Ihmemaassa

On varmasti helppo kuvitella, että melkoista haipakkaa on viimeiset päivät olleet. Uutta asiaa tulee koko ajan ja jos "talossa" liikkuminen on hankalaa, niin Helsinkikin tarjoaa haasteita! :) Toisaalta se on hauskaa ja toisaalta se tuo ylimääräistä työtä. Virkanaisen ura on siis alkanut ja tänään sain vihreää valoa myös Boisen kisamatkalle. Nyt siis harjoittelu voi hyvillä mielin jatkua kohti kesän tavoitetta.

Tänään löysin itseni läheisestä liikuntahallista, tarkemmin sen kuntosalilta. Spinningpyörää, soutulaitetta (vai mikä-se-nyt-oli) ja kuntopiiriä. Olen saanut myös tarjouksen uintireissusta, jonka aion ottaa vastaan. Esimies oli hehkuttanut työpaikan salibandyjoukkueelle savolaisvahvistuksesta ja nyt siellä puhutaan sarjanoususta. Kauheat paineet. Pesä- ja jalkapalloakin on tarjolla sekä jumppaa! :)

Rakas mieheni on kirjoittanut yksin olemisen kiroista, tai kuten hän sanoo, sinkkuelämästä ilman oikeuksia. Aivan oikein, tässä tapauksessa on olemassa vain velvollisuuksia! :D Kauhean hankalalta tuo kuulostaa. Naisestahan tämä kaikki on aivan normaalia ja hoituu kaikkien(!) muiden töiden ja askareiden lomassa.

Uusi aika

Tämän blogin alaotsikkona luki pitkään: "Tasapainoiluja opintojen viimeistelyjen, työelämään siirtymisen sekä miehen huippu-urheilun ja oman huippukuntoilun keskellä." Vihdoin on tullut aika ottaa kaksi ensimmäistä tasapainoilun kohdetta pois listalta. Sain tiedokseni pro gradu -lausunnon tänään ja maanantaina alkaa työt. En myöskään voi tituleerata itseäni enää ikuiseksi opiskelijaksi, vaikka paperit ovat tulossa vasta ensi viikolla.

Seuraavat pari viikkoa voi olla melkoista haipakkaa. Uuden työn aloittaminen on aina jännittävää, ja nyt se pitäisi tehdä uudessa ympäristössä! Olenkin aina nauranut, että navigoin paremmin Krakovassa kuin Helsingissä, mutta tämä asia (toivottavasti) muuttuu tänä keväänä!

Uusi aika alkaa kirjaimellisesti siis maanantaina ja varsinainen muutto meillä on sitten edessä huhtikuun alussa. Blogissa tulee siis tulevaisuudessa varmasti raportointia myös savolaisen teräsmiesnaisperheen sopeutumisesta Helsingin vilskeeseen.

Aurinkoista viikonloppua vaan kaikille!

Uudet tuulet

Tulevana lauantaina on triathlonliiton hallituksen kokous sekä liittokokous Pajulahdessa. Minä suuntaan kokousten jälkeen itseni Helsinkiin. Kotona on tällä hetkellä melko masentavat näkymät, kun jätesäkit ja laatikot ovat vallanneet suurimman osan elintilasta. Teemu joutuu vielä asumaan täällä.

Antibioottikuuri on toiminut ja korvat ovat parantuneet. Sopivien korvatulppien etsintä varmaankin jatkuu, sillä en kokenut noita silikonitulppia kovin hyviksi niiden asettamishankaluuksien vuoksi.

Viime viikon harjoittelu oli jälleen vähäistä, mutta jospa nyt tuo sairastelu on ohi:

Maanantai - Torstai: lepo / AB-kuuri
Perjantai: kuntosali 60'
Lauantai: uinti 60'
Sunnuntai: pyörä (trainer) 45' + kuntopiiri 15'

Total: 3 h

Puolasta Munkkiniemeen

Asunto on löytynyt ja siten yksi suurimmista stressin aiheuttajista on hoidettu. Toivoisin, että voisin sanoa samaa tästä riippuvasta taudin rippeestä, joka ei meinaa millään luovuttaa otettaan minusta. Eihän tämä arkea haittaa lainkaan, mutta treenin kannalta nollapäiviä on tullut jo enemmän kuin tarpeeksi. Ja tuntimääristä viis, mutta "tekemättömyys" alkaa olla jo vähän liikaa.

Munkkiniemestä löysimme sitten kotimme. Kun asuimme Puolassa oli työmatkani noin 6 km. Aikaa tähän työmatkaan kului aina noin 1-1,5h. Ensin bussilla keskustaan ja sitten ratikalla yliopiston eteen. Ratikan olivat kuin tinakuppeja ja oli aivan tavallista, että raiteita hitsattiin aina ratikoiden välissä vähän takaisin kiinni toisiinsa.

Ratikka ja bussi pääkadulla.

Bussi.