Sotshin haasteet

Sotshin olympialaiset lähestyy ja ne tarjoavat minulle huomattavan haasteen. Ei, minua ei ole nimetty olympiajoukkueeseen kuten mm. rakkaan aviomieheni, mutta siitä tämä haaste saakin alkunsa. Nimittäin Teemu on Venäjällä 3,5 viikkoa! Tekemässä mitä, se selviää osittain Hesarin jutusta viime viikolta. Sanomattakin on selvää, että arki kyllä pyörii, mutta entäs ne minun reenit!? Nooh, ukit ja mummot tulevat osittain hätiin, osittain arjen pelastaa työaikajoustot ja sitten hypätään trainerin päälle (blaah) ja lopuksi hyväksytään, että näin on.

Kuvituskuva. Olimme 2010 Hepojärvellä Russialoppet-sarjan kisassa (50km V). Kuva sopi tunnelmaan...

Eilen sunnuntaina kävin hiihtämässä toisen kerran tänä talvena vapaata ja kyllä sitä siinäkin voi kehittyä. Olosuhteet olivat paremmat ja hymy levisi korviin, kun sai rauhassa yrittää pitkää liukua ilman että suksi luistaa alta jo heti kättelyssä. Välillä, kun vauhti lisääntyi ja tunsin itseni jopa rehvakkaaksi, niin eikös sitä juuri silloin horjahda. Jonka jälkeen pitää välittömästi pälyillä ympärilleen, että näkikö kukaan. Hiihdin 20km, minkä Teemu tietysti nokitti ja hiihti 100km Paloheinän ladulla. Oikeesti.

Yleisesti treeniä on tullut mukavasti naputeltua viikkotuntien ollessa 7-10h. Harjoitusohjelmassa on avaintreenit (uinti, voima, pitkä +3h ja aerobinen 1h), jotka yritän tehdä "väkisin" ja muita voi arjen niin vaatiessa tiputtaa pois. Tässä vaiheessa vuottahan pitää olla sellainen olo, että hitto, voisinpa treenata vieläkin enemmän, sillä isot tunnit jauhetaan sitten kohta. Tilanne on huono, jos nyt on jo mittari punaisella. Ja kuten olen ennenkin todennut, niin Teemun valmennusidealogia on ymmärrettävä ja mielekäs. Luotan hänen ammattitaitoonsa ja kokemukseensa, vaikka tietysti ämpyillen aina silloin tällöin vastaan, noin niin kuin muodon vuoksi. Teemun treenit ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia, joka sopii yksinkertaiselle minälle. :-)