Tällä hetkellä kuntoutusohjelma, eli ne liikkeet jotka teen, kestää kerrallaan 30 minuuttia. Koko setin teen vähintään kolmesti päivässä. Irrallisia vitkutuksia ja vatukutuksia teen päivän mittaan vähän joka käänteessä. Tämän lisäksi käyn salilla tai uimassa kerran päivässä, joten ihan tässä pikku hiljaa tuntuu kuin treenaisikin.
 |
| Instagramissa kirjoitin, että: "Thus passes the glory of my muscles in my upper left thigh." Ai mikä puoliero?! |
Hieman hankaluutta elämään aiheuttaa edelleen tuo takareisi, joka vamman huomioiden luonnollisesti on jo parempi, mutta on kova "rapsahtelemaan" edelleen (tai kerran sen ensimmäinen kerran jälkeen). Joten liikkumista tulee varottua, vaikka se polven puolesta voisi ollakin jo sulavampaa. Pienin harppauksin huomaan päivittäin edistymistä polvessa, mutta samaan aikaan meinaan räjähtää malttamattomuudesta. Ulkona olen käyttänyt vielä toista keppiä, sillä välillä on aivan älyttömän liukasta ja liukastuminen olisikin nyt todellinen ongelma. Elän niitä viikkoja, joilloin siirre on kaikista heikoimmillaan.
 |
| En harrasta saliselfieitä, sillä mikään ei olisi niin noloa kuin että joku kävelisi esim. pukuhuoneeseen sisään kun kuvaan itteäni! Tänään päätin elää hetken vaarallisesti. Ja eikö joku tullut heti ovesta kuvan ottamisen jälkeen. Olen varma, että tulija kuuli kameran äänen. |
Kuntokeskus Huipun Takasalissa (on siis tila) on peili, jossa on teippauksia tyyliin #selfieseinä. Koska en koskaan pidä kännykkää mukana salilla, niin minusta tuollainen on vähän hassua. Mutta sitten aloin miettiä, että pitäisikö vastaavia peilejä tai muita heijastavia pintoja olla myös esim. Puijolla ladun varressa. Olisihan se nyt ihan todella paljon helpompaa ottaa treenikuvia! Onhan sitä kaikenlaisia selfiekeppejäkin. No, tämä nyt tällaisena maailmanmenon ihmettelynä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!