15.

Minä olen onnekkaassa asemassa, koska minulla on valmentaja jolla on kokemusta, näkemystä ja (jopa akateemista) tietoa. Mikään ei ole niin puistattavaa kuin valmentaja, jolla on vain näkemystä. Varsinkin lasten ja nuorten kohdalla se on anteeksiantamatonta. Pitäisi sitä sen verran olla järkeä myöntää, että nyt tämä homma ei ole ihan sillä tavalla hallussa kuin pitäisi. Toisaalta voidaan ajatella, että myös liikuttaminen on tärkeää, mutta ajattelin tässä kilpaurheiluun tähtäävää harjoittelua.

Aikuisurheilijana olen saanut kokea monenlaisia valmennuksia useissa eri lajeissa. Vähän sinne päinkin oleva ohjaus voi olla ihan ok, jos tilanne on kaikilla osallisilla tiedossa ja hyväksytty. Erilaiset "kisaan kymmenessä viikossa" -ohjelmat ovat hyviä, mutta yksilöllistä tilannetta ja ominaisuuksia sellaiset ei luonnollisesti huomioi. Monesti ehkä unohtuu, että myös aikuisen on hyvä kuulla kehittämiskohteiden lisäksi myös positiiviset asiat. Itse pidän yksinkertaisesta. Kun treeni on treeniä ilman mitään rimplailua. Joo, uinnissa tehdään erilaisia drillejä, mutta ei niiden tarvitse keskittyä pikkurillin pyöritykseen kera kuminauhojen, lättäreiden ja pullarin. Överi datavouhotus jokaisessa harjoituksessa on myös omiaan tappamaan liikunnan riemun.

Oliko katsojilla Sääksessä toppatakit?

Tarpeita valmennukselle on yhtä monta kuin valmennettaviakin. Mielestäni osaava valmentaja pystyy  valmentamaan menestyksekkäästi jokaista tuon kirjavan joukon yksilöä. Heillä on eri tavoitteet, lähtökohdat ja edellytykset. Motivaatio voi olla yhtä korkealla. Valmentaja pystyy soveltamaan hänellä olevaa tietoa ja auttaa valmennettavansa tulokseen, joka on saavutettavissa.

Tästä päästään luonnollisesti siihen, että myös aikuisella ihmisellä on vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistä. Jos on antanut jollekin vastuun valmennuksesta, tulee siihen luottaa ja pidemmällä aikavälillä miettiä mahdolliset muutokset. Jos joku näkee vaivan ja itse maksaakin valmennuksesta, ei ole järkeä alkaa siinä rinnalla suhaamaan muuta. Ei kannata silloin "ottaa vähän lisätreeniä nettifoorumilta", "tehdä toisin kun aviomies sanoo niin" tai "kertoa muunneltua totuutta treenipäiväkirjassa".

Minulle toimii Teemun valmennusfilosofia ja tulosten perusteella se sopii muutamalle muullekin. Tärkeintä on löytää se itselle sopiva, tässäkin.

14.

Jotkut asiat eivät ikinä muutu. Ennen isompia kisoja/suorituksia minä tunnetusti kuulostelen terveystilannettani todella herkästi ja olen taipuvainen saamaan (ainakin kuvittelen saavani) hengitystieinfektion noin 8 kertaa kymmenesti. Kuitenkin viimeisen, sanotaan 7 vuoden aikana startti on pitänyt perua kerran tai kaksi. Tällä kertaa "oireilen" ennen operaatiota... Josko minulle sittenkin on tulossa flunssa? Oh joy, oh joy...

Kun yhdistetään liukas liukumäki ja päättäväinen taapero, saadaan tulokseksi ikiliikkuja.

Kolme yötä jouluun leikkaukseen on. Onneksi maisemat ovat lumiset, harmautta oli jo riittämiin.

Irongirl halusi tänään ulkona olessamme hiihtää. Sukset jalkaan ja sauvat käteen ja menoksi. Mutta onpa tehty vaikeeksi elämä noiden remmisiteiden kanssa. Totesin, että isi osaisi tämän huomattavasti paremmin vaikkei juuri tuo sidemalli taida olla maailmancupissa käytössä. Irongirl totesi hänen isällään olevan hassu työ kun isi hiihtää. Elä muuta virka!

Ja sinne läks omalla takapihalla.

13.

Miksi (pian) 33-vuotias työssäkäyvä rouva, yhden lapsen äiti, on niin rikki siitä ettei pääse harjoittelemaan? Hyvä kysymys. Sitä tässä itsekin olen välillä pohtinut.

Tässä vastauksia (jotkut enemmän tosissaan ja jotkut vähemmän):

• Harjoittelu on olennainen osa arkeani, joten arjen muuttuminen siltä osin huonontaa "vointiani".
• Kehittyminen ilahduttaa edelleen.
• Vanha kilpaurheilija ei ole hävinnyt yhtään minnekään, joten ärsyttää kun annan kilpasiskoille etumatkaan.
• Olisin voinut olla jäätävässä kunnossa ensi kesänä.
• En kestä tätä löysää tunnetta kropassa.
• Kun harjoittelee, nukuttaa paremmin.
• Ajattelu sujuu paremmin kun harjoittelee.
• Pää tuulettuu paremmin harjoitellessa.
• Jaksaa paremmin kun harjoittelee.
• Ravinnonsaanti pysyy kontrollissa kun harjoittelee. Tai ainakin siihen pitää kiinnittää vähän huomiota, kun ei harjoittele.
• Treenatessa on silloin tällöin lajikumppaneista seuraa ja iloa.
• Treenatessa saa käyttää siistejä vaatteita ja mukavia kenkiä.
• Harjoitellessa kunto nousee.
• Olen tullut kohtuu hyväksi, haluan olla sitä myös jatkossa.
• Tunnen syrjäytyväni koko triskenestä.

Äitini tekemät letut maistuivat tänään pitkän päivän päätteeksi. Se siitä kohtuullisesta ravinnonsaannista. 

Ihan vielä tiedoksi, että minun mielestäni yksi elokuva, jota voin katsoa kerta toisensa jälkeen on Rakkautta vain (Love Actually). Siitä tulee vaan niin hyvä mieli, lämmin mieli, surullinen mieli, kaihoisa mieli, toiveikas mieli ja onnellinen mieli. Miksi Hugh Grant vanheni?

12.

Jotkut puhuu, että minulla on edessäni parin kuukauden loma. No varmaan tavallaan, jos lomaa on töistä poissaolo, mutta a) olisin riemumielellä töissä tulevan ns. telakka-ajan ja b) tulevaa kuntoutusta on hankala ajatella lomana. Aikaisempiin kokemuksiini pohjaten minulla ei ole siitä mitään harhakuvitelmia. Se on kovaa työtä.

Hyväähän he tarkoittavat, mutta taidan olla edelleen känkkäränkkä. 

Pyrin aina lisäämään kuvan samalta päivältä, mutta tämä on parin viikon takaa. Pääsin Mörriganesin keikalle. He esiintyvät myös Halavatun Pappoina. Nauratti, mutta se nyt ei ole kenellekään yllätys.

Koska päätin aikaisemmin mennä posin kautta, niin aika mieletöntä, että pian on mahdollista mennä uimahalliin päiväsaikaan. Jahka sinne niin vain mennään, mutta varmasti ainakin muutaman kerran alun jälkeen. Ja hmm, on aikaa lukea! Ja vielä kolmas, voin nukkua päiväunia. Jos voin. Niin, että posin kautta. Pitäisikö ottaa hyllystä Frielin treeniraamattu ja joku toinen Going Long -teos, mutta missäköhän ne ovat? Kuka tietää!? (Ja tässä kun lähdin pitämään inventaariota, niin herra Konnan kirja on hyvässä tallessa kirjahyllyssä.) Tosiasiassa haluan kuitenkin lukea jotain kevyttä. Ei niin kuin sängyn toisella laidalla on Darwinin Lajien synty... 

Jep, taattua joulukalenterikirjoittelua. Ei päätä, ei häntää.