Tammiflunssa, tuo alkuvuoden vitsaus

Kyllä tämä talvi on ihmeellinen juttu. Ja vielä ihmeellisempi on tammiflunssa, joka on yhtä varma kuin verot. On hermoja raastavaa levätä, kun samalla miettii menetettyjä harjoitustunteja. Kaikki tietävät, ettei kipeänä saa urheilla, mutta minua ainakin tuo lepääminen ärsyttää. Harjoituspäiväkirja näyttää nollaa ja verenpaine uusia ennätyslukemia. Nyt kuitenkin taas treeni maistuu ja henkikin kulkee entiseen malliin. Viikko-ohjelman julkaisen sitten juhlallisesti sunnuntaina.

Triathlon on työllistänyt vapaa-aikana kohtuullisesti, vaikka kesä on vielä kaukana edessä. TRI-lehti on yksi mukavimmista tehtävistä, joka toistuu kuukausittain. Myös liiton uusi hallitus on järjestäytynyt ja toivon mukaan entistä innokkaampana ja valmiina paiskimaan töitä. Tunnetusti en blogissani käsittele liiton tai seuran asioita sen kummemmin, niistä saa toki olla yhteyksissä esimerkiksi s-postilla (etunimi.sukunimi@gmail.com). Aktiivisia toimijoita luonnollisesti kuitenkin toivoisi jokaiseen seuraan ja yhdistykseen.

Rakas aviomieheni on kiistattomasti ohjannut ja kaitsenut pian satoja (eli enemmän kuin 100) triathlonisteja lajin pariin erilaisissa triathlonkouluissa ja vastaavissa. Olenpahan itsekin aktivoitunut tällä saralla ja kasannut joukkueen työkavereista ensi kesän Helsinki City Triathloniin. Itse jäin ns. varamieheksi, mutta kolme uutta triathlonistia siis plakkarissa kesällä. Edellyttäen, että uintiosuudella ei tule pohjakosketusta, pyörästä saadaan lastenistuin irti ja juoksuosuudella pysytään reitillä.

Seuraava keskustelu käytiin jossakin päin Kuopiota ennen Lemmettylän perheen Helsinkiin muuttoa:

- Mittee työ sinne Helsinkiin määttä?
- Arja sai vakituisen työpaikan sieltä, ja on vielä oman alan hommia.
- Kyllä teillä nyt jiäpi hiihot ja muut ku eihä siellä oo ees lunta.

Kuva kotioven edestä.

Juhlaviikko onnellisesti ohitse

Viime viikkoa voi hyvällä tahdollakin sanoa juhlaviikoksi. Oli kolmatta hääpäivää, syntymäpäivää ja vielä kisareissu Venäjälle. On sanomattakin selvää, että eihän moista kenenkään kunto kestä ja nyt sitten podetaan talven toista flunssaa. Sopivasti lepoviikon jatkoksi. Harmittaapahan ainakin kunnolla.

Mutta se Venäjän reissu. Lähdimme matkaan perjantaina 15.23 Repinillä kohti Pietaria ja matka sujuikin loistavasti rajamuodollisuuksia hoidellen ja ravintovaunussa seljankakeittoa syöden. Pietarissa vastassa oli toppatakkimiehiä ja järjestelyt pelasivat mainiosti. Kyydin lisäksi meidät saateltiin mökin ovelle asti odottamaan huomista kisapäivää. Hepojärvellä hiihdettiin 50K vapaalla hiihtotyylillä ja järjestelyt olivat tässä Russialoppet-sarjan kisassa mainiot. Täytyy kyllä todeta, että meistä pidettiin oikein hyvää huolta. Lisäksemme matkassa olivat myös Kojootti ja Heinosen Pasi.

Teemun kauden ensimmäinen hiihtokisa oli menestys neljännellä sijalla. Kisassa oli vauhtia, aivan toista kuin Suomen massahiihdoissa. Tulokset löytyy täältä. Parhaimmat palkinnot sai kuitenkin Pasi, joka oli laitettu syystä tai toisesta väärään sarjaan ja kotiin viemisinä hänellä oli "valehtelematta" tulitikkuaskin kokoinen, venäjänkielinen väritelevisio, diplomi ja mitali. Lisäksi Teemun (tai meidän) sukunimi sai jälleen aivan uuden kirjoitusasun järjestäjien toimesta: Lemmehult. Lauantaina kisan jälkeen suuntasimme Pietariin ja iloinen seurue piti banquettia asiaan kuuluvasti. Sunnuntaina ohjelmassa turistimeininkiä ja kotimatka.

Edistystä!

Alkuvuosi on mennyt suhteellisen nopeasti ja samaa rataa: herätys, töihin, kotiin, treeneihin, kotiin syömään ja nukkumaan. Toisinaan treenit on korvattu muilla triathloniin liittyvillä aktiviteeteillä. Puuhaa onkin riittänyt ja siitä kärsii kotitaloustyöt. Kaikkea sitä joutuukin kärsimään!

Treenirintamalta on tullut hyviä uutisia. Eilen sain kuulla erittäin luotettavalta taholta uintini kehittyneen parempaan suuntaan. Tällä tiedolla jaksaa taas katsella kaakelia tämän vuoden ja hyvä mielikin siitä tuli. Tässä parin vuoden aikana on joutunut nöyrtymään niin monta kertaa näiden kolmen lajin parissa, että positiivinen palaute on mahtavaa (vaikka minkä kokoisina annoksina). Tosin palasin maanpinnalle harjoitellessamme volttikäännöstä varten kuperkeikkaa. How hard is that! Tai sanotaan niin, että itse kuperkeikka onnistuu kyllä vedessäkin, mutta voi sitä naurun määrää kun nenä ja otsaontelo ovat täynnä vettä. Ja kyllä, osaan puhaltaa ilmaa ulospäin, mutta tässä nyt on vielä vähän hiomista!

Pakkanen on paukutellut huimia lukemia, mutta tämän viikon treenit menivät seuraavasti:

maanantai: kuntonyrkkeily 60 min (huom. sykkeet 150/184)
tiistai: lepo
keskiviikko: pyörä (trainer) 45 min
torstai: pyörä (animal spinnaus) 60 min
perjantai: uinti 35 min
lauantai: uinti 70 min
sunnuntai: pyörä (trainer) 120 min

Total: n. 7h

Torstaina suuntaamme iloisella joukolla Tahkolle hiihtoleirille. Lisää raportointia luvassa. Etelän leirikin on suunnitteilla, joten siitäkin lisää sitten seuraavan kerran!

Mitähän vuonna 2010?

Vuosi 2009

Vuosi 2009 on saatu onnellisesti päätökseen ja on aika kirjoittaa yhteenveto menneestä 12 kuukaudesta. Vuosi oli jälleen hyvin tapahtumarikas. Sain graduni kirjoitettua ja YTM:n paperit käteeni 3,5 vuoden opiskelun jälkeen. Neljä päivää ennen todistuksen saantia aloitin työt Helsingissä, jonne muutimme viime maaliskuussa. Vakinainen työ tuntui lottovoitolta. Uusia, mukavia tuttavuuksia on syntynyt ja elämä pyörii taas radallaan.

Perinteisesti edellistä vuotta käsittelevä postaus on sisältänyt harjoituspäiväkirjasta poimittuja numeroita. Numerot eivät sinänsä kerro kaikkea, mutta vertailua voi kuitenkin tehdä tuntien ja kilometrien perusteella siten, että tasoisenikin matemaatikko ymmärtää sanoman. 28.12.2008 lupasin itselleni nostaa harjoittelun vuositasolla 400 tuntiin vuonna 2009. Tässä kuitenkin epäonnistuin, sillä lukemaksi tuli pyöreä 300 tuntia (vuonna 2008 291 tuntia). Laskuihin kelpuutan ainoastaan "tarkoituksella" tehdyt harjoitukset, en esimerkiksi hyötyliikuntaa tai töihin menoa pyörällä tms.

Kuntosali/kuntopiiri: 42 h
Mailapelit: 30 h
Uinti: 50 h / 83 km (49 h / 69 km v. 2008)
Pyörä/trainer: 77 h / 635 km (62 h / 384 km v. 2008)
Juoksu: 64 h / 457 km (27 h / 194 km v. 2008)

Ainoa harmitus on vähäiseksi jääneet pyöräkilometrit, mutta on ainakin helppo asettaa tavoitteita sen suhteen vuodelle 2010. 1000km olisi mukava tasaluku. Ja jos uudelleen jahdattaisiin sitä 400 tuntia. Siinä jahdissa onkin mukavia ihmisiä mukana, joten treeni on hauskaa ja jos tässä pikkuhiljaa voisi pitää vähän vauhtiakin treeneissä. Tästä ISO kiitos Teemulle, Maijalle, Terhi P:lle, Jarkalle, triathlonkoululaisille, triathlonseuralaisille ja kaikille muillekin kannustaneille ja kilpakumppaneille. Kannustus ennen puolimatkan triathlonkisaa oli huikeaa niin blogissa kuin Facebookissakin. Maratonilla matkaa auttoi Teemun lisäksi Tiina ja Taneli, lisäksi arvokkaita neuvoja sain appiukoltani Pertiltä. Kiitos.

Vuosi sitten listasin poat urheilulliset/liikunnalliset tavoitteet seuraavasti: 1) pysyä terveenä, 2) kisata puolimatkan kisa maaliin saakka, tai ainakin päästä ajamaan pyöräosuudelle ja 3) juosta maraton. Nyt voin todeta: "Been there, done that, got the T-shirt!" :D Isoin kiitos tavoitteiden toteutumisesta kuuluu Teemulle. Kiitos, että uskoit ja jaksoit.