Uudistuksia

Blogi on kokenut uudistuksia ja päivityksiä, joten tervetuloa peremmälle! Valitettavasti kirjoittaja on sama, joten juttujen taso, laatu ja sisältö pysyy totuttuna.

Koska kuva on aina kiva, niin tässäpä kuva parin vuoden takaa, kun hienostorouva (=minä) lähti hiihtokisoihin, Katsomaan siis.

Kisakalenteri täydentyi

Tänään on vielä ollut lepoa, joskin kävimme Haltialan tilalla katsomassa erilaisia maatilan eläimiä. Ja syömässä vohvelit. Kaupunki ylläpitää myös kukkaketoa, jolta saa käydä poimimassa kaunistuksia omiin tarpeisiinsa. Käytiinpä poimimassa kimppu kotiin, sillä meillähän on taas viimeisen vuoden aikana kaikki vehka parat hyvin lähellä loppuaan. Matkustelu ja kukkien kuljettelu -30 asteen pakkasessa ovat niiden turma...

"Onko tää nyt se kalkkuna vai kana?"

Heräsin tänään tosiasiaan, että Finntriathlon uhkasi jäädä ainoaksi tri-kisaksi tänä kesänä. Sehän ei käy, joten ilmoittauduin Kuopio Triathlonin olympiamatkalle. Kisa, jonka kuntosarjan kesällä 2011 yllätyksekseni voitin, ja joka oli viimeinen kisa ennen Irongirlin odotusta. Samaan tuskin pystyn, mutta jos edes lähelle samoja aikoja! Ja onhan tämä nyt kuitenkin kotikisa, vaikka junantuomana täällä etelässä asun.

"Mitä, miksi pitäisi juosta? Ironmanista on muutama viikko! Täh, ai käressä vai? Voi ***vetti, pittää alkaa juoksemaan." (Kuopio triathlon 2011)

Ja koska Kuopio on vain suupala, niin suuntaan vielä lokakuussa Vantaa maratonille, joka on jo osa juoksublokkia liittyen ironman-treeniini. Syyskuussa oli vielä Kuopio maratonilla puolikas juostavana, mutta se olikin tiedossa jo aiemmin. 

Kuvakimara sekä kisaraportti Finntriathlon 2013

Täällä ollaan ja ihan sielun ja ruumiin voimissa! Aika moni kyseli viikonloppuna seuravaa blogipostausta, ja tässä se nyt tulee! Tiedän, että olen kirjoittanut tosi vähän ja uskokaa pois, että haluaisin kirjoittaa paljon, paljon enemmän, mutta nyt on kesä ja ennen kuin palaan töihin niin nautin tästä kotielämästä oikein huolella. Sinänsä Irongiril ei enää "rajoita" kirjoittelua, kuten oli ehkä vielä hänen ollessa pienempi. 

Mutta asiaan! Tukholman jälkeen on tapahtunut paljon, sillä olemme olleet Thaimaassa, Savossa, häissä, mökillä, saaressa, maalla ja tietenkin Joroisilla. Tässäpä pieni kuvapläjäys meidän kuukaudesta.

Talvella meille tarjoitui oikein hieno tilaisuus viettää huippuloma Thaimaan Phuketissa yhdessä ystävien kanssa. Nautittiin lämmöstä, hyvistä aterioista, seurasta, tekemättömyydestä, auringosta ja kuten kuvasta näkyy, myös uima-altaasta.

Loma ei ollut lorvailua, sillä Thanyapuran Sports Academyssä kävimme uimassa, salilla ja 500m(!) juoksuradalla. Paikka oli aivan mieletön treenikeskus. Jokaisessa treenissä 50m allas oli tyhjillään ja kaikki (5 henk.) olisimme tarvittaessa saaneet omat radat. Myös 25m altaat löytyy ja pari kuntosalia, jossa kaikki viimeisen päälle. Juoksurata nimettiin nopeasti HK:ksi, eli Hornan Kattilaksi, sen verta kuuma on juosta keskipäivällä +40 asteen kuumuudessa. Muita ei näkynyt kentällä... Ei kyllä minuakaan! Lapset olivat treenin aikana Kids Clubilla, jossa oli myös lastenhoitajia tarvittaessa. Ja paikan ravintoloissa oli tarjolla läjä myös terveellisiä vaihtoehtoja.

Talomme oli lähellä Surinin rantaa. Vesi oli niin lämmintä!

Kotiinpaluu sujui hyvin, joskin parina aamuna herättiin melko aikaisin ja hiekkalaatikolla oltiin aika aikaisin... :D Aikaero on kesällä +4h.

Pian oltiinkin Kuopiossa juhlimassa ystävien häitä. Meidän unikeko lähti kirkkoon päiväunivaatteissa ja alipukeutuminen selvästi harmitti! :D Nooh, juhlavaatteet päälle sitten ennen vastaanottoa.

Sitten mentiin mökille. Ja pitihän ne ensimmäiset (ja viimeiset) makkarat paistaa nuotiolla. Teemun vanhempien mökki on myös ihanteellinen avovesiuintiin, sillä vesistö on suhteellisen rauhallinen ja soutuveneen turvissa uin useita kilometrejä.

Harrastin myös kulttuuria ja kävin katsomassa Maaningan vätysteatterin Arsenikkia & vanhoja pitsejä. Ihan hauska kesäteatterikokemus.

Vielä ennen Finntriathlonia käytiin maalla ja mökillä saaressa. Irongirl ei kauheasti innostunut pelastusliiveistä...

Kuva; Timo Kananoja

Ja sitten se Finntriathlon. Eniten minua huolestutti vähäiset pyöräkilometrit, joita oli kasaantunut vaivaiset 510km ennen kisaa (tänä vuonna). Uintiakin oli takana vain 18km! Juoksua tosin 475km, mutta aika vähäiset kilometrit siis kasassa. Nyt kun miettii, niin kisahan meni loistavasti. Paransin 2010 vuoden aikaani melkein 20min ja vaikka kuuden tunnin alitus jäi saavuttamatta, niin onhan se 6:01:59 aika aika huikee suoritus. Onneksi tarkastin nuo kilometrit vasta nyt kirjoittaessa, sillä olisin voinut sanoa, että pitäkää kisanne, en oo treenattu tarpeeks! :D

Uinnissa olin kuin korkki laineilla ja join Valvatuksen vettä enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi tuuli painoi minut ihan ulapalle, mutta sieltä sitä kömmittiin rantaan. Vähän liian rankka uinti taisi viedä juoksuvoimia. Uinnin aika 44:00... Pyörää lähdin ajamaan reippaasti ja ihan kivasti se rullasikin. Toisella kierroksella meinasi ajatus karkailla, mutta juoksuun lähdin hyvillä mielin. Juoksu ei vaan ollut yhtään kivvaa. Ensimmäisen kierros meni köpötellessä, toinen oli jo vähän kivempi, kolmas oli ajoittain jopa lennokas ja neljäs oli kamala. Heh. Jalat olivat täysin loppu maalissa ja seurakaveri kysyinkin, että olenko kunnossa, oletko kaatunut kun kävelet noin. Teemu valaisi asiaa kertomalla, että lihaskestävyys on tullut vastaan ja siksi jalat menivät näin kipeiksi. En siis olisi päässyt yhtään kovempaa tänä päivänä. Sinänsä kiva tietää, että kaikki lähti irti ja näin vähäisellä treenillä pääsin ehjänä (lihaskipua lukuunottamatta) ja ennätysajassa maaliin.

Teemun kova treeni ei antanut hyvää kisapäivää ja hänen päänsä päällä oli kotimatkan ajan HMPH-ajatuskupla, muutamastakin syystä. Teemun kisat kuitenkin alkaa todenteolla kahden viikon päästä UK:n Ironmanilla.

Huippukannustusta, huippukavereita, huippusuorituksia! Kiitos kaikille! Irongirl kannusti ukin ja mummon kanssa päivän ja he olivat tuunanneet erilaisia kannustusrekvisiittoja.

P.s. Olen ilmoittautunut Frankfurtin Ironmanille ensi kesäksi! Blogiin on tulossa tähän liittyen muutoksia ja tarkoituksena on kirjoittaa enemmän harjoittelusta ja valmistautumisesta Teemun ohjauksessa kautta vuoden. Stay tuned.

ASICS Stockholm Marathon 2013

Kesä on polkaistu käyntiin juoksemalla Tukholma maraton. Ajatus lähti vuosi sitten Kalmarista satamaan ajaessamme, kun appiukkoni alkoi kehuskelemaan kuinka hän on kolmattakymmentä kertaa juossut "tästä ja tästä" Tukholman maratonilla. Sanoin silloin, että tullaan juoksemaan ensi kesänä! "Jos sinä juokset niin minäkin juoksen". Ja niin sitä ostettiin palvelut matkatoimistosta (pitkästä aikaa) maratonristeilylle ja tietenkin itse maratonille.

Ja sitten itse juoksuun. Olimme lähtöpaikalla vajaat pari tuntia ennen starttia. Pötköttelin ja katselin kanssajuoksijoita. Sääennuste lupasi hyvää keliä ja sadetta iltapäivälle. Startin jälkeen ilma tuntui todella kostealle ja painostavalle ja sanoinkin appiukolle, että saattaa tulla nihkeä päivä jos näin jatkuu. Maraton näytti minulle koko kirjonsa lauanataina. Lähdön jälkeen tuntui hyvälle, mutta melko pian polvessa tuntui epämukavalta. Tämä onneksi hävisi 10km kohdalla, liekö lihakset polven ympärillä jotenkin vässähtäneet (heti alkuunsa, heh).

Naputtelin 10km tunnissa vauhtia melko tarkalleen 40km saakka, mutta sitten viimeiset kaksi kilometriä ottivat melkein 14 minuuttia. Aina sanotaan, että maraton alkaa vasta 30km kohdalla, mutta minun jalkani olivat siinä vaiheessa täysin sitä mieltä, että se loppuu nyt! :-) Se oli hassua, sillä energiat riittivät ja pelasivat hyvin ja mieli pysyi korkealla. Lantiosta alaspäin keho/lihakset vain mossahti, mutta se ei juurikaan onneksi vaikuttanut vauhtiin. Oli vain juoksu, jota pystyi tekemään. Tunsin kyllä, kun asento pyrki painumaan etukenoon ja näin muita, jotka melko kenossa lopussa menivätkin. Vähän jäi ehkä harmittamaan, että kovempaakin olisin pystynyt menemään, jos voimaharjoittelu olisi ollut paremmalla tolalla, sillä fysiikka kesti muuten niin hyvin.

Ja tulihan se sadekin, onneksi vasta lopussa. Kengät kyllä kastuivat, mutta onneksi rakkoja ei tullut. Maalissa oli vaan ihan perkeleen kylmä. Vaihdoin äkkiä vähän kuivempaa ylle, yhytin appiukkoni, otettiin alkoholittomat oluet, ne nakkisämpylät(!) ja suunnattiin Teemun ja Irongirlin luo ja sitten bussiin, joka vei suoraan laivalle.

Yhtään kovempaa en kuitenkaan olisi pystynyt tuona päivänä juoksemaan. Entinen "ennätys" oli ensimmäiseltä maratoniltani (HCM 2009) 5:13, joka parani nyt melkein tunnilla. Aikani oli siis 4:17. Täytyy olla tyytyväinen, näin vauvavuoden mukanaan tuomien yllätysten myötä harjoittelu on ollut tietenkin erilaista kuin aikaisemmin. Jäin kaipaamaan uintia ja pyörää alkuverryttelynä!

Kuvia ei ole, sillä ihmisiä oli ihan mielettömästi ja Teemulla oli kädet täynnä Irongirlin kanssa, joka johti mm. hoitotoimenpiteiden tekoon naisten vessassa! :-D Ja niin, se appiukko juoksi vielä 10min kovempaa kuin minä! On se kova.