Finntriathlon Tahko 2014 - voitolla TRI-kausi pakettiin

Eilinen Finntriathlon Tahkon puolimatka meni enemmän kuin putkeen. Se meni täydellisesti. Lähdin alittamaan kuutta tuntia, mutta enpä aamulla arvannut, että loppuaikani tulisi olemaan 5:08:08h! 

Ennen starttia nökötimme naisissa starttiviivalla ja tuli mieleeni huudattaa vähän kanssasisaria Team Elina Jouhkin hengessä. Siitä sitten rennosti matkaan. Uinti meni aikaan 34:51, ja siinä tulikin vähän töpeksittyä, sillä en nähnyt juuri mitään kun käännyimme loppusuoralle. Aurinko paistoi silmään ja lasit huurtuivat. Startti onnistui hyvin, eikä vähiten Tompan tiistaina pitämien starttiharjoitusten vuoksi.

Meneekin alle 5h10min!

Pyörän alku oli aika rapsakka ja menin melko punaisella, mutta halusin päästä alun nousuista matkavauhtiin ja vedätin itseäni vähän pidempään kuin oli suunnitelmissa. Pyöräaikani oli 2:42 ja T2:lle saapuessani tiesin, että tänään tulee hyvä aika.

Mikäs on naisen juostessa kun juokse kulkee.

Teemu kertoi, että olen sarjassani reilussa johdossa. Tämä muutti vähän sitten mindsettiä ja pitihän sitä lähtee juoksemaan ihan tosissaan. Vaikka Piazzan nousu oli kova, niin ei se niin mahdottoman pitkä ollut. Leuka ylös ja nakutus päälle, sillä tavalla selätän esteet (yleisestikin elämässä). Heh heh. Juoksuun meni aikaa 1:45 (uusi puolimaratoonienkka) ja maalissa oli hyvä tuulettaa. Kaikki lajit sujuivat tosi vahvasti ja vauhtia riitti juoksussakin alusta loppuun. Omassa ikäryhmässäni voitin noin 8min erolla ja kokonaisuudessakin olin viidenneksi nopein nainen.

Kisa oli hyvin järjestetty ja puitteet loistavat. Teemu ja Irongirl sekä äitini ja muu konkkaronkka olivat mukana kannustamassa, mikä teki päivästä spesiaalin. Ystävä teki ensimmäisen puolimatkan kisansa huikeaan aikaan, mikä oli aivan loistavaa. Hänen miehensä voitti myös oman ikäryhmänsä. Maija oli nähnyt enneunen missä voitin ja näin kävi. Tosin siinä unessa kisajärjestäjä oli kieltänyt minua osallistumasta jatkossa kisoihin ylivoimani vuoksi... Ei ainakaan vielä näin tapahtunut. Tahkolla oli paljon ystäviä ja tuttuja. Paljon triathlonin parissa toimivia ja toimineita vaikuttajia, (ex)huippu-urheilijoita ja aivan uusia harrastajia. Kun on itse ollut lajin parissa 2000-luvun alusta, on niitä tuttuja ja ystäviä on jonkun verran tarttunut matkan varrelta. Siinä on jo useampi kymmenen syytä palata raastamaan taas seuraavaan kisaan tai tulla antamaan kannustuksena saamansa takaisin.

Voittajan tuuletus.

Seuraavana Vantaan maraton...

Kisaviikko tulee juuri sopivasti

Kaksi viimeistä viikkoa olen ollut töissä ja paukauttanut 25 tuntia treeniä, joten olo on tämän päivän pitkän pyörän jälkeen melko rapsakka. :-) Alkava viikko kevennellään ja lauantaina päästään taas jyräyttämään Tahko Triathlonin puolimatkalla.

Viikon treeneistä mieleeni painui erityisesti maanantain avovesiuinti, tiistaina 10x200m juoksuvedot, keskiviikon 2x15min tempo ja perjantain juoksut sekä lauantain torstaita vastaava tempo ja sunnuntai pitkä pyörä. Hah.

Aristelen yksin uimista avovedessä ja Kuusijärven lisäksi löytyi nyt täältä Kuopiostakin vesistö, missä voin hyvillä mielin polskutella, nimittäin Iso-Valkeisen vieressä oleva lampi. (Ei pidä unohtaa, että aloin toden teolla treenata triatloonia vasta Helsingissä, joten Kuopio tarjoaa tällä hetkellä monia uusia puoliaan minulle!) Maanantai pulikoitiin yhdessä palauttavat kauhonnat.

Tiistaina vedin kauhusetin, eli 10x200m. On se vaan aina yhtä kauheeta, mutta kyllä kuulkaa kulkee kisassa. Vähässä ajassa ehtii kokemaan yllättävän paljon eri tuntemuksia. Keskiviikkona suunnattiin lossintielle ja itse pommitin täysillä 2x15min. Aika hyvät keskivauhdit (36- ja 37km/h) sain aikaiseksi, mutta kun yritin samaa uudestaan lauantaina oli puhti poissa jaloista. Tämän "saattoi" aiheuttaa perjantain 7km+14km=21km juoksu, jonka tein työpäivän molemmin puolin. Tänään sitten sitkuttelin silleen kivasti 97km ja tuntuu siltä, että kisaviikko tulee juuri sopivasti.

Lähiliikuntaa.

Kuopio Triathlonkin kisattiin viikonloppuna, mutta enhän minä päässyt tänä vuonna edes paikan päälle katsomaan! Mutta ne, jotka tykkää Kuopion pyöräreitistä, ovat varmasti nyt kateellisia kun paljastan, että saan kulkea sitä päivittäin töihin! Siis sitä Saaristokadun pätkää.

Irongirlin uusi kuljetusmuoto on otettu hyvin vastaan.

Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut kahden viikon harjoitusjakso on takana ja hyvillä mielin voin suunnata ajatukseni kohti Tahkoa. Olemme kisapaikalla koko viikonlopun, mökkiin majoittautuneena, joten jos nähdään niin morjestetaan. Ja jos en tajua morjestaa, niin tule sinä! :D

Väsynyt triselfie.

4/5 positiiviset:

1. Ironmanin jälkeen ei ollut niin suurta monttua kuin 2011.
2. Helle jatkuu vielä.
3. Yöllä on viileetä.
4. Saatiin vähän mustikoita.
5. Kuopiossa kaikki on paremmin.

Treeniviikko silkkaa treeniä

Tällä viikolla alkoi työt, mutta samoin oli tarkoitus painaa kunnon treeniä Tahkoa varten. Aika rapsakka yhdistelmä, mutta selvisin! Tosin tänään piti tehdä itse pizza ja jos olisi ollut herkkuja (ihan mitä vain), olisin voinut syödä kaiken. Siitä syystä herkkuja ei pidä olla.

Perhelenkillä.

Maanantaina juoksin fartleekkiä 45min ja aika hyvinhän nuo vedot irtosivat. Tiistain työpäivän jälkeen lähdin ajamaan tempoajoa, siinä se väsymys kaikkosi. Keskiviikkona Teemu asensi Irongirlin kärryn pyöränsä taakse ja minä lähdin juoksemaan. Perhelenkki kesti noin tunnin ja 10km. Torstaina lepäsin, tai ajoin kyllä maasturilla työmatkat, kuten muinakin päivinä. Perjantaina menin altaaseen vajaaksi tunniksi ja olipa kyllä aikamoista jumitusta kehossa. Lauantaina ajoin 104km vajaat neljä tuntia ja sunnuntaina juoksin reilut 15km mökillä. Yhteensä non 12h kovaa ja hyvää treeniä.

Varjo oli nopeampi kuin kuvaaja.

Vanhan työnantajan (minulle) uudet tilat ovat loistavat. Ilmainen kuntosali ja leuanvetotanko naisten sosiaalitiloissa!

Viikon pitkä pyörä päättyi keskelle farmia.

Postiivisuushaaste 3/5 - meinasi jo unohtua (=edit)

1. Uudet ihmiset ottivat minut mukavasti vastaan. Töissä.
2. Luulin, että en jaksaisi koko viikon treenejä, mutta jaksoin ja treenistä seurannut väsymys on sellaista mukavaa väsymystä.
3. Perheemme nuorimman kuivaksi opettelu tuotti ilmiömäiset neljä pissaa pottaan tänään. (Viidennen kanssa kävi hullusti.)
4. Onnistumisen jälkeen pottajuhlat rusinoilla (no ok, ja yhdellä jäätelöllä) olivat hauskat. (Miten niin liioittelen?!)
5. Kivaa, kun huomenna alkaa taas uusi viikko!

Hajanaisia ajatuksia Ironmanista

Lomani on loppusuoralla ja tiistaina astelen saman työn ääreen, mutta eri byrooseen. Moni on kysynyt, että jännittääkö ja kyllä kait se vähän jännittääkin kun työyhteisö tavallaan muuttuu, mutta ei kuitenkaan muutu. Mielenkiinnolla odotan myös sitä, kuinka arki ylipäätänsä lähtee rullaamaan. Tuoko paluumuutto siinä suhteessa jotakin uutta mukanaan.

Ironmanista on nyt kulunut kolme viikkoa ja tällä viikolla olen jo treenannut. Esimerkiksi tänään juoksin 17km hellejuoksun pitkin Kallaveden rantoja. Ensi viikolla on kuitenkin tarkoitus päästä jo ihan kunnolla treenin makuun, sillä Tahkon puolimatka odottaa aivan nurkan takana minua ja muutamaa sataa muuta. Tällä kertaa henkinen palautuminen ironmanilta tapahtui nopeammin ja Tahkolle lähden ennätys mielessä. Vaikka mäkistä menoa on luvassa, on sub6h tavoitteena. 

Tuosta tavoitteesta tuli mieleeni vielä tuo Frankin reissu. Hassua, miten maratoni kulki kuitenkin ihan kohtuulliseen aikaan (4:26), vaikka siinä se yksi 10km kyykkäys tuntui aivan mahdottoman hitaalta. Tästä olen saanut päähäni tavoitella seuraavaksi 11:30 alitusta. 

Ironman Frankfurt ja AG-startin lähtökuhinat.

Olen luonnollisesti tietoinen siitä, että Ironman on Ironman ja aikatavoitteita on vaarallista lähteä asettelemaan kun kisan luonne voi täydellä matkalla (ja puolikkaallakin!) kääntyä taisteluksi maaliin pääsystä. Se tässä lajissa minua viehättääkin. Suoritus on pitkä ja jo sen puitteissa kaikenlaiset onnettomuudet, sattumukset ja virheet ovat mahdollisia. Ironman on ankara paikka. Kysyttäessä(!) olen aina sanonut, että kisaan kannattaa lähteä rauhassa rynnimättä ja varautua edes mentaalipuolella siihen, että asiat eivät tule sujumaan täydellisesti. 

VIP-huoltajilla oli tooosii rankka kisapäivä, kun kolmatta aamupalaa piti syödä... :-)

Lomalla on siis myös lomailtu ja tosiaan 1,5 viikkoon en tehnyt yhtään harjoitusta (joskin kyllä muutto sellaisesta tavallaan kävisikin) ja sitten lähdin pikkuhiljaa nautiskelemaan treenistä. Meillä on mökki saaressa Suvasveden syleilyssä, joten sitä päästiin sopivasti kiertämään yhdessä Teemun kanssa. Ja kuinka hyvä treeniaalto olikaan! Tuuli tuli isolta selältä, joten saimme todella hyvää harjoitusta kunnon aallokkoon uimisesta! Eikä mennyt kuin kerran vettä henkeen...

Uusi märkäpukukin tuli, mutta siitä lisää joskus toiste.

Nahka ja nuppi.

Olemme myös ottaneet haltuun Kuopion saaristoa ja onpa ollut hauskaa seurata Irongirlin edesottamuksia järvessä. Välillä kyllä nousee äitiltä tukka pystyyn, mutta vaadin itseltäni 100% rauhallisuutta, jotta vesi pysyy tuttuna ja turvallisena elementtinä lapsosen näkökulmasta. 

Iivarinsalon rannalla.

Sitten päivä positiivisimmat osa 2/5:

1. Lenkki +30 asteen helteessä sujui tosi hyvin.
2. Tahkon puolimatka alkaa kutitella mielessä, silleen hyvällä tavalla.
3. Vielä kolme yötä töihin paluuseen.
4. Irongirlin myöhässä pidettyjen synttäreiden herkut ovat syöty, eivätkä ne piinaa enää meitä.
5. Katsoin työpostia eikä siellä ollut mitään otsikolla "kaik' on mänt'.