Next Triathlon Långvik

Eilen sunnuntaina kisattiin Next Triathlon Långvik ja mikäpä sen mukavampaa kuin aloittaa triathlonkausi suoraan reteesti puolimatkalla. Siis oikeasti vastaus on esimerkiksi sprintti, mutta nyt mentiin näin. Sinänsä puolimatkan triathlon suoraan vauhdista työviikon päätteeksi on kunnioitettava suoritus ja sen voi kruunata heti seuraavan päivän työpäivällä!

Mutta kitinät sikseen. Uinti (1,9km) oli siis meressä, joka oli kyllä viileä, mutta kisaolosuhteisiin lämpötila oli ihan ok. Sellainen, että kasvot pystyi pitämään vedessä, mutta varvasta veti vähän kohmeeseen. Eikä tietty mikään ihme, kun oleskelin vedessä hyvän tovin (42:37). Uinti meni alakanttiin ja suurin syy siihen on varmasti se, että en ole uinut avovedessä kuin kahdesti ennen tätä. Jännästi sitä sellaista ihmettä ei koskaan tapahdu kisassa, jos asian eteen ei ole itse mitään tehnyt! Eli sinänsä suunta on selvä, järveen vaan! Minullahan on uinnissa sellainen tyyppivika, että avovedessä uinti kaartaa ja navigointia pitää harrastaa ahkerasti. No tämähän ei tietysti ollut helppoa uinnin takasuoralla, kun terävä vasta-aallokko läpsytteli kasvoille, mutta hukkumisen välttelyn jälkeen pääsin rantaan ja totesin, että: "Ei täällä auta itku, saatanallinen ralli päälle vaan." (Ehkä ensimmäinen lainaus Tuntemattomasta sotilaasta kisaraportissa ikinä.)

Outoa, että minua noin naurattaa ja pelottavaa, että silmäni kiiluvat omituisesti. Kuva: Teemu Lemmettylä

Pyörälle vaan ja tiedossa oli edellisen päivän autotiedustelun jälkeen, että ylä- ja alamäkiä on tulossa. Mutta sellaisia, että ylämäet voi ajaa isolla watilla ja sitten taas jatkaa menoa. Aika 2:51:24 (31,51km/h) oli todellinen yllätys, ottaen huomioon reitin profiilin ja puuskittaisen tuulen. Aika oli neljänneksi nopein naisista ja se olikin sellainen vahva veto, ottaen olosuhteet huomioon.

Juoksun tasainen osuus meni hotellin edestä. Onneksi se juostiin edestakaisin. Kuva: Pia Ahti

Vaan mitä sitten kävi, kun päästiin juoksemaan! Voi hyvä tavaton! Alkuun näytti ihan kivalta, mutta hyvin äkkiä kolmena kierroksena juostu reitti näytti todelliset piirteensä ja päästiin todella nousemaan niitä mäkiä! Kyllä en ollut ennen tuollaista vuoristorataa juossut! Ylämäissä muistutin itseäni siitä, että nosta leuka ylös ja anna ilman virrata keuhkoihin ja avita käsillä kanssa ja alamäissä pakotin itseni juoksemaan reippaammin. Satuinpa viimeiselle kierrokselle lähtiessäni muutaman sanasen vaihtamaan Rovaniemen miehen kanssa ja täytyy sanoa, että se antoi kyllä lisäyrityksen vielä viimeiselle kierrokselle. Kuten kaikki muutkin kohtaamiset katsojien ja muiden kisaajien kanssa yleisesti! Joka tapauksessa naputtelin, itseäni samalla piiskaten, puolimaratonin aikaan 1:51:57, mikä on kyllä todella kova näin jälkeenpäin ajatellen itselleni (5:25min/km).

"Mistä ne mäet tuli!?" Kuva: Teemu Lemmettylä

Loppuaika 5:33:47 ja naisten viides sija oli se, mitä reissusta jäi käteen. Pyörä oli hyvää, tosin ehkä vähän sellaista im-vauhtista ja -tehoista. Juoksu oli todella hyvä ja uinti sitten se alakantin laji. Olin onnellinen ystäväni kehityksestä ja loistavasta suorituksesta, Takana on taas yksi triathlonviikonloppu, josta ei säätöä ja tohinaa puuttunut. Olin iloinen, kun näin paljon tuttuja ja kannustavia sekä iloisia naamoja. On tää triathlon vaan niin siistii touhua!