Pyöräilyä kovassa seurassa

Juhannus oli oikein hauska ja tuli ainakin syötyä ja juotua hyvin. Matka kuitenkin tehtiin perinteisesti pyörällä. Pyörä kulki joutuisasti, joskin koko viime viikon vaivannut väsymys vaikutti vauhtiin. On se kamalaa, kun tuohon työssäkäyntirytmiin pitäisi muuttaa ja totuttautua.
Matkalla kuitenkin nähtiin myös muitakin SM-pyöräkisoihin valmistautuvia. [Tarkennus: meistä Teemu osallistuu, en minä.]

Matkalla, noin Toivalan kohdalla, ajoi meidät kiinni Tempotrainer aka Jarmo Rissanen. Suhteellisen kova pyöräseura alkoi naurattaa minua itseäni ja pojat alkoivat ottaa oikein kunnon poseerauksella fotoja. Tässä Tempon raju irvistys ja minua vaan "irtiottoyritys" naurattaa... Uskokoon ken tahtoo! ;D

Matkaa tehtiin suhteellisen kevyellä vauhdin pidolla, mutta silti muutaman kerran pysähdyttiin nauttimaan maisemista. Kelloa vastaan käytiin myös taistelua, jotta emme olisi liian aikaisin vuokramökillä... Teemu tosin ajoi vielä muutaman tunnin ylimääräistä. Se hänelle suotakoot!


TRIherra ja -vaimo noin 40 km jälkeen. Matkan tekoa siivittivät myös tekniikkahetket ja muut opastukset. Yhteensä matkaa kertyi noin 60 km ja nössöilin, enkä polkenut takaisin sunnuntaina...

Onneksi minulla on hyvät tukijoukot! ;D

Perinteinen juhannus

Se on sitten juhannusaatto. Meillä se tarkoittaa perinteistä pyöräreissua, tällä kertaa vuokramökille Tahkolle. Matkaa kertyy noin 60 km. Viime vuonna matka tehtiin maastopyörillä (tosin ei Tahkolle), nyt mennään hippulat vinkuen maantiekiitureilla. Uimavarusteet ovat myös mukana.

Juhlamieltä on matkassa myös, eikä vähiten siksi, että olen saanut opintorekisteriin suoritukset kaikista (siis kaikista) kursseista, paitsi tietenkin gradusta. Miten valmistuminen näyttääkin lähestyvän niin vääjäämättömästi?

Ai niin, mieheni oli täällä, ja minä luonnollisesti olin pakahtua asiasta! ;D Leikki sikseen, on varsin hienoa, että paljon työtä tekeviä urheilijoita "muistetaan" myös näin. Urheilijoihinhan ihmiset helposti samaistuvat ja heitä seurataan paljon. Ei ole väärin sanoa, että he ovat suurlähettiläitä maailmalla ollessaan. Kuten toisaalta myös kuka tahansa, työnsä tai muun puolesta.

Mutta nyt kone kiinni ja maantielle! Hyvää juhannusta kaikille!

"Onko Joroisten kissaan mänijöitä?"

Maanantaina otin varaslähdön ja osallistuin joukkueemme katusählyharjoituksiin. Polvi patellatuettuna ja mieli varovaisen toiveikkaana. Ja samalla tiedostaen, että asfaltti on varmasti se ihan huonoin alusta tehdä come back oman lajin pariin. Ja pitää nyt heti ensimmäiseksi sanoa, että olipa mahtava säväys jaloille (ja mielelle)! Kuusi kuukautta olen jumpannut, vesijuossut, uinut, ajanut pyörällä ja (lopulta) juossut, joten melkoisen säväyksen antoi ja hyvältä tuntui. Polvessa ei ilmennyt kipua ennen eikä jälkeen, mutta varovainen saa silti olla ja keskittyä triathloniin vielä ainakin kesän ajan.

Ja sitten päästiinkin asiaan. Koska käytin vielä (ex-)joukkueenjohtajan mandaattiani, niin eilisen meillä vietetyn "triathlonillan" päätteeksi saimme varmuudella joukkueestamme kootuksi ainakin yhden porukan pikaviestiin ja ainakin kaksi henkilöä yksilöpikakisaan Joroisille! Aivan loistava juttu! Näin sitä TRI-ilosanomaa viedään eteenpäin! :D Tänään muuten veljeni kyseli viime hetken vinkit omaan triathlontreeniinsä, sillä Kalpan A harjoitteli ilmeisesti perinteisiin kuuluvasti tämän jalon lajin mukaisesti. Uinti oli pari sataa metriä, pyörällä mennään 50 km ja juoksun pituudesta minulla ei vielä olekaan havaintoa. Mutta näin sitä saadaan esim. kuntosarjoihin osallistujia ja lajin ympärille hyvää nostetta.

Lopuksi työ- ja opiskeluasiaa. Kiireestä ei tiedä mitään, ennen kuin todella on kiire. Viime viikonloppu meni viimeisen esseen parissa: "Latvian taloudellinen ja sosiaalinen kehitys verrattuna muihin Baltian maihin". Nyt virallisesti ei ole enää kuin sen gradun viimeisteleminen. Mutta urheillaan nyt ensin! ;D

Ai niin, jos joku on lähdössä Kuopiosta uimaan Joroisten uimareitille, niin minä olisin lähdössä mukaan! :) Teemu kun ei oikein ymmärrä huolellisen valmistautumisen (lue: välttää vesikauhu) tarvetta. :D

EDIT: Veljeni juoksuosuuden pituus oli noin 15 km.

Sataa ropisee

Mutta yllättävän paljon mukavampaa on olla töissä, kun ulkona sataa vettä. Asiakirjojen pyörittely sujuu paljon leppoisammin.

Vesisade on kuitenkin huonompi juttu juostessa, varsinkin kun puhutaan ihan kunnon "liämäsatteesta" eikä mistään tihkusta. Sitten vielä kun päätin viedä juoksun extreme-osastolle ja juoksennella metsäpolkuja, niin eipä se liukas juurakko oikein sovi polvivammasta toipuvalle. Loppu hyvin, kaikki kuitenkin hyvin.

Ja hammaslääkäri totesi tänään, että ei ole mitään paikattavaa, vaikka olin asiasta aivan varma. Hampaita vain hiottiin kuin pianoa olisi viritetty.

Huomenna päätän virallisesti kahden kauden joukkueenjohtajan pestini. Otin perinteeksi kutsua toimihenkilöt kauden päätteeksi illalliselle, jottei jäisi kiittämättä kovasta työstä, mitä valmentajat, rahastonhoitajat, talkoo- ja turnausvastaavat sekä kapteeni ja huoltajat tekevät. Se on tärkeää seuratyössä, se kiittäminen.