Liebster award -tunnustus ja haaste

Sain tunnustuksen hietikolla treenaavalta Soilelta. Kiitos siitä!

Säännöt:

1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.

11 satunnaista faktaa itsestäni:

1. Olen lapsensaannin jälkeen joustanut uskomattoman paljon siisteystasostani kodissamme.
2. Innostun aina teknisistä vempaimista (puhelimet, kellot, mittarit, tietokoneet, padit, tabletit...).
3. Loma alkaa kahden viikon kuluttua.
4. Minulla on kohtuullisen iso pää. Siitä ei ole ollut järin paljon hyötyä.
5. Teen toisinaan etä-töitä, sillä se helpottaa sekä työtekoa että arkea.
6. Minulla on yhdet denimlököhousut, joita Teemu vihaa (en suoranaisesti ihmettele) ja jotka kuluvat hetkenä minä hyvänsä kokonaan puhki ja haihtuvat tuuleen.
7. En käytä juurikaan korkokenkiä, sillä koikkelehtimisesta seuraa usein vaan polvisärkyä.
8. En värjää hiuksiani. Ihan olen vallan aito blondi.
9. Käytän helppouden vuoksi ns. lävistyskorviksia, sillä ne voi olla korvissa aina tilanteessa kuin tilanteessa. Sinällään olen Länsi-Vantaan vanhin teini... On minulla muitakin koruja korvanlehtiin, mutta harvoinpa ne tiensä määränpäähän löytävät.
10. Suurin osa vaatteistani on liian isoja minulle. Moni ehkä ajattelee, että eikös tuo ole positiivinen ongelma, mutta ongelma se on yhtä kaikki!
11. Kun syön tarpeeksi nameja, niin tulee paha olo.

Soilen kysymykset minulle:

1. Millainen on maailman paras aamupala?

Ruisleipä (margariini, avokado, leikkele ja juusto), maitokahvi ja rahkaa lisukkeilla.

2. Mikä on paras neuvo jonka olet ikinä saanut ja keneltä sen sait?

Ystäväni Maija sanoi kerran ennen triathlonstarttia, että  rauhaa ja voimaa (uinnissa). Olen käyttänyt sitä muissakin tilanteissa elämässäni. Se soveltuu hyvin tiukkoihinkin tilanteisiin.

3. Millaisen auton ostaisit jos voittaisit lotossa / vai ostaisitko ollenkaan?

Ostaisin. Bemarin maasturin.

4. Mistä aikaasaannoksestasi, teostasi tai taidostasi olet ylpeä?

Olen ylpeä siitä, että olen päässyt asettamiini tavoitteisiini urheilussa. Se on vaatinut kurinalaisuutta ja järjestelykykyä. Tavattoman ylpeä olen perheestäni, joka on kuitenkin kaiken ydin.

5. Jos pääsisit aikakoneeseen, mille vuosikymmenelle (tai -sadalle) matkustaisit? Miksi?

Kyllä se todennäköisesti olisi 70-luku. Pääsisin kokemaan sen, mistä isot tytöt puhuvat.

6. Mitä kirjaa luet juuri nyt? Jos et lue kirjoja, niin kerro vaikka että mitä lehteä luet?

Juuri nyt luen "Pako Pohjois-Koreasta - Leiri 14" -kirjaa (Blaine Harden).

7. Mikä ruoka on bravuurisi keittiössä?

Chorizokeitto ja banaanileipä. Kuitenkin eri aikaan tarjottuna.

8. Mikä biisi on paras juuri nyt?

Olen ehkä "vähän" jäljessä, mutta Robin Thicken Blurred Lines on kyllä hyvä.

9. Kirjoitatko kauppalistan vai mietitkö vasta kaupassa mitä tarvitset?
Jos haluan olla järkevä ja tehdä edukkaasti useamman päivän ostokset kerralla, niin teen kauppalipun. Jos mietin vasta kaupassa, niin vähintään mukana oleva 2vee saa jonkinlaisen tahtomiskohtauksen.

10. Mitä urheilulajia seuraat mieluiten tv:stä?

Mieluiten yleisurheilua, mutta oikeasti katson mitä vaan.

11. Puhutko murretta vai yleiskieltä?

Puhun (ja kirjoitan välillä) levveetä savonmurretta. Työelämässä tosin saatan tasoittaa sitä vähän, sillä vakava asia ei mielestäni pitäisi aiheuttaa hymynkaretta vastapuolen kasvoilla.

Aika moni tämän haasteen on jo saanut blogeista, joita seuraan, joten olen tylsä ja jätän tähän.

Podiumille Sääksen perusmatkalla!

Tänään tein viimeisen kovan startin ennen Frankfurt Ironmania. Loput on treenejä ennen kolmen viikon päästä kisattavaa eeppistä raastoa. Startti oli siis Sääksen perusmatka ja sijoituksena kolmaspaikka ja uutta PB:tä pukkas tällekin matkalle. Loppuaika 2.40. Tulokset löytyvät täältä.

Uinti oli melko perussettiä. Vedän kaikki matkat samalla vauhdilla. Tällä logiikalla Frankissa vauhti on kohdallaan, kun matka pitenee. Koin muuten senkin, että joku ui toisella kierroksella koko ajan varpaissa kiinni. Luulisi haittaavan myös sitä peesaajaa. Maija se ei ollut, sillä eka kierros uitiin yhdessä, mutta tokalla meille tuli peliero. :D

1,5km ja 29.04. Kauden kolmas avovesiuinti... 

Pyörän ajoin tyylillä all out. Keskivauhdiksi tuli 33,4km/h, joten aika haipakkaa sitä tuli vedettyä 40km, sillä tuuli oli todella kova niin myötäisessä kuin vastaisessakin.  Pikkuhiljaa napsin porukkaa edeltäni ja pyörässä nostin sijoitukseni seitsemännestä kolmanneksi. Tajusin, että hyvin täytyy kulkea, sillä naisia ei enää tullut vastaan.

Vaihtoon tulossa. Pyöräaika 1.21.

Juoksuun lähtiessä sain kenttäkuulutuksesta tietää olevani kolmantena ja sekös pisti vauhtia kinttuihin! 10km juostavana ja pakko oli lähteä naputtamaan kovasti. Tässä tilanteessa olen tavallaan vahvimmillani, sillä pystyn venyttämään ja pysymään nykyään pidempään punaisella ja hokemaan itselleni, että: "Kohta se loppuu, paina nainen perkele!" Joku mahtava vastaantulija huusi, että vielä Cooperi jäljellä, mutta rupesin miettimään, että aikaa vai matkaa! :D Ja että aika kova usko mun Cooper-kykyihin, sillä en ole sitä ikinä juossut. (Koulussa juostiin puolicooperia ja 1500m.) Juoksussa vedin siis ihan limitillä, koska kääntöpaikan jälkeen näin nelosen tulevan tuulen lailla takana. Hän juoksikin kisan nopeimman juoksuajan. Huh.

Maali näkyvissä! Elinalle tämäkin kisa. #pinkwheels #teamelinajouhki

Lopputuloksena kolmas sija ja juoksuun käytin aikaa 47.02. Palkintojenjako oli heti-kohta-pian ja kotiinviemisenä kiekkopussit. Kisan voitti Minna Myötänen ja kakkoseksi tuli huikea pyöräilijäkin Heljä Korhonen.

Poodiumilla.

Parasta oli, että mukana oli koko perhe ja Maijan kanssa oltiin taas samalla viivalla muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja se, että paljon oli ystäviä, kannustuksia ja onnistumisia. Onnea kaikille ja kiitos.

Pirkan pyöräily 217km

Olipa aikamoinen viikko tuo viimeksi ollut. Tiistaina rykäsy ja sunnuntaina 217km Pirkan pyöräilyssä, ilman mitään joutavia keventelyjä... Tunteja kertyikin 14h30min, joten aika hyvät lukemat. 

Pirkassa ajoimme Maijan kanssa kahdestaan, kuten suunnitelma oli. Vedetiin 50km vuorovedolla ja ilman apuja (veturia tai ryhmää) ironman-vauhtia.  Keskivauhdiksi tulikin 29km/h, joten hyvin onnistuimme saavuttamaan tavoitteemme. Muutaman kerran taaksemme muodostui vähän ryhmää, mutta sepä ei oikeastaan haitannut, kun eivät tarjoutuneet vetämään! Pysähdyimme kolmesti ja jopa viimeisellä huoltopisteellä taataksemme sen, että olisimme täysissä ruumiin voimissa loppusähellyksiä varten. Ja olihan sitä sähellystä, kun kaikki eri tasoilla ja vauhdeilla operoivat sytkyteltiin kohti maalia.

Ennen lähtöä. Team Elina Jouhkin nauhat eivät yrityksistä huolimatta osuneet kuvaan, mutta kynnet meillä olivat myös maalattuna!

Hyvä tapahtuma, mutta hieman taisi olla puutoksia reittimerkinnöissä, sillä useampikin oli ajellut vähän extraa. Aivan mahtavaa oli nähdä myös tuttuja Maijan takapuolen tuijottamisen sijasta (vaikkei siinäkään mitään vikaa ole). Pia sai kyllä minun rispektit ajaessaan koko matkan yksin. 

Lauantaina olimme koko perhe Kuusijärvellä, kun Teemu kisasi perusmatkaa peesikiellolla. Sijoitus oli toinen ja suupielet taisivat olla vähän alaspäin uinnin osalta. Muuten kyllä jyhki aika viileesti pyörällä. Teemun valmennettavat olivat tulessa täälläkin, sillä voittoja ja nopeimpia osuusaikoja ropisi tiimiin ihan ryminällä. 

Siinä se mennä naputtaa. 

Kun treeni purasee

Treeni on nyt päässyt purasemaan ja siitä yhtenä todisteena eilisessä HelTri-Cupin rykäsyssä 10min parantunut PB. Leirillä oli jo viitteitä hyvästä pyöräkunnosta, mutta kun eilen painoin 20km 33km/h -keskivauhtia (luonnollisesti ilman apuja) ja minkä päälle juoksin vielä 5,4km 4.39min/m -keskivauhtia, niin tälleen pöllömpikin tajuaa tason nousseen huimasti. Juoksussa vauhti oli ajoittain painunut jopa alle neljän minuutin! What! :-) Oheiset kuvat on ottanut Anu Uhotoinen, jonka luvalla ne julkaisen. Kiitos hänelle.

Jauhaa, jauhaa.

Vakalla naamalla juoksuun. Ei yhtään mun tyylistä!

Ja samalla ilmeellä maaliin. Oikeesti. Minä kyllä hymyilin koko ajan vastaantulijoille.

Tähän kaikkeen on saanut tehdä vuosia töitä, joten tuntuu ihan sairaan hyvälle. Samalla kuitenkin kutkuttaa ajatus siitä, että mihin sitä oma kapasiteetti riittäisikään, jos sitä lähtisi etsimään. Näihin vauhteihin ei kuitenkaan ole harjoiteltu erityisen kovasti, vaan tehty perustyötä täydelle matkalle tähdäten. Harjoittelu on ollut järkevää ja oikein kohdennettua, mistä kiitos kuuluu Teemulle. Tunnit on käytetty tehokkaasti. Tavoitteena on Frankfurtissa vetää alle 12 tunnin. Se on ainoa asia, mikä tässä trikesässä on tärkeää.

Sunnuntaina on luvassa ylipitkä Pirkan Pyöräily (217km), missä Maijan kanssa vedetään naisissa kahden hengen junamme maaliin. Toivottavasti Team Elina Jouhkin käsinauhat ehtivät tulla ennen sitä.