Let The Fun Begin

Harjoittelu on taas alkanut. Aika juhlallinen aloitus, mutta näin on. Kolme viikkoa peräkkäin olemme Teemun kanssa päässeet altaaseen ja puntille ja koska Irongirlin päiväkodissa pidetään aamuisin aamupiiri, niin kertonee paljon punttitreenistä, jos olemme nimenneet sen leikkisästi hanuripiiriksi. Jalkajumppaa on siis tehty, ennen kuin joku alkaa muuta edes ajattelemaan.

Ironman Frankfurt 2014 ja "kevyet" AG-lähtökahinat...

Ja koska rakas Puijo on horjahdusetäisyyden päässä, niin pari tiukkaa mäkitreeniä on juosten tullut jo tehtyä. Lukija ymmärtää tiukkuudeen, kun kerron, että maksimisyke on ollut siellä noin 188 luokkaa. Että voi tuntua pahalta, kun nousu ei lopu koskaan, mutta joka kerta se on loppunut ja suoranainen heikotus on vaihtunut muihin tunnelmiin. En nyt sentään kirjoita tässä, että euforiaksi tai mainitse endorfiinejä.

Kaksi kaverusta yhdessä.

Ja koska olen selvästi sokerista, niin hyppäsin sunnuntaina trainerille. Tuli sellainen "long time no see" -tunne lisätty "hello old friend" -tervehdyksellä. Uusi pyörä on kyllä tilauksessa, joten ei tässä nyt parane tunteelliseksi äitiyä.

Hölynpölyt nurkaan ja itse uutiseen: Teemu sai elite-paikan Norseman Xtreme Triathloniin ! Aivan mahtava juttu. Loppunousun juoksijaksi minua ei kelpuutettu, mutta paikka meni jollekin joka on "ehkä" minuakin kovempi. Tuolla siis on oma huolto ja viimeiseen nousuun täytyy jokaisella kilpailijalla olla oma huoltaja mukana, joka siis juoksee siinä rinnalla. Teemulle on sadellut onnitteluja pelkästä paikasta enemmän kuin jonkin KV-kisan podium (siis TOP-3) sijoituksesta, mutta hittolainen, hänellä on kyllä mahdollisuudet vaikka voittaa koko roska.