15.

Team Lemmettylä.

Gaustatoppen näyttäytyi meille ensimmäistä kertaa.

Loppunousun alku.

Totesin tilanteen ja käännyin aika nopeasti takaisin.

Jos katsoisi loppunousussa taakseen, näkymä olisi tällainen.

Tämä oli vielä helppo osuutta. 

Kahvilan poika yritti saada lampaita takaisin aidan toiselle puolelle, mutta ne vaan palasi pullapöytien ääreen.

Urheilijat lauttaan ja lautta kohti ulappaa.

Siellä se menee.

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki yhdessä kulkien...

Savolainen norsemanni.

Palkintojen jaossa Gaustatoppen muistutti olemassa olostaan.

14.

Mikä päivä! Mikä vauhti! Ensin töissä massiivisia urotekoja. Sitten siitä mummolan kautta tekemään kaikki jouluostokset kerralla. En voi tarpeeksi korostaa, että todellakin kaikki. Unohtamatta ruokakauppaa. 

Toimistohotellin pikkujouluista saatu lahja.

Kotiin ja puolituinen iltapuuhien kautta nukkumaan. Itse hyppäsin vielä trainerin päälle ajamaan 5 x 1min +300W -pääsettiä, jonka palautukset jäivät Teemun lähtiessä itse hiihtämään epäselviksi. Onneksi tähän oli kuitenkin ihan kohtuullisen asiantuntevaa apua saatavissa ja palautukset olivat 3min pituisia.

Joululahjaostosten lomassa tuli nälkä.

Lopuksi pistän vielä paketointipajan pystyyn, joten hyvää yötä vaan kaikille.

Tyttäreni piirsi sympaattisen otuksen, joka jäi kyllä kesken.

13.

Jos eilinen sujui alavireisesti kaikilla osa-alueilla, niin tämä päivä oli lähes täydellinen sunnuntai. Slow foodia, jäätynyttä hiekkalaatikkoa (koska Frozen) ja henkistä valmistautumista iltapäivän lenkille. Teemu otti aamuvuoron ja kävi juoksemassa reilut pari tuntia (ja 27km), mutta tähän palaan myöhemmin.

Piparkakkutalkoista päätyi osa jopa pellille saakka. Taikinaa katosi mystisesti tuotannossa.

Iltapäivällä on minun vuoroni lähteä toisessa aallossa lenkille ja maasturiin piti viritellä kunnon valo, koska päivä jo hämärtyi. Lisäksi olin todella fiksu ottaessani mukaan varavalon, jolla pääsisin tarvittaessa pois metsästä. Sitä ei kyllä tarvittu. Ajelin ympäri Kuopiota, ajatuksena päästä Pursiseuran rantaan ja siitä ajella pitkin rantoja niin pitkään kun kotiintuloaika tulisi vastaan. Ilta oli kaunis ja onhan siinä oma viehätyksensä ajaa täysin pimeässä. Vauhti ei kyllä sinällään päätä huimannut, koska nämä metsäpolut eivät ole minulle mitenkään tuttuja, joten vähän piti kurveissa hidastella. Teemu kävi juoksemssa lähes saman ajan aamupäivällä ja eteni muutaman kilometrin enemmän kuin minä. Ei jaettu trophyja tämä reissun jälkeen.

Tänään tapahtui myös muuta mielenkiintoista, sillä Suomen ensimmäinen triathlonwebinaari pidettiin Huippuvalmentaja -valmennuspalvelun tiimoilta. Teemu isännöi sitä ja panelisteina oli tuttuja nimiä. Webinaari on katsottavissa täältä.

Treenit pallopelien pariin on aloitettu hiekkalaatikkoleikkien yhteydessä.

12.

Joskus on päiviä, kun mikään ei suju. Tämä kahdestoista joulukuuta lähti pieleen ennen kuin se oli kerennyt kunnolla alkaakaan. Nimittäin suodatinpussit olivat loppu! Kekseliäänä tyttönä tein talouspaperivirityksen, mutta sekin epäonnistui! Ei kahvia! Argh! Tämä kaikki vahinko piti tietenkin ottaa myöhemmin takaisin, lopputuloksena huono olo liiasta kofeiinista.

Säätöö, säätöö.

Teemun piti lähteä iltapäivällä hiihtämään. Ensinnäkin kaikki valmistautuminen tunnin tasatyöntölenkkiä varten oli kestänyt jo tunnin, kun sauvat piti tietenkin vielä lyhentää. Huomasin sauvojen ja rautasahan kanssa tassuttelevan miehen, joten asiaan piti puuttua jottei olohuone saa hiilikuitupölyä ympäri ämpäri. Lopputuloksena joka tapauksessa tekniseen murheeseen päättynyt lenkki, jolla ei selvästikään ollut siunausta, kuten eräs J. Aaltonen asian sanoisi.

Treeni alussa ja elämä edessä.

Mutta ei mennyt vahvasti minullakaan. Ennen kuin pääsin aloittamaan trainerisession (sis. 2x15min 160-170W), niin erilaiseen säätöön meni aikaa hyvät 20min. Siinä ohessa piti sitten vaihtaa jo kelloa, tehdä pakollisia päivityksiä ja sain kuulla olevani mitä suurin typerys. Lapsi kävi myös sanomassa, ettei ole minun kulta, joten aika täydellistä oli tänään.