7.

Monivaiheisen viikonlopun jälkeen arki jatkui taas vakaana. Tai ehkä hivenen epävakaana, sillä koska pienin oli flunssapotilaana ja siten kotitoimistomiehestä sekä mummosta koostuneet viihdytysjoukot ovat tehneet ilmeisesti parhaansa. Flunssapotilas sai päättää ruoan ja valinnan tuloksena oli herkkukeittoa, eli bataatti-porkkana-perunasosekeittoa.

Korianteri on vaan aivan mielettömän hyvää. Laadukasta ruokakuvaamista...

Jalat ovat yllättävän hyvässä kunnossa eilisen juoksun jäljiltä. Uni ei meinannut tulla illalla silmään, joten se velka tuntuu kasvavan nopeammin kuin Suomen valtion velka saavutaa sadan miljardin euron rajapyykin (vai joko se saavutettiin, olen kuitenkin ihan siinä perässä). Reidet ovat vähän kipeät, mutta jos ne eivät olisi, niin soimaisin kyllä itseäni yrittämisen puutteesta. Mutta mikä ihana tunne, että esimerkiksi polvessa ei ole eikä ollut mitään tuntemuksia! Leikkauksen vuosipäivä on tulossa ensi viikolla, ehkäpä ostan kakkua vuoden vanhalle eturistisiteelleni... Ja pidän puheen.

Juliste työhuoneessani. Kissakuva.

6.

Aivan ensimmäisenä haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Itse juhlistin päivää juoksemalla puolimaratonin Itsenäisyysmaratonilla Kuopiossa. Ja vaikka eilisessä kirjoituksessa vähän epäilin likimain kaikkea, niin huoleni osoittautuivat turhiksi.

Ennen starttia aikaa jäi ruhtinaalisesti, ainakin 3 minuuttia.

Reitti oli sulanut lähes kokonaan ja jäätä oli vain muutaman kymmenen metrin matkalta, joka sekin oli hyvin hiekoitettu. Puolimaraton juostiin neljänä kierroksena Väinölänniemeltä rantaa pitkin Haapaniemeä kohti. Tarkoitus oli juosta 5min/km -vauhtia ja aika hyvin tämä pitkin paikkansa. Välillä juoksin paljon kovempaakin, kun helposti kulki. Oikeastaan vasta viimeisellä kierroksella alkoi vauhti ja matka painamaan ja menemään väkisin juoksuksi, mutta niinhän se tavallaan pitää mennäkin.

Geeli per kierros.

Viimeisellä kierroksella huomasin painopisteen menevän taaksepäin ja luonnollisesti vauhti silloin huononee. Jouduin muistuttamaan itseäni useasti tuomaan yläkroppaa vähän etunojaan, jotta vauhti rullaisi. Kisassa oli mukana myös veljeni vaimo ja myös Italian matkalta tuttu työkaveri, joten ystävällisiä kasvoja tuli vastaan sopivasti.

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä piti jo vähän ruveta juoksemaan. Vakava ilme johtuu siitä, että suu on täynnä juomaa.

21,1km meni aikaan 1:47.38, joka onkin puolimaratonin ennätykseni! Sinänsä aika hienoa, sillä en millään tavalla valmistautunut juoksuun tai keventänyt harjoittelua sitä varten. Jos harrastaisin haaveilua, niin voisin haaveilla 3:30 maratonista ja 4h ironmanmarasta.

5.

Huomenna on tarkoitus juosta Itsenäisyysmaratonilla puolikas. Valmistautuminen on tällä kertaa ja poikkeuksellisesti ollut todella amatöörimäinen, vai mitä pikkujoulut perjantaina ja puolimaraton sunnuntaina noin niin kuin teidän mielestä kuulostaa?

Biljardimestaruudet ratkottiin pikkujouluissa. 2 voittoa ja 2 tappiota.

Huoli pois, tämän kaiken voi tietysti hoitaa kunnialla, mutta leikkauksen jälkeen pidin eilen ensimmäistä kertaa korkokenkiä jalassa ja nukkuessani kramppasi etummainen säärilihas (tibialis anterior) (oli aika kauhea tunne) ja päkiöissä on rakot jo ennen juoksua.

Tämä tuttu näkymä odotti kotona.

Toinen, ja se huolestuttavampi asia on tuo juoksubaanan kunto. Kävin tänään hölköttelemässä noin 30min ja jalan alla oli niin asfalttia, sepeliä, loskaa, vettä ja jäätä. Että juostakko nastakengillä vai normilenkkareilla? Se, että askel livettää yhtään, on omiaan ainakin kipeyttämään jalkaterää jos ei ihan suorilla aiheuttamaan rasitusvammoja. Kuitenkin nastalenkkarit ovat ominaisuuksiltaan vähän jäykemmät, joten niillä 21,1km juokseminen ei taas muuten houkuttele. Olen kuitenkin vielä niin varovainen, että jos jäätä on niin olipa jalassa mitkä kengät tahansa, niin se hidastaa menoa.

Tavoitteena on nyt kuitenkin päästä juoksemaan ja jos nyt vähän hölkkävauhtia kovempaa menisi, niin olisin ihan tyytyväinen.

4.

Bussi 615.

Tänään päivä alkoi 04.15 ja siitä lentokoneella kohti Helsinki-Vantaata. Olin jo odottanut, että pääsen testaamaan kehärataa, mutta se osoittautui kaikista hitaammaksi etenemismuodoksi, joten parilla bussilla mentiin. Taksikin kyllä houkutteli, mutta bussissa saa fiilistellä, että miltä tuntuisi taas asua täällä.

Matkustaja

Helsinkiin minut toi työpäivän lisäksi pikkujoulut. Uliulijuli.