tiistai 3. kesäkuuta 2008

Itku lyhyestäkin ilosta...

No niin, sunnuntaina käytiin Jarkan kanssa ajamassa lentokentän lenkki maantiepyörillä ja tulokseksi illalla, loistavan lenkin päätteeksi, nousi kuume ja kurkku oli kipeä... Nyt olin pari päivää kotona, mutta tuloksena siitä pari lähetettyä työhakemusta!

Oli kyllä aivan mahtava huristaa vihreissä maisemissa! :) Lauantaina olisi tarkoitus viedä siskoni ajelulle maalle mummon luo, matkaa minulle kertyy noin 80 km ja siskolle vajaat 70 km. Kelpo lenkki (maastopyörällä), mutta saas nähdä miten siskon käy, kun ensimmäinen pyöräretki on tosiasia. Onneksi meillä on ammattimainen huolto, kun Teemu huristaa autolla hakemaan meidät pois ja aikaisemminkin, jos stoppi tulee siten ennen.

6 kommenttia:

  1. Ilmiselvää jetlagia vielä ;)

    Hauskaa pyöräreissua, toivottavasti utlee viikonlopuksi hyvät kelit. Ja matkahan ei tapa vaan se vauhti :D

    VastaaPoista
  2. Neiti S: Totta, niinhän se tietenkin on! :)

    Olisi loistavaa, jos sää olisi suosiollinen! Ja tuo vanha viisaus pitää niin hyvin paikkansa. Sitä noudattaen!

    VastaaPoista
  3. Elä helevetti kerro, että lähetään :D:D:D
    Sit mun on pakko polokee vaikka ilman jalkoja sinne ku kaikki tietää..hihii..
    Toivottavasti ei räkitä ihan täpöllä ettei pala nahka..
    Ja sen verran tuohon ekaan kommentiin, että mut tappaa matka sekä vauhti! :D:D
    Toivossa on hyvä elää, iliman tämmösiä yrityksiä se olis vieläö parempi :)

    VastaaPoista
  4. Mites meni pyöräretki? Jostain syystä tuli mieleen vanha lastenlaulu mummolaan pyöräilystä :D

    VastaaPoista
  5. Neiti S: Mummolaan kun pyöräilemme... :D Aikaa meni noin 5,5h (kaikkiaan), ja perille päästiin molemmat! Oli kyllä Pikku-Siskolta hieno veto, viiteen vuoteen ei urheilua ja kaksi lasta, sitten vain huima pyörälenkki lähes kylmiltään! :D Lapsetkin oli ihan ihmeissään.

    Laitan vielä huomenna kunnon raportit retkestä! :)

    VastaaPoista

Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!