Huomenna on tarkoitus juosta Itsenäisyysmaratonilla puolikas. Valmistautuminen on tällä kertaa ja poikkeuksellisesti ollut todella amatöörimäinen, vai mitä pikkujoulut perjantaina ja puolimaraton sunnuntaina noin niin kuin teidän mielestä kuulostaa?
 |
| Biljardimestaruudet ratkottiin pikkujouluissa. 2 voittoa ja 2 tappiota. |
Huoli pois, tämän kaiken voi tietysti hoitaa kunnialla, mutta leikkauksen jälkeen pidin eilen ensimmäistä kertaa korkokenkiä jalassa ja nukkuessani kramppasi etummainen säärilihas (tibialis anterior) (oli aika kauhea tunne) ja päkiöissä on rakot jo ennen juoksua.
 |
| Tämä tuttu näkymä odotti kotona. |
Toinen, ja se huolestuttavampi asia on tuo juoksubaanan kunto. Kävin tänään hölköttelemässä noin 30min ja jalan alla oli niin asfalttia, sepeliä, loskaa, vettä ja jäätä. Että juostakko nastakengillä vai normilenkkareilla? Se, että askel livettää yhtään, on omiaan ainakin kipeyttämään jalkaterää jos ei ihan suorilla aiheuttamaan rasitusvammoja. Kuitenkin nastalenkkarit ovat ominaisuuksiltaan vähän jäykemmät, joten niillä 21,1km juokseminen ei taas muuten houkuttele. Olen kuitenkin vielä niin varovainen, että jos jäätä on niin olipa jalassa mitkä kengät tahansa, niin se hidastaa menoa.
Tavoitteena on nyt kuitenkin päästä juoksemaan ja jos nyt vähän hölkkävauhtia kovempaa menisi, niin olisin ihan tyytyväinen.
Tsemppiä ja onnea matkaan! Jalkaterien kanssa on tosi hyvä olla varovainen kylmällä säällä ja vaihtelevilla alustoilla. Sain itse alkuvuodesta Suomessa juostessa tosi hyvän alun vuodelle Wienin maratonia varten tammi-helmikuussa ja juoksin paljon pitkiä (20-25km) lenkkejä pehmeillä, lumisilla alustoilla Tampereella liukuesteiden ja pyöräilysuojien kanssa. En suojannut kuitenkaan akilleksia. Akillekset kesti mutta kantakalvot ei - kauan odotettu reeniviikko maaliskuun alussa Etelä-Espanjassa johti siihen että sain kasaan vain pyöräilyä (lähes 400km \o/) ja uintia. Kahden lenkin jälkeen kantakalvo oli siinä kunnossa että sillä ei pystynyt kävellä - kunnollinen toipuminen veikin sitten yli puoli vuotta lääkärin diagnoosin ja kuukauden tulehduskipulääkekuurin jälkeen. Wien meni juoksukaveriporukan kannustusjoukoissa - Joroisilla juoksin seuraavan kerran 21km pienillä ongelmilla. Nyt jo paikat kestääkin. Onneksi on voinut pyöräilä ja uida. Jos vain juoksisi niin eihän tuollaista kenenkään pää kestäisi.
VastaaPoistaPitkä tarina ja kyllähän sä nämä tiesitkin eli ei muuta kuin tsemppiä huomiselle ja hyvää itsenäisyyspäivää!
Juoksentelin itse ne Suomen alkuvuoden pahat kelit sekä jäykkäpohjaisilla Adidaksilla ja mummomallin liukuesteillä sekä paremmin vaimennetuilla Boosteilla, mummomallin liukuesteillä ja polkupyöräiljöiden jalkateräsuojilla.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitos tarinastasi ja tsempeistä! Kertomuksesi ainoastaan korosti sitä, että tämän asian kanssa pitää olla varovainen. Onneksi pystyt ilmeisesti nyt jo siis juoksemaan! Tämän päivän suhteen ei sitten ollutkaan ongelmaa, koska reitti oli käytännössä sulanut kokonaan.
VastaaPoistaHyvän ajan juoksitkin. Hieno juttu!
Poista