Kisaviikko tulee juuri sopivasti

Kaksi viimeistä viikkoa olen ollut töissä ja paukauttanut 25 tuntia treeniä, joten olo on tämän päivän pitkän pyörän jälkeen melko rapsakka. :-) Alkava viikko kevennellään ja lauantaina päästään taas jyräyttämään Tahko Triathlonin puolimatkalla.

Viikon treeneistä mieleeni painui erityisesti maanantain avovesiuinti, tiistaina 10x200m juoksuvedot, keskiviikon 2x15min tempo ja perjantain juoksut sekä lauantain torstaita vastaava tempo ja sunnuntai pitkä pyörä. Hah.

Aristelen yksin uimista avovedessä ja Kuusijärven lisäksi löytyi nyt täältä Kuopiostakin vesistö, missä voin hyvillä mielin polskutella, nimittäin Iso-Valkeisen vieressä oleva lampi. (Ei pidä unohtaa, että aloin toden teolla treenata triatloonia vasta Helsingissä, joten Kuopio tarjoaa tällä hetkellä monia uusia puoliaan minulle!) Maanantai pulikoitiin yhdessä palauttavat kauhonnat.

Tiistaina vedin kauhusetin, eli 10x200m. On se vaan aina yhtä kauheeta, mutta kyllä kuulkaa kulkee kisassa. Vähässä ajassa ehtii kokemaan yllättävän paljon eri tuntemuksia. Keskiviikkona suunnattiin lossintielle ja itse pommitin täysillä 2x15min. Aika hyvät keskivauhdit (36- ja 37km/h) sain aikaiseksi, mutta kun yritin samaa uudestaan lauantaina oli puhti poissa jaloista. Tämän "saattoi" aiheuttaa perjantain 7km+14km=21km juoksu, jonka tein työpäivän molemmin puolin. Tänään sitten sitkuttelin silleen kivasti 97km ja tuntuu siltä, että kisaviikko tulee juuri sopivasti.

Lähiliikuntaa.

Kuopio Triathlonkin kisattiin viikonloppuna, mutta enhän minä päässyt tänä vuonna edes paikan päälle katsomaan! Mutta ne, jotka tykkää Kuopion pyöräreitistä, ovat varmasti nyt kateellisia kun paljastan, että saan kulkea sitä päivittäin töihin! Siis sitä Saaristokadun pätkää.

Irongirlin uusi kuljetusmuoto on otettu hyvin vastaan.

Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut kahden viikon harjoitusjakso on takana ja hyvillä mielin voin suunnata ajatukseni kohti Tahkoa. Olemme kisapaikalla koko viikonlopun, mökkiin majoittautuneena, joten jos nähdään niin morjestetaan. Ja jos en tajua morjestaa, niin tule sinä! :D

Väsynyt triselfie.

4/5 positiiviset:

1. Ironmanin jälkeen ei ollut niin suurta monttua kuin 2011.
2. Helle jatkuu vielä.
3. Yöllä on viileetä.
4. Saatiin vähän mustikoita.
5. Kuopiossa kaikki on paremmin.

Treeniviikko silkkaa treeniä

Tällä viikolla alkoi työt, mutta samoin oli tarkoitus painaa kunnon treeniä Tahkoa varten. Aika rapsakka yhdistelmä, mutta selvisin! Tosin tänään piti tehdä itse pizza ja jos olisi ollut herkkuja (ihan mitä vain), olisin voinut syödä kaiken. Siitä syystä herkkuja ei pidä olla.

Perhelenkillä.

Maanantaina juoksin fartleekkiä 45min ja aika hyvinhän nuo vedot irtosivat. Tiistain työpäivän jälkeen lähdin ajamaan tempoajoa, siinä se väsymys kaikkosi. Keskiviikkona Teemu asensi Irongirlin kärryn pyöränsä taakse ja minä lähdin juoksemaan. Perhelenkki kesti noin tunnin ja 10km. Torstaina lepäsin, tai ajoin kyllä maasturilla työmatkat, kuten muinakin päivinä. Perjantaina menin altaaseen vajaaksi tunniksi ja olipa kyllä aikamoista jumitusta kehossa. Lauantaina ajoin 104km vajaat neljä tuntia ja sunnuntaina juoksin reilut 15km mökillä. Yhteensä non 12h kovaa ja hyvää treeniä.

Varjo oli nopeampi kuin kuvaaja.

Vanhan työnantajan (minulle) uudet tilat ovat loistavat. Ilmainen kuntosali ja leuanvetotanko naisten sosiaalitiloissa!

Viikon pitkä pyörä päättyi keskelle farmia.

Postiivisuushaaste 3/5 - meinasi jo unohtua (=edit)

1. Uudet ihmiset ottivat minut mukavasti vastaan. Töissä.
2. Luulin, että en jaksaisi koko viikon treenejä, mutta jaksoin ja treenistä seurannut väsymys on sellaista mukavaa väsymystä.
3. Perheemme nuorimman kuivaksi opettelu tuotti ilmiömäiset neljä pissaa pottaan tänään. (Viidennen kanssa kävi hullusti.)
4. Onnistumisen jälkeen pottajuhlat rusinoilla (no ok, ja yhdellä jäätelöllä) olivat hauskat. (Miten niin liioittelen?!)
5. Kivaa, kun huomenna alkaa taas uusi viikko!

Hajanaisia ajatuksia Ironmanista

Lomani on loppusuoralla ja tiistaina astelen saman työn ääreen, mutta eri byrooseen. Moni on kysynyt, että jännittääkö ja kyllä kait se vähän jännittääkin kun työyhteisö tavallaan muuttuu, mutta ei kuitenkaan muutu. Mielenkiinnolla odotan myös sitä, kuinka arki ylipäätänsä lähtee rullaamaan. Tuoko paluumuutto siinä suhteessa jotakin uutta mukanaan.

Ironmanista on nyt kulunut kolme viikkoa ja tällä viikolla olen jo treenannut. Esimerkiksi tänään juoksin 17km hellejuoksun pitkin Kallaveden rantoja. Ensi viikolla on kuitenkin tarkoitus päästä jo ihan kunnolla treenin makuun, sillä Tahkon puolimatka odottaa aivan nurkan takana minua ja muutamaa sataa muuta. Tällä kertaa henkinen palautuminen ironmanilta tapahtui nopeammin ja Tahkolle lähden ennätys mielessä. Vaikka mäkistä menoa on luvassa, on sub6h tavoitteena. 

Tuosta tavoitteesta tuli mieleeni vielä tuo Frankin reissu. Hassua, miten maratoni kulki kuitenkin ihan kohtuulliseen aikaan (4:26), vaikka siinä se yksi 10km kyykkäys tuntui aivan mahdottoman hitaalta. Tästä olen saanut päähäni tavoitella seuraavaksi 11:30 alitusta. 

Ironman Frankfurt ja AG-startin lähtökuhinat.

Olen luonnollisesti tietoinen siitä, että Ironman on Ironman ja aikatavoitteita on vaarallista lähteä asettelemaan kun kisan luonne voi täydellä matkalla (ja puolikkaallakin!) kääntyä taisteluksi maaliin pääsystä. Se tässä lajissa minua viehättääkin. Suoritus on pitkä ja jo sen puitteissa kaikenlaiset onnettomuudet, sattumukset ja virheet ovat mahdollisia. Ironman on ankara paikka. Kysyttäessä(!) olen aina sanonut, että kisaan kannattaa lähteä rauhassa rynnimättä ja varautua edes mentaalipuolella siihen, että asiat eivät tule sujumaan täydellisesti. 

VIP-huoltajilla oli tooosii rankka kisapäivä, kun kolmatta aamupalaa piti syödä... :-)

Lomalla on siis myös lomailtu ja tosiaan 1,5 viikkoon en tehnyt yhtään harjoitusta (joskin kyllä muutto sellaisesta tavallaan kävisikin) ja sitten lähdin pikkuhiljaa nautiskelemaan treenistä. Meillä on mökki saaressa Suvasveden syleilyssä, joten sitä päästiin sopivasti kiertämään yhdessä Teemun kanssa. Ja kuinka hyvä treeniaalto olikaan! Tuuli tuli isolta selältä, joten saimme todella hyvää harjoitusta kunnon aallokkoon uimisesta! Eikä mennyt kuin kerran vettä henkeen...

Uusi märkäpukukin tuli, mutta siitä lisää joskus toiste.

Nahka ja nuppi.

Olemme myös ottaneet haltuun Kuopion saaristoa ja onpa ollut hauskaa seurata Irongirlin edesottamuksia järvessä. Välillä kyllä nousee äitiltä tukka pystyyn, mutta vaadin itseltäni 100% rauhallisuutta, jotta vesi pysyy tuttuna ja turvallisena elementtinä lapsosen näkökulmasta. 

Iivarinsalon rannalla.

Sitten päivä positiivisimmat osa 2/5:

1. Lenkki +30 asteen helteessä sujui tosi hyvin.
2. Tahkon puolimatka alkaa kutitella mielessä, silleen hyvällä tavalla.
3. Vielä kolme yötä töihin paluuseen.
4. Irongirlin myöhässä pidettyjen synttäreiden herkut ovat syöty, eivätkä ne piinaa enää meitä.
5. Katsoin työpostia eikä siellä ollut mitään otsikolla "kaik' on mänt'.

Kuopiossa palautuu?

Muutto 400km päähän alkaa nyt viimein olla ohitse. Aikamoinen revohka siitä kehkeytyikin ja varsinkin kun Teemulla ja minulla molemmilla oli ironmanit takana. Itse en ehtinyt potemaan mitään ns. ironman bluesia, meno oli enemmänkin punkia. Toisaalta tuntui ihan hyvälle kropassa nostella ja siirrellä tavaroita, mutta toisaalta minuun iski myös kesälenssun, joka tuntuu kurkussa edelleen. Kävelyä ja pikku uiskentelua enempää en ole vielä tehnyt eikä sillä sen puoleen ole kiirettäkään. Kuitenkin maasturilenkki polttelee jo, jotta saisi aineenvaihdunnan taas rullaamaan.

Ensimmäistä kertaa rannalla tänä kesänä. Ilman, että piti vetää kumipuku niskaan siis.

Irongirl oli luonnollisesti mukana. Automatkalla hän harmitteli sitä, kun ei osaa vielä uida. 2v siis.

Pikku hiljaa savolaisten savolaistumisprojekti etenee ja paljon hyvää on tässä vajaassa viikossa jo tullut eteenkin. Puistot ovat huippuhyviä ja lähiliikuntapaikkoja löytyy. Tämä ainakin meidän lähellä. Lähimpään mummolaan on 10min matka (kellotin eilen) ja koko muu suku on samassa kaupungissa.

Juoksuradalta pystyy helposti karkaamaan muihin toimiin.

Positiivisuushaasteella muistivat minua Pia ja Minttu. Hauskaa! Haasteessa listataan viisi asiaa viitenä päivänä, ja joka päivä haastetaan joku mukaan. Julkaisutahti on vapaa.

1. Hyvät ja laadukkaat leikkipuistot ilahduttavat mieltäni. On mukavaa mennä leikkimään turvallisissa puitteissa. Tykkään taputella hiekkakakkuja, antaa kovat kiikkuvauhdit ja itsekin kiipeillä telineissä.
2. Lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä. Suosittelen aloittamaan loman ironmanilla niin lomaan tulee ylimääräisiä päiviä! ;-)
3. Joroisten kisa lähestyy ja saan osallistua katsojan roolissa.
4. Tavarat on saatu uudessa kodissa paikoilleen. Tilaa on 20m2 enemmän, mutta tuntuu kuin sitä olisi loputtomiin. [Koska tämä on positiivisuushaaste, niin en laita tähän huomautusta siitä, että tunne on luonnollisesti harhaa.]
5. Sain(!) suunitella ensi viikon ohjelma ihan itse. Hah. On kuulkaas mökkireissua, kotieläinpihaa ja myöhästyneitä 2-vuotissynttäreitä tarjolla.

Nyt pitäisi haastaa joku. Kauhia juttu, sillä olen tämän kanssa vähän jäljessä ja suurin osa blogeista joita seuraan, on vastaanottanut haasteen, joten en taida haastaa ketään. Minun pitää ryhdistäytyä näissä haasteasioissa tai haastaa ajoissa! :-)