Eturistiside poikki

Joskus elämä tarjoilee esteitä, jotka vaikeuttavat asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Olen itse vahvasti päämääräorientoitunut ihminen ja triathlonissa pystyn toteuttamaan tätä parhaiten, koska siinä lopputulos riippuu hyvin suurelta osin minusta itsestäni kun taas työelämä on toisenlaista suurien kokonaisuuksien osalta.

Aloitin uuteen kauteen treenaamisen suurella motivaatiolla ja miksi en olisi, sillä  takana oli huikea tasonnousukausi. No sitten tapahtuu elämä. Tulee viikonloppu, jolloin pelataan firman höntsäsählyä. Minä, joka olen äärimmäisen huono häviäjä mutta hyvä joukkuepelaaja, pelaan aina yhtä tosissaan (ei välttämättä vakavissaan) oli kyse sitten sarjapelistä tai pihalätkästä. Suunnanvaihto ja rusahdus polvesta. Huuto ja lattialle, jonka jälkeen parkuminen, koska tiesin heti, että nyt ei käynyt hyvin. Juuri tällaisen tilanteen mahdollisuuden vuoksi olen jättänyt pallopelit ja sitten täysin (urheilullisesti) merkityksettömän sählypelin tuoksinnassa käy näin. Voi paska.

Tuloksena on katkennut eturistiside. Ortopedi kehotti vetämään henkeä ennen diagnoosia, joten tiesin että nyt tulee lunta uuteen tupaan. Leikkaus ja pitkä kuntoutus on edessä. Tästä kuitenkin toipuu ja pääsee taas jaloilleen, mutta ottaa se vaan silti päähän niin että kivistää. Miten käy ensi kauden tai Köpiksen? Joka tapauksessa on selvää, että en tule olemaan sellaisessa kunnossa kun pystyisin. Uusia kausia ja kisoja tulee, mutta toistaiseksi tuo ajatus ei tuo minulle helpotusta. Haluan kiukutella!

Hoidollisesti olen hyvissä käsissä ja sählymailat on jaettu pois. Kolmesti olen lähtenyt sähly/salibandykentältä pois ambulanssilla, joten alan jo uskomaan. Tästä tulee nyt toistaiseksi kuntoutusblogi..  Aikaa blogillekin tuli just enemmän.

Jyväskylän keskussairaalassa.