Jääkiekon MM-kisoissa "hassuttelemassa"

Tänään purjehdin(!) pitkästä aikaa Hjalliksen areenalle katsomaan Ranskan ja Kazakstanin jääkiekon MM-kisapeliä. Ei sillä, että juuri tuo kyseinen ottelu olisi kiinnostanut, mutta siihen oli varaa ja tulihan siinä samalla kisatunnelmaa nautittua. Kisojen lippujen hinnoista on käyty paljon keskustelua eri foorumeilla ja täytyy kyllä sanoa, että ikävän näköistähän se oli, kun lapsiperheet Suomen pelipaidoissa ja kasvomaaleissa poistuivat FRA-KAZ-pelistä ja areenalta kotia kohti, kun se mieluinen peli olisi varmasti ollut se pari tuntia myöhemmin alkanut Suomen matsi.

Fiksu mikä fiksu.

Ironman 70.3 St. Croixissa Lance ei vieläkään voittanut, vaan juoksussa Potts ja Poulat painelivat ohitse. Saakohan Lance tuota juoksuvauhtia hilattua vielä ylös, vai onko tyytyminen "hidas mutta kankea" -tyyliseen juoksuun?

Karhuna metsässä

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että vauhti on kokolailla olematonta. Enemmänkin tunnen itseni karhuksi, kun rymistän menemään metsässä. Uskomaton ero esimerkiksi viime kesään. Nopeaan ne muutokset vaan tapahtuu kropassa, kun tarjoaa kasvun ja kehityksen edellytyksiä uudelle ihmisalulle.

Teemu on nyt ollut reilun viikon etelässä (ja on vielä viikon) leirillä ja luulenkin, että tuleva kausi jännittää minua enemmän kuin aikoihin, varsinkin kun omia kisajännityksiä ei taida ainakaan kesällä tulla. Teemu ei ole julkaissut kisakalenteriaan, joten minä en (edelleenkään) ala siitä mitään kirjoittelemaan, mutta yhteen kisaan meinattiin mennä koko perhe! :-) Tukijoukoiksi otetaan mukaan Teemun isä, ihan kuten entivanhaan. 

 

Metla ennusti jo pari viikkoa sitten koivuallergikoille vaikeaa kevättä. Itsehän tykkään tehdä asioita reilusti ja olen myös oikein kovan luokan koivuallergikko. Tuossa jutussa viitataan vuoteen 1993, jolloin viimeksi tilanne oli yhtä paha. Nyt on niin, että minä muistan tuon kesän ja se oli aivan kamalaa aikaa. Nyt kun antihistamiinitabletit on laitettu osaltani pannaan, niin nenäsumutteen lisäksi päätin vihdoin rohkaistua ja ostaa & kokeilla tuota nenähuuhtelukannua. Olen aikaisemmin kokenut ajatuksenkin vastenmielisenä, mutta konstit on monet... Käyttö on mielestäni yllättävän helppoa, mahdolliset tulokset tulevat sitten myöhemmin. Viikossa ei ainakaan mitään haittaa "kerta päivässä" -käytöstä ole ilmennyt.

Sarvikuono

Onko kenelläkään jakaa kokemuksia, hyviä tai huonoja, tuosta värkistä?

Keskikehon kasvattamista leireilyn sijaan

Viime postauksen kommenteissa pyydettiin "todistusaineistoa". Tässäpä sitä neuvolasta tänään:

Huomenna on taas vuorossa Espoorastit ja lähdemme varmastikin parantamaan viime kerran sijoitusta! :D Teemu lähtee huomenna kahdeksi viikoksi etelään leirille ja voin kertoa, että aika tylsää katsoa tuota pakkaamista. Olen kuitenkin kahtena viime keväänä ollut pari viikkoa etelässä leirillä näihin aikoihin. Minä jään kotiin harjoittamaan tätä keskikehon kasvattamista. :)

Suunnistusta taisteluvaununa

Pian kanssa olemme kunnostautuneet suunnistusrintamalla, jotta voisimme multisporttailla vuoden päästä rinta rottingilla. Osallistuimme maanantaina Paloheinässä iltarasteille ja tiistaina Puolarmaarissa Espoorasteille. Koska minulla on tämä julkinen salamatkustaja, niin valitsimme kohtuullisen helpot radat, jotta kävelyvauhti riittää maaliin ehtimiseen. Aikamoisia ojia ylitimme ja kiipeilimme liukkailla kallioilla ja olin varmasti todella erikoinen näky vatsani kanssa. Asiaan kuuluvasti myös tuuletimme parilla rastilla. Iltarastien tulokset löytyvät täältä ja Espoorastien tulokset täältä, joskaan ei niissä urheilullisesti niin kovin paljon katsottavaa ole! :D Pääasia onkin verestää suunnistustaitoja ja siinä samalla voi liikkua luonnossa hyvässä seurassa (välillä vaikka valkovuokkoja ihastellen)!

Liikkuminen sujuu edelleen tilanteeseen nähden (raskausviikko 32) hyvin. Reilun tunnin suunnistuskävely tuntuu kyllä olemattomissa vatsalihaksissa, mutta ei sen kummemmin. Uinti on edelleen suosikki näistä muutamasta liikuntamuodosta, jota pystyy harrastamaan. Välillä on mukava jumppailla ja venytelläkin. Se odotusjoogan "haaveilu" vaihtui kyllä tähän suunnistukseen, jota ainakin vielä ensi viikolla on kalenteissa. 

Täytyy kyllä tunnustaa, että harmitti nähdä muiden juoksevan ja menevän kovempaa karttojen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi asian tilan olevan ihan normaali ja tiedän pääseväni vielä juoksemaan sydämeni kyllyydestä. Mutta harmitti minua siitä huolimatta. Samalla tavoin kuin minua harmittaa painonnousu ja kömpelyys. Eikä nämä nyt ole valittamisen arvoisia asioita, mutta sanoinpahan nyt ääneen. Asiat palavaat uomiinsa ajallaan ja nyt salamatkustaja on etusijalla. Tällä hetkellä suuri katastrofi arjessani on se, jos jotakin tipahtaa lattialle tai ei ole koroketta, jonka avulla voisi solmia kengännauhat. :D