"Onko Joroisten kissaan mänijöitä?"

Maanantaina otin varaslähdön ja osallistuin joukkueemme katusählyharjoituksiin. Polvi patellatuettuna ja mieli varovaisen toiveikkaana. Ja samalla tiedostaen, että asfaltti on varmasti se ihan huonoin alusta tehdä come back oman lajin pariin. Ja pitää nyt heti ensimmäiseksi sanoa, että olipa mahtava säväys jaloille (ja mielelle)! Kuusi kuukautta olen jumpannut, vesijuossut, uinut, ajanut pyörällä ja (lopulta) juossut, joten melkoisen säväyksen antoi ja hyvältä tuntui. Polvessa ei ilmennyt kipua ennen eikä jälkeen, mutta varovainen saa silti olla ja keskittyä triathloniin vielä ainakin kesän ajan.

Ja sitten päästiinkin asiaan. Koska käytin vielä (ex-)joukkueenjohtajan mandaattiani, niin eilisen meillä vietetyn "triathlonillan" päätteeksi saimme varmuudella joukkueestamme kootuksi ainakin yhden porukan pikaviestiin ja ainakin kaksi henkilöä yksilöpikakisaan Joroisille! Aivan loistava juttu! Näin sitä TRI-ilosanomaa viedään eteenpäin! :D Tänään muuten veljeni kyseli viime hetken vinkit omaan triathlontreeniinsä, sillä Kalpan A harjoitteli ilmeisesti perinteisiin kuuluvasti tämän jalon lajin mukaisesti. Uinti oli pari sataa metriä, pyörällä mennään 50 km ja juoksun pituudesta minulla ei vielä olekaan havaintoa. Mutta näin sitä saadaan esim. kuntosarjoihin osallistujia ja lajin ympärille hyvää nostetta.

Lopuksi työ- ja opiskeluasiaa. Kiireestä ei tiedä mitään, ennen kuin todella on kiire. Viime viikonloppu meni viimeisen esseen parissa: "Latvian taloudellinen ja sosiaalinen kehitys verrattuna muihin Baltian maihin". Nyt virallisesti ei ole enää kuin sen gradun viimeisteleminen. Mutta urheillaan nyt ensin! ;D

Ai niin, jos joku on lähdössä Kuopiosta uimaan Joroisten uimareitille, niin minä olisin lähdössä mukaan! :) Teemu kun ei oikein ymmärrä huolellisen valmistautumisen (lue: välttää vesikauhu) tarvetta. :D

EDIT: Veljeni juoksuosuuden pituus oli noin 15 km.