2.

Tein tänään persoonallisuustestin, jonka tulos ei yllättänyt ja yllätti. Mairitteliko se, kun vastaavia persoonia olivat tulosten mukaan mm. Napoleon, Margeret Thatcher ja Steve Jobs? Puhuttiin paljon murskaamisesta ja johtamisesta... Tunnistan kyllä itsestäni johtajaroolin, jossa kyllä ihan mielelläni viihdyn. Päiväkodissa laitoin muut lapset riviin aidan eteen ja pidin puheita poliisipäällikkönä. Työhaastattelussa sanoisin, että olen ratkaisukeskeinen, päämääräorientoitunut sekä nopea päätöksentekijä. Kaikissa arjen "rooleissa" nämä ominaisuudet varmasti puskevat omalla tavallaan läpi. Mutta on minussa muutakin.

Kirsi Piha kirjoitti aika napakasti Finntriathlon-blogissa otsikolla Mikä on triathlonaikasi? Sinänsä kun myötäkarvaan kirjoittelu olisi ollut tylsää, niin tälläinen "sohaisu" on varmasti saanut ainakin ajatuksia liikkeelle. Pystyn nyökyttelemään kohdassa, jossa kuvataan ravinto-ohjelmia ja melatoniinipillereitä, mutta kyllähän tässä aika suoraan saa lukea omasta elämästään vähän haastavaan sävyyn. 

En usko tähän teepussihommaan, mutta tänään oli ihan osuva.

Vuosikausiin en ole matkustanut ilman vähintään jonkinmoisia harjoituskamppeita matkalaukussa. Uin, pyöräilen ja juoksen ehkä ulkopuolisen mielestä niin, ettei muuta elämään mahdu. Liikunta ja urheilu on minulle elämäntapa. Ja kuinka onnellinen olenkaan siitä, että näin nykyään taas on. Olen asettanut itselleni tavoitteen ja teen töitä saavuttaakseni sen. Myönnän ihan avoimesti, että olen kilpailuhenkinen, mutta olen myös realisti. En tule nousemaan podiumille kv-kisoissa (ainakaan nyt ihan heti), joten kai tässä tylsästi itseään haastetaan.

En kuitenkaan väittäisi, ettei esimerkiksi täydenmatkan triathloni olisi mitä suuremmissa määrin myös treenattuja aivoja vaativa suoritus. Tai edes sille tähtäävä harjoittelu. Itse suorituksen aikana tarvitaan itsekuria, sisua, järkeä, keskittymistä ja itse käytän myös matematiikkaa. Kaikki pitkät kisat on minulle matematiikkaa. Minulle, joka olen matemaattisesti kokolailla lahjaton vaan kovalla työllä sen korvaava ihminen. Jaan osiin, kerron, lasken aikaa, kilometrejä, etäisyyksiä ja joskus niitä sijoituksia. Suorituksen aikana ratkaistaan ongelmia, tehdään uusia strategioita ja sopeudutaan yllättäviin tilanteisiin.

Kuitenkin olen onnellinen, että lähipiirissäni on myös ihmisiä, jotka eivät ole missään tekemisessä triathlonin kanssa. He puhuvat muusta, tekevät muuta ja hengittävät muuta. Silti olemme ystäviä. Minä kuuntelen ja joskus kadehdinkin, kuten varmasti myös toisin päin. Olen työssä, jossa saan rasittaa aivojani ihan tarpeeksi, mutta silti tykkään lukea niin viimeisimmän Finlandia-palkinnon voittajaromaanin kuin Wallenderit ja Kyröt ja triathlonkirjatkin. 

Vaikka sydän palaakin jollekin asialle, ei se välttämättä ole se kaikki. Vaikka jokin testi kertoo, että olen johtaja, niin olen mielelläni myös johdettava. Vaikka treenaan 300-400h vuodessa, osaan nauttia myös hyvästä ruoasta, juomasta, juhlista, keskusteluista ja lorvailusta. Ehkä enemmän kuin pitäisi.

Siinä olen samaa mieltä, että kun kaksi ihmistä kohtaa, niin puhutaan jostakin yhteisestä asiasta, ainakin jossakin vaiheessa. 

1.

2015 vuoden joulukalenteri on täällä! Uskon, että henkeä on jo pidätelty siellä ruutujen ja näyttöjen toisella puolella. Edellisvuosien tapaan luvassa on pitkä tai lyhyt teksti (ja kuva) aina jouluaattoon saakka! Teksti (ja kuva) joko liittyy kuluvaan päivään, tai sitten ei.

Joulukuu.

Nyt kun lukija on koukutettu täysin, niin voin kertoa tarinan sankariäidistä. Sankariäiti tekee normaalien aamutoimien lisäksi eväät, vetää perässään 6km matkan peräkärryä päiväkodille, polkee itsensä töihin, on töissä (tekee myös töitä), polkee päiväkodille, vetää kärryä uimahallille, laittaa lapsen uimakouluun, kiiruhtaa samaan aikaan itse salille, miettii miksi ihmeessä joku jää "palauttelemaan" penkkiin 15min kun minulla on aikaa vain 30min, kiiruhtaa lasta vastaan pukuhuoneelle, laittaa karavaanin taas kuntoon, vetää kärryn kotiin ja loihtii maukasta kalaa päivälliseksi. Hyvä minä. Hyvä kaikki, jotka veivaa arjessa omia palikoitaan!

Tämän salitreenin ehtii tekemään loistavasti 30 minuutissa. Ja ei, siinä ei ole ensimmäisenä 3 x latte...

Marraskuu

Miljoonasateen Marraskuu on mielestäni aika väsynyt renkutus. Varsinkin kun se alkaa soimaan radiossa syyskuussa. Mutta marraskuu on joka tapauksessa melkein kohta ohitse ja kuun alussa alkanut treeni iloisesti alussa. Jälleen olen aloittanut harjoittelun harjoittelun ja viikkotuntimäärät ovat olleet noin kahdeksan tunnin tietämillä. Uimassa olen käynyt jopa vähintään kerran viikossa!

Toimitsijan räätälöity näkymä.

Tämähän ei tule mitenkään ilmaiseksi, koska käytännössä koko marraskuu pyöritän arkea itsekseni. Mielestäni olen ansainnut jonkun ruusukkeen tästä sankaruudestani, mutta kovempiakin suorituksia tällä saralla esitetään säännöllisesti. 

FTP:n jälkeen ei ole kauheasti elämää. Se suorastaan yritti paeta. Pics - or didn't happend!

Sen sijaan olen keskittynyt itse kovuuteen. Trainerilla poljettu FTP-testi oli helvetillinen kokemus, mutta testinä se onnistui erittäin hyvin. Ottaen huomioon, että olin polkenut tripyörääni viimeksi elokuussa ja että vasemman jalan voimantuotto on vielä reilusti oikeaa perässä. 20min ajon keskiwatit olivat kuitenkin 192, joten pohjat on nyt asetettu. Se, että pari tuntia testin jälkeen lähdin kärry perässä torille joulukauden avajaisiin oli kyllä ajatus, jonka toteutus olisi saanut jäädä tekemättä.

Ai ettekö olisi itse koittaneet?!

Talvisen puolimaratonin startti lähestyy ja juosta on pitänyt. En ole ennen juossut talvella ja tietty vähän jännitystä tuo, että onko lunta, jäätä vai mitä alustana. Marraskuuhun olennaisena osana kuuluu myös firman palloiluturnaus. Juuri se pahamaineinen, jossa viime vuonna eturistisiteeni katkesi. Meillä on kuitenkin kasassa perinteinen porukka, enkä jäisi tapahtumasta pois mistään hinnasta. Tänä vuonna kuitenkin pysyin poissa kentältä, mutta koin samat tunteet joukkueeni mukana kuin pelaajanakin. Nainen voi lähteä pelistä, mutta peli ei naisesta.

Joulukuu lähestyy ja jälleen on aika odotetun joulukalenterin! Eli postaus joka päivä jouluun saakka. Edellisvuosi löytyy tunnisteella Joulukalenteri2014. Tiedän, että ette pysy nahoissanne.

Maratona d'Italia 2015

Syysloman kunniaksi lomailin tavalla, joka on ainoa jonka osaan. Eli köpötellen hankalasti paikasta toiseen ja laskeutumalla kylki edellä portaita. Yritän siis sanoa, että viimeiseen 10 vuoteen 95% ulkomaan matkoista alkaa tai päättyy jonkinlaiseen urheilusuoritukseen. Matka Italiaan ei siis tehnyt poikkeuksesta.

Kisakanslia oli kerrankin ihan kelvollinen.

Maratona d'Italia juostiin Maranellosta Carpiin, eli ns. point-to-point -reitti toi oman kivan säväyksen kisaan. Iloinen joukkomme (sisältäen suurimmaksi osaksi kollegojani) suuntasikin Milanosta Carpiin, mistä järjestäjän kuljetuksella pääsimme kisa-aamuna Ferrarin punaiseen Maranelloon. Järjestelyt sujuivat ihan mukavasti, mitä nyt bussikuljetus oli parikymmentä minuuttia myöhässä. Sitä odotellessa juttelin paikallisen triathlonistin kanssa, joka hehkutti Garda-järvellä pidettävää Triathlon Bardolinoa, joka on olympiamatkan kisa. Vannotti minua, etten unohtaisi, joten pisteet minulle.

Karhu oli vahvasti esillä. Kenkiäkin oli myynnissä expossa.

Itse kisaan lähdin vähän upporikasta ja rutiköyhää pelaten. Juoksukilometrejä ei ollut muille jakaa, mutta lähdin tavoittelemaan 5:05min/km-vauhtia ja katsomaan mitenkä käy. Aika pian kävi selväksi, että ihan tuohon vauhtiin en pysty, mutta juoksu tuntui kyllä tosi hyvälle aina puolimaratoniin ja siitä vielä jonkin aikaa. Sitten vauhti alkoi tippumaan. Energiat riittivät jälleen erinomaisesti eikä ilmeisesti +28 asteeseen kivunnut hellekään vaivannut minua. Ei vaan ollut niitä kilometrejä. Kisa oli IAAF:n alainen kisa ja siis heidänkin kalenterissaan, joten ko. sääntöjä myös noudatettiin. Huoltopisteet olivat 5km ja pesusieniä niiden välillä. 

Reitti oli aika mieletön. Niin paljon kaunista katseltavaa, jos nyt jotain ehti katselemaan. Kylmät väreet (ei nestehukasta johtuen) sai aikaan sotilasakatemian läpijuoksu, missä tasaisin välein oli tytöt ja pojat juhlatamineissaan tapauttamassa. Sitä kesti pitkään ja se oli todella hieno kokemus.

Hauska maaliintulo. Harmi tietysti, että ongelmat toivat meidät yhteen.

Noin 1,5km ennen maalia sain kiinni ongelmista kärsineet seurueemme miehet ja tulimme hauskasti yhtä aikaa maaliin. Täytyy luonnollisesti todeta kuitenkin, että nettoaikojen mukaan minä juoksin nopeimmin, eli aikaan 3:52:53. Olin muuten naisten yleisen sarjan neljäs. 12min kovempi aika olisi vienyt minut podiumille. Vähän surullista. Maalissa lihaksia alkoi särkemään aivan tajuttomasti, kunnes se sitten pian helpotti. Polvessa ei ollut mitään tuntemuksia koko aikana, joten ehkä alan olla selvillä vesillä sen suhteen.

Kisan jälkeen joko hymyilytti, tai sitten tuo on kouristus.

Koska startti oli Maranellosta, missä Ferrarin tehdas on ollut aina 1940-luvulta lähtien, niin pitihän siellä käydä uudelleen. Ferrari Museo oli kyllä ihan hauska vierailukohde, jonne ei kyllä tulisi mentyä, jos ei olisi ollut noin äärellään. Katseltavaa ja käveltävää oli juuri sopivasti post maraton tunnelmiin. 

Broom, broom.

Carpista siirryimme uuteen majapaikkaamme Garda-järven kautta. Hienot maisemat ne oli sielläkin. Vesi oli kirkasta ja periaatteessa triathlonkisan vetäminen tuolla kävi mielessä, mutta luulen, että nousua tulisi siinä reissussa enemmän kuin tarpeeksi.

Kuvan ottamisen jälkeen järvi sumeni ja aallot iskivät laiturin väliköistä. Ei muuten ollut mikään rivakka ylösnousemus.

Loppureissu sujui rennommissa merkeissä ja lähes suoraan siirryin itse Milanosta Tahkon vuorijuoksuun, missä Teemu juoksu omassa sarjassaan ja ylhäisessä yksinäisyydessään 84km aikaan. Vähän tässä jo kyselin varovaisesti, että josko sitä saisi aloittaa treenin, niin Teemu vain puuskahti, että lokakuussa mitään reeniä vielä aloiteta! Selvä. 

Duomo di Milano.