Kisapäivä lähestyy

Triathlonblogeista saa tällä viikolla lukea Joroisten kisaan valmistautumisesta. Tosin, kaikki eivät ole varsinaisesti TRIblogeja, sillä esimerkiksi ulkoministeri Stubbin valmistautumisesta voi lukea lisää hänen sivuiltaan. (Stubb vastaa myös tämän päivän "kovimmasta" linkityksestä! (Kts. postauksen loppu.) :D

Mutta valmistautuminen on käynnissä myös minulla! Maanantaina pidin lepopäivän, tosin kävimme kävelemässä Puijon luontopoluilla Teemun kanssa. Tiistaina oli vuorossa pyörä+juoksu ja eilen tein hieman jumppaa ja venyttelin. Tänään on vuorossa vielä uintia ja sitten koittaakin kisapäivä! Töistäkin olen ottanut vapaata huomiseksi, eli ammattimaista valmistautumista! Niin kovasti on Joroista hehkutettu, että pelkkä ajatuksen suuntaaminen kisaa kohti aiheuttaa jännitystä ja perhosia vatsassa! Ja jännitettävää on vielä molemmille päiville! :D

Veden lämpötila ei luultavasti ole ainakaan kuuman puolella, joten täytyykö uida 200m märkäpuvulla? Se olisi ainakin katsojille mieleen, sillä puvusta kuoriutuminen on melkoinen hupiepisodi, varsinkin, jos on yhtään kiirettä... Kaikki muu menee vielä hyvin, mutta kun ne nilkatkin pitäisi sitten saada irtautumaan lahkeista!

Tavoitteet ovat korkealla, kuten jo joskus kirjoitin! Tarkoitus on suoriutua uinnista vaparia kauhoen, pyöräillä ilman haavereita ja juosta siten, että polvilumpio on omalla paikallaan suorituksen jälkeenkin. (Mikä muuten on tai oli haasteellista irrottaessa pyöräkenkiä lukkopolkimista!) Ja erityisesti olisi tarkoitus pitää hauskaa yhdessä muiden kanssa!

Yökymppi ja avovesiuintia

No harmittavasti en kuitenkaan pyyhkäissyt sitä 10 km alle tuntiin, mutta ilmeisesti reitti oli vähän ylimittainen. Juoksin kuitenkin viisaasti ja mäkisellä reitillä olin maalissa ajalla 1:02:53 ja sijalla 23. Asfaltilla ja soralla juokseminen sai polven ilmoittelemaan itsestään, mutta ei kuitenkaan enää juoksun jälkeen. Tuloksia voi tarkastella täältä. Oli kyllä hauskaa ja siitä se taas juokseminenkin lähtee. Nauratti 6km kohdalla, että Teemu on jo maalissa... :D

Mökillä vietetty viikonloppu ei kuitenkaan ollut (vaan) makkaran syömistä ja löhöilyä, vaan tiukkaa treeniä! :) Kuvassa valmistavaa harjoitusta ollaan aloittelemassa Joroista varten. Märkäpukuni ei ihan ole sopiva minulle hartioista, mutta välttää vielä toistaiseksi, ainakin tulevan viikon... Alkukeväästä en olisi voinut kuvitellakaan uivani kilometriä järvessä, mutta nyt jo heinäkuussa se on tosiasia! Siitä siis rohkaisua muillekin! :)

Varpaisjärven "yöjuoksulle"

Tämä viikko on ollut melko rivakkaa menoa niin töissä kuin kotonakin:

• ma: 1000 m avovesiuinti
• ti: jumppa ja venyttely
  
• ke: juoksu 9 km (sis. 5 x 1min vetoja)
• to: pyörä 32 km (sis. 1 x Puijolle nousu)

Huomenna ohjelmassa on Varpaisjärven Yökymppi! Tavoitteena voisi olla juosta kymmenen kilometriä alle tuntiin. Jos polvi vaan antaa juoksennella. Viikonlopuksi menemme mökille, missä on ohjelmassa lisää liikuntaa! :D

Toivottavasti säät alkavat kääntymään aurinkoiseksi. Ohessa vielä muutama kuva toukokuun Lanzaroten reissulta:

Ruokalistan muikeaa tutkailua kaatosateen jälkeen Barcelonassa.

Majoituksen "poolilla".

Lentokentän läheisyys antaa tilaisuuden bongailla laskeutuvia koneita.

Teemun harjoituksen "seuraamista" rannalla.

Golfkentälle harhautunut lintu.

Kohti Joroista

Vajaa vuosi sitten oli tarkoituksena, että valmistautuisin tällä hetkellä tekemään ensimmäisen puolimatkan triathlonini, mutta elämähän harvoin menee niin kuin suunnittelee. Joulukuussa 2008 sarjapelissä loukkaantuminen ja sitä seurannut erittäin pitkä kuntoutus laittoi hieman suunnitelmat uusiksi. Vaikka uskoa ei ihan joka päivään riittänytkään, niin melkein tässä ollaan nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan. Koska salibandy on ollut kiellettyjen lajien joukossa, niin en ole päässyt itseäni siinä rikkomaankaan. Sen sijaan olen liittynyt triathlonseuraan ja lyönyt vetoa (pariinkiin otteeseen) mm. täydellä matkalla kisaamisesta. Vuodesta tai vuosikymmenestä ei ollut puhetta! ;D

Nyt valmistaudun pikapyrähdykseen Joroisilla 11.7.2008, toivottavasti yhdessä monen muun kanssa. Tänään ajoin 40 km pyörää ja juoksin päälle 2,5 km. Melkoista koikkelehtimista se juoksu on, mutta erittäin arvokas harjoitus minulle. Toivottavasti polvi kestää ja toivottavasti kannustajia riittää meille pikapyrähdyksenkin tekijöille. Monelle se on ensimmäinen kosketus lajiin ja siitä voi alkaa elinikäinen matka kohti itsensä haastamista. Itsellänikin se on muuttanut muotoaan ensin henkilökohtaisesta terveysteosta tavoitteelliseen harjoitteluun, joskin nyt näin vähän viiveellä.