Hajanaisia ajatuksia Ironmanista

Lomani on loppusuoralla ja tiistaina astelen saman työn ääreen, mutta eri byrooseen. Moni on kysynyt, että jännittääkö ja kyllä kait se vähän jännittääkin kun työyhteisö tavallaan muuttuu, mutta ei kuitenkaan muutu. Mielenkiinnolla odotan myös sitä, kuinka arki ylipäätänsä lähtee rullaamaan. Tuoko paluumuutto siinä suhteessa jotakin uutta mukanaan.

Ironmanista on nyt kulunut kolme viikkoa ja tällä viikolla olen jo treenannut. Esimerkiksi tänään juoksin 17km hellejuoksun pitkin Kallaveden rantoja. Ensi viikolla on kuitenkin tarkoitus päästä jo ihan kunnolla treenin makuun, sillä Tahkon puolimatka odottaa aivan nurkan takana minua ja muutamaa sataa muuta. Tällä kertaa henkinen palautuminen ironmanilta tapahtui nopeammin ja Tahkolle lähden ennätys mielessä. Vaikka mäkistä menoa on luvassa, on sub6h tavoitteena. 

Tuosta tavoitteesta tuli mieleeni vielä tuo Frankin reissu. Hassua, miten maratoni kulki kuitenkin ihan kohtuulliseen aikaan (4:26), vaikka siinä se yksi 10km kyykkäys tuntui aivan mahdottoman hitaalta. Tästä olen saanut päähäni tavoitella seuraavaksi 11:30 alitusta. 

Ironman Frankfurt ja AG-startin lähtökuhinat.

Olen luonnollisesti tietoinen siitä, että Ironman on Ironman ja aikatavoitteita on vaarallista lähteä asettelemaan kun kisan luonne voi täydellä matkalla (ja puolikkaallakin!) kääntyä taisteluksi maaliin pääsystä. Se tässä lajissa minua viehättääkin. Suoritus on pitkä ja jo sen puitteissa kaikenlaiset onnettomuudet, sattumukset ja virheet ovat mahdollisia. Ironman on ankara paikka. Kysyttäessä(!) olen aina sanonut, että kisaan kannattaa lähteä rauhassa rynnimättä ja varautua edes mentaalipuolella siihen, että asiat eivät tule sujumaan täydellisesti. 

VIP-huoltajilla oli tooosii rankka kisapäivä, kun kolmatta aamupalaa piti syödä... :-)

Lomalla on siis myös lomailtu ja tosiaan 1,5 viikkoon en tehnyt yhtään harjoitusta (joskin kyllä muutto sellaisesta tavallaan kävisikin) ja sitten lähdin pikkuhiljaa nautiskelemaan treenistä. Meillä on mökki saaressa Suvasveden syleilyssä, joten sitä päästiin sopivasti kiertämään yhdessä Teemun kanssa. Ja kuinka hyvä treeniaalto olikaan! Tuuli tuli isolta selältä, joten saimme todella hyvää harjoitusta kunnon aallokkoon uimisesta! Eikä mennyt kuin kerran vettä henkeen...

Uusi märkäpukukin tuli, mutta siitä lisää joskus toiste.

Nahka ja nuppi.

Olemme myös ottaneet haltuun Kuopion saaristoa ja onpa ollut hauskaa seurata Irongirlin edesottamuksia järvessä. Välillä kyllä nousee äitiltä tukka pystyyn, mutta vaadin itseltäni 100% rauhallisuutta, jotta vesi pysyy tuttuna ja turvallisena elementtinä lapsosen näkökulmasta. 

Iivarinsalon rannalla.

Sitten päivä positiivisimmat osa 2/5:

1. Lenkki +30 asteen helteessä sujui tosi hyvin.
2. Tahkon puolimatka alkaa kutitella mielessä, silleen hyvällä tavalla.
3. Vielä kolme yötä töihin paluuseen.
4. Irongirlin myöhässä pidettyjen synttäreiden herkut ovat syöty, eivätkä ne piinaa enää meitä.
5. Katsoin työpostia eikä siellä ollut mitään otsikolla "kaik' on mänt'.