Kuis kulkee?

Ihan tässä hyvin jo kävellään ja jopa hölkätäänkin. Viime viikolla Teemu tuli kotiin Falunista ja elimistöni aivan selvästi oli juonessa mukana ja heittäytyi syöksykierteeseen ja suin päin flunssaan. Aivan kuin se olisi saanut luvan höllätä, kun toinenkin aikuinen tuli mukaan arkeen. Luonnollisesti vielä tietenkin loma-aikaan, kuten tunnollisen työntekijän kuuluukin. No se tarina jatkuu yhä, sillä ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden kehittyi poskionteloihini sen verran jomotusta ja tavaraa, että antibiooteiksi meni....

Fysioterapeuttini ottaa vastaan myös täällä.

Ja luonnollisesti tämä kaikki juuri silloin, kun viime viikon maanantaina olin päässyt käymään kuopiolaisen FysiXin kävelyanalyysissa ja saanut juoksuhölkkäluvat kuntoon. Toipuminen polven suhteen on todellakin niin hyvällä mallilla, että koko lajitrio on nyt mahdollista ja salillekin PITÄÄ mennä. Aivan mahtavaa, jahka tästä poskionteluntulehduksesta pääsisi...

Tuliaisena sain Yokon Yxs Optigripit 2.0:t. Nyt on hyvä hiihdellä. Tai olisi. Ensi vuonna. 

Treeniä on kertynyt jo ihan hyvin, mutta kuntouttava liikunta on ollut pääosissa. Nyt on kuitenkin tarkoitus, että suunnitellaan harjoitusohjelma ja aletaan toteuttamaan sitä. Voitteko kuvitella. Voi tätä ilon ajatusta. Olen pian kohta taas minä.

Kävimme kannustamassa Lahdessa hiihtäjiä.

Paluu arkeen

Arki alkoi viime viikolla melkoisella rytinällä. Rakas aviomiehenihän vietti kotona kokonaiset 2 päivää tästä helmikuusta ja paineli Etelä-Korean kautta hiihdon MM-kisoihin Faluniin. Itse sain sairauspoissaoloni päätökseen ja Helsingin (mikä vetää tietysti vertoja edellä mainituille kohteille) kautta sorvin ääreen.

Fysioterapeuttini on ollut todella hyvä ja saanut malttamaan mieleni niin (mm.) autoilun kuin pyöräilynkin suhteen.

Olin kyllä jo valmis töihin, mutta kyllä se sujuva arki tämän polven kanssa meni ihan viimeisille päiville saakka, eli eivät ne työkyvyttömyysajat mistään taikurin hatusta tule vaan lääkärin kynästä. Sinänsä töihinhän oli mukava palata ja saada päiviin "järjellistä" tekemistä. Vaikka olisihan sitä voinut vielä treenata... Hehe.

Takapihallamme on varsinainen talviurheilukeskus.

Pyörää (trainerilla) ajan aina vain kuin siihen tulee mahdollisuus. Näin hiihtoleskenä niitä mahdollisuuksia ei ole lyhyempiä settejä (max. 45min) lukuunottamatta kauheasti. Myös Wattbikeä olen käynyt polkemassa, mikä onkin todella hyvä, sillä data paljastaa heti jos toinen jalka yrittää luistaa pyöritysvastuusta. Jokaiseen päivään kuuluu vähintään 30min setti jalkajumppaa, johon olen yhdistänyt 100 vatsalihasliikettä. Ei siis mikään haaste, vaan leikkauksen jälkeen ajattelin, että jotakin olisi kiva tehdä ja nuo vakiintuivat ohjelmaan. Ja jos jotain aloittaa ja toteuttaa n ajan, niin kovin helpostihan siitä syntyy tapa jota ei viitsi rikkoa.

"Kato vaimo, ilman käsiä!"

Ensi viikolla saan aloittaa hölkän. Jännittävää! Kaikenlaista tässä on vielä varmasti polven kanssa edessä, mutta sitä on turha jäädä odottelemaan, vaan mennä järkevästi eteenpäin ja hyvä siitä (polvesta) ei ainakaan tule sohvalla.

Uuden eturistisiteen jälkitarkastus

Tänään oli kauan odotettu päivä, kun tasan 7 viikkoa vanha, uusi eturistisiteeni jälkitarkastettiin ortopedin toimesta. Ja eipä olisi syntymäpäiväni voinut saada parempaa sinettiä! Olin tosi hermona, vaikka tiesinhän minä, että mitään erikoista ei varmaankaan olisi edessä. Kirurgi totesi, että kuntoutuminen on lähtenyt hyvin liikkeelle ja että uiminen, pyöräily ja soutuergo ovat sallittuja. Käytännössä kaikenlaiset kontaktilajit, pallopelit ja sen sellaiset hassuttelut (ml. hypyt) ovat kiellettyjä. Sauvakävelyä olenkin jo harrastanut ja hölkän saa aloitella pikkuhiljaa. Hiihtokin on sallittua, mutta siinä ei nyt paranisi mennä kaatuilemaan. Luulen, että malta olla myös nyt hiihtämättä, koska lajikirjo on jo kuitenkin aikamoinen. Pieni ojennusvaje polvessa vielä on seistessä, mutta sepä siitä korjautuu kyllä vielä.

Voiko tyttö kuulla mitään parempaa! 

Irongirl teki minusta prinsessan... Ehkä jäi vajaaksi yritys, mutta johtui enemmän minusta kun hänestä.

Jos ja kun tämän onnettoman tapahtuman piti sattua, niin olen onnellinen siitä, että minulla oli vakuutukset kunnossa, sain parasta hoitoa ja tarkoituksenmukaista fysioterapiaa, apua niin monelta taholta ja tavalla. Lisäksi osittain pedantti luonteeni takasi kurinalaisen jumpan, harjoittelun ja kuntoutuksen. 

6 viikkoa ja 2 päivää

Leikkauksesta siis. Ensi viikolla on jälkitarkastus, jolloin ortopedi mitä todennäköisimmin lausuu jotakin polven tilasta. Lisäksi minun tehtävänäni on saada lupa lajeihin, joita voin nyt sitten alkaa taas "harrastamaan" tai aikataulun, milloin ko. lajeja voi taas harkita. Alkuperäisen aikataulun mukaan kuuden viikon kohdalla voi alkaa kävelemään ja kahdeksan viikon kohdalla voi aloittaa kevyen hölkän (mitä ihmettä se sitten ikinä tarkoittaakaan). 

Hurjaa oli vauhti.

Listalla (kyllä, minulla on lista) on juoksun lisäksi pyöräily, soutu, uinti, hiihto ja kuntosali. Kävelylenkit olen saanut aloittaa ja lisävarusteina olen käyttänyt nastalenkkareita ja sauvakävelysauvoja. Ensimmäinen reilu 3km lenkki meni hurjaan aikaan 47 minuuttia! Tosin tänään tein tuohon aikaan jo melkein 10 min parannuksen. Hahahaa... Mutta tärkeintähän on kävellä mahdollisimman oikein eikä tehdä vauhtiennätyksiä.

Uusi pyörä ja traineri. Nainen on "vanha", ensi viikolla 33 vuotta.

Tiistaina fyssari antoi luvan koettaa polkemista ja kas kummaa, uusi Argon18 sattui sopivasti olemaan uudella trainerilla! No, vakavasti puhuen, noudatin ohjetta ja muutamaan otteeseen olen vähän pyöritellyt (ilman vastusta). Kesittyä pitää koko ajan, mutta hyvin pyörii ja ihan pian saan taatusti ajaa sydämeni kyllyydestä, joten miksi kiirehtiä ja munata hyvin sujunut kuntoutus.

Hauskempi kuin kultaiset kengännauhat, joita myös ainakin joskus on jaettu,

Eilen illalla meillä kävi taas dopingtestaajat. 10 vuotta olen avannut kotini oven heille ja toivottanut tervetulleeksi. He ovat tulleet syntymäpäiväjuhliin, siisteyteen ja kaaokseen, iltaan ja aamuun, huonoon ja hyvään hetkeen. Se on osa urheilijan arkea, mutta myös meidän, jotka jakavat arjen urheilijan kanssa. Onhan se vähän erikoista, että vieraat ihmiset voivat koska tahansa tulla "pahimmillaan" useaksi tunniksi istumaan kotiisi. Mutta näin on hyvä ja 99% testaajatkin ovat oikein mukavia tapauksia. Tällä kertaa minä sain lahjan, tiskirätin. Minusta ihan hauskaa huumoria.