Harjoitusohjelmaa odotellessa

Nyt on syyskuu edennyt siihen vaiheeseen, että ylihuomenna saan nuotit loppuvuodelle 2010 koskien IM-treeniä. Virallisesti treeni alkaa lokakuun alusta, mutta eihän tässä ole harjoittelematta oltu, vaan nyt olen tehnyt sitä, mikä on tuntunut hyvälle ja mikä on ylipäätänsä huvittanut. Lähinnä se on tarkoittanut kuntosalia, nyrkkeilyä, pyöräilyä ja sählyä. Olen myös yrittänyt suhtautua syyskuuhun siten, että en ole ottanut stressiä siitä ettei harjoituspäiväkirjaan kerry tunteja esimerkiksi kevään malliin. Eiköhän niitä tunteja ala kohta taas tulemaan.

Mielenkiintoisia tapahtumia syksyssä riittää, jos harjoittelua ei sellaiseksi lasketa. Teemu lähtee päättämään kautensa Barcelonaan ja itse osallistun melkein 10 vuoden tauon jälkeen partiotaidon SM-kisoihin Lohjalle. Toki ei sovi myöskään unohtaa Helsinki Triathlonin syysleiriä, jossa on tarjolla hyvää settiä ja mukava startti syksyyn. 

Kun yksi kausi päättyy, niin toinen alkaa. Nimittäin pöytäjääkiekkokausi alkoi viime perjantaina ja takana on yksi 3-2 tappio...

Starttilista

Mahtava ystäväni Maija lähetti minulle viestin koskien Ironman Zurich Switzerlandin 2011 (en kyllästy kirjoittamaan tätä rimpsua) starttilistaa, joka on ilmestynyt kisasivuille. Sarjassani on tällä hetkellä 17 osallistujaa, kaikki varmasti tosi kovia! ;-)

Tässäpä koostetta lausahduksista ja tapahtumista liittyen IM-ilmoittautumiseeni liittyen:

"Entäs jos mää en jaksakaan!?"


"Laitatko sää siihen, että otat Havaijin paikan vastaan, jos saat sen?" - "En. Vai pitäiskö?"


"Onkohan mulla Visalla limittiä?"


"Muutama mäki siellä vaan on. Ihan helppoja! Tasanen ja nopee reitti, ainakin uinnin osalta."


"Teemuko ei tee sitä?" - "Ei varmaankaan." - "No sehän on hyvä, että on yksi täysjärkinen sitten kisan jälkeen mukana!"


"Maalissa on varmaan kaikkia herkkuja. Olutta kanssa. Kauheeta, jos se ei maistukaan!"


*huutoa ja käsien viuhtomista kahden naisen välillä*


Painajaisia mm. siitä, että ajoin tempopyörällä kuten cross traineria ajattettaisiin.

Helppoa tämä elämä! ;-)

Uusi ulkoasu

Olen saanut jo pitkään palautetta siitä, että blogini nimi pitäisi päivittää. Nimitys "triathlonvaimo" ei enää istu, kun takana on puolimatkan kisoja, maratoneja, pyöräkisoja yms. Triathlonvaimon saa pois blogista, muttei minusta. Kuitenkin olen samaa mieltä ja jatkossa postauksissa keskitynkin enemmän treeneihin, uutuuksiin ja triathlontapahtumiin sekä uutisiin. Siksi tuntui sopivalta vaihtaa blogin ulkoasukin. Melko dramaattinen lopputulos, mutta makustellaan sitä nyt ainakin talvikausi ja katsotaan sitten myöhemmin, josko pehmeämmät värit olisivat paikallaan.

Nokka ja ajatukset kohti Ironman Zurich Switzerlandia.

HCT ja TdH

Viime viikonloppu oli Helsingissä oikein urheilun superviikonloppu ja erityisesti triathlonistin mieleen. Lauantaina kisattiin koko päivä Uimastadionin tuntumassa Helsinki City Triathlonin merkeissä. Jännitettävää riitti, sillä työpaikalta kisaan osallistui joukkue (ehkä hienoisen painostuksen jälkeen), joka etukäteisspekuloinneissa sijoittui niin kärkipäähän kuin altaan pohjallekin. Lopputulos oli mahtava ja luultavasti näitä miehiä nähdään jatkossakin näissä koitoksissa. Suunnitelmiin kuului luonnollisesti myös neljäs laji ruokineen ja juomineen, mutta allekirjoittanut otti sen osuuden rauhallisesti ja valmistautui seuraavana päivänä käytävään Tour de Helsinkiin.

Jännitystä ilmassa ennen HC Unlucky-joukkueen starttia?

Triathlonistit valmistautuvat starttiin HCT:ssä.

Koska edellinen päivä oli mennyt triathlonkisoissa ja -kokouksissa, niin huono valmistatutuminen sapetti jo etukäteen. Olisi pitänyt juoda enemmän (tai ainakin normaalisti) ja syödäkin vähän järkevämmin. Flunssan poikanenkin oli vaivannut, joten päätin lähteä ajamaan lupsakkaan rivakasti 140 km. Lähtökarsinassani tapasin Pian, jonka kanssa taidettiin ajaa ensimmäiset 60 km. Oli mukavaa ajaa, kun oli hyvää seuraa. Lähdimme alkuperäisestä ryhmästä karkuun ja toisella juottopaikalla jäin kuitenkin "odottelemaan" suurempaa ryhmää ja Pia jatkoi matkaansa vauhdikkaasti. Puolivälin tienoilla tapasin myös seurakaverini Anun ja matka jatkui jälleen hyvässä seurassa. Noin viimeiset 20km ajoin sitten noin 10 hengen ryhmässä ja loppu mentiinkin aika haipakkaa, sillä mittarissa oli koko ajan n. 35km/h kertova lukema. Maalissa olin ajassa 5:35:41 ja keskinopeus oli mittarin mukaan 27,1km/h. Mahtava tapahtuma ja osuin Velodromin seinässä olevaan aukkoonkin, joten kaikki meni hyvin. Maalissa olin hyvävoimaisena ja ajatus 40km lisälenkistä ja maratonista ei tuntunut mahdottomalta (ei olisi kyllä varaakaan). 

Iloisia ilmeitä ennen starttia! Vasemmalta: Tuttu (ja turvallinen) ääni kuuluu Aki Tuoviselle, Tempo-Rissanen keskellä ja oikealla minä!

Lähdössä karsinaan.

Reissu ohi ja risottoa nassuun.