaa tarkoittaa tällä hetkellä venyttelyä ja pientä liikehdintää kuminauhojen kanssa. Mutta kyllä tämä tästä, viime vuonna tähän samaan aikaan tilanne oli aikalailla pahempi...

Opiskelusta täytyy sanoa sen verran, että nyt ollaan todella loppusuoralla. Kriittisyys omaa tekstiä kohtaan nousee päivä päivältä ja kynnys edes vilauttaa tekstiä kenellekään on ennätyskorkealla. Mutta luulen selviäväni siitäkin. Pikkuhiljaa valmistumisen jälkeinen elämä alkaa tulla ajatuksiin ja aiheuttaa mietintää ja haaveiluakin.

Teemu lähtee opiskelemaan Vuokattiin ja minä hiihtämään Rukalle. Jos jo perjantaina pystyisi käymään ladulla kokeilemassa kuntoa, niin pari päivää saisi hiihdellä varmasti hienoissa olosuhteissa. Asiasta täytyy varmaankin vielä keskustella lääkärin kanssa, joka soittelee parantumistani huomenna... :D

Toivottavasti muilla vuosi vaihtui tautivapaasti!