Hiilikuitu-unelma ja kaatumisen taito

Perjantaina lähdin juoksemaan ensimmäisen kerran kunnolla viikkoon, minkä lenssun jäljiltä lepäsin. Nooh, lähdin kohti Leppävaaraa ja minulle uudella polulla kompastuin maasta törröttävään metalliputkeen. Tilanne oli huono, koska olin juuri tuomassa toista jalkaa eteen (eli toinenkin oli ns. takana) kun tarttui. Ja tällaiset 174cm naista kun rojahtaa tantereeseen niin se on kuulkaa mätkähdys.

Pääsin metsästä pois ja ohikulkija lainasi puhelintaan, sillä en olisi päässyt kotiin nilkuttaen. Teemu tuli hakemaan ja ajettiin saman tien Dextraan. Sääressä oli tennispallon kokoinen patti, kylki ja kädet ruvella sekä olkapää verillä. Pohjeluun murtuma suljettiin kuvilla pois ja pääsin parantamaan ruhjeitani.

Viikolla kotiin tuli myös uusi maastopyöräni, hiilikuituinen Boardman. On niin hirveen hyvä ja hirveen kiva ajaa. Oikeesti. Tänään kävin koittamassa polkuja ja mäkiä, mitä en ole ennen päässyt/uskaltanut mennä, niin eikös osa jo onnistunut! Mutta on se vaan rankkaa kun joutuu niin keskittymään ja jännittämään että kaatuuko vai eikö kaadu. :-)

Boardman tuli kotiin. Speksit täällä.

Näitä polkuja ajoin tänään. Taito karttuu, toivottavasti.

Oikea säihkysääri!

Kuopio maraton - DNS

Tästä olisin juossut, jos olisin juossut... HMPH!

Arki on ollut melko kiireistä Teemun ollessa kisaamassa Ameriikoissa. Kyllä kannatti, sillä tuloksena oli yhdeksäs sija huonon uinnin, mutta todella hyvän pyörän ja perusjuoksun jälkeen. Olisihan se aika hienoa nähdä, että mihin Teemu pystyisi, jos voisi olla esim. vuoden täysammattilaisena. Tulevaisuus näyttää...

Minä taasen lensin lapsosen kanssa Kuopioon töiden jälkeen perjantaina, jotta pääsisin juoksemaan puolimaratonin lauantaina. No en päässyt, sillä sain flunssan. Irongirl on ollut enemmän ja vähemmän räkänokka ja nyt oli sitten minun vuoroni. Onneksi näyttää siltä, että etupainotteinen lepo auttaisi ja elämä alkaa taas voittamaan meillä molemmilla. Seuraavaksi kohti Vantaa maratonia lokakuussa. 

Möin muutaman vuoden vanhan CC:ni ja tilalle on tulossa hiilikuituinen maastopyörä. Siitä lisää, jahka kuljetusliike sen ovelle kantaa!

Juoksua!

Tällä viikolla tapahtui jotakin huimaa. Koska olen palannut töihin ja meillä rullaa uusi arki uusine kuvioineen, olen juossut tällä viikolla töihin ja takaisin. Kolmena päivänä näin tein ja saldona 50km työmatkajuoksua. 50km! Ja kuinka aikatehokasta! Samalla tulee huomaamatta tehtyä pitkät juoksut ja tietenkin suoriuduttua töihin ja kotiin. Suunnitelmallisuutta tämä vaatii hieman, mutta ei mitään erikoista, jos pystyy sopimaan puolisonsa kanssa aikatauluista ja katsomaan vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten. Lisäksi on hyvä osata tehdä aamupalaleivät juoksureppuun mukaan. :)

Kolmena päivänä juoksin, eikä illalla tarvinnut enää lähteä minnekään. Kahtena päivänä ajoin pyörällä. Kuudentena päivänä en myöskään laiskotellut, sillä kun pääsimme Nastolan kisoista kotiin, lähdin saman tien salille tekemään voimaa. Teemu sai kyllä aika kovasti kehotttaa lähtemään ja pitäähän tällaiseen tarttua, kun toinen on kisansa (joskin aika surkeasti pyöräilyn osalta menneen) jälkeen valmis jäämään hoitohommiin. Salilla teen usein samanlaisen treenin. Laitteissa 30s työ + 30s lepo x 2. Keskityin jalkoihin ja keskivartaloon. Alkujumpan jälkeen vapaille painoille ja 3 x 10 maastaveto, kyykky ja jalkakyykky. Lisäksi pääsin kisaamaan sisäsoutulaitteella, kun vieressä olevaa miestä alkoi selkeästi suututtaa hänen hitaampi (tai minun kovempi) vauhti 500m. Siis se vauhti, mikä niissä näytöissä näkyy. Paiskasi sitten kapulan menemään ja lähti pois koko salilta! :D 10min me siinä vähän kisattiin, en hyvällä tahdollakaan olisi antanut periksi.

Tämä tuli kyllä mieleeni "soutukisassa". Alkoi vähän naurattamaan, jos en olisi ollut hapoilla. :D Kuva täältä.

Seitsemäntenä päivänä ei levätty, vaan pääsin ajamaan, vasta toisen kerran tänän vuonna, Maijan kanssa. IM-projektia aloitellaan ja ensimmäinen blokki Vantaan maratonille on suunniteltu. Sanomattakin selvää, että se sisältää paljon juoksua, mutta myös uintia ja harjoittelun harjoittelemista. Tästä se lähtee!

Tuonne me mennään. Siis tuohon nousuun, jossa Trabanttikin on hyytynyt.

Kuopio triathlon 2013

Kuopiossa tuli taas käytyä. Hyvää valmistautumista seurasi ok kisa. Kisapaikka oli muuttunut edellisestä ja ennen starttia pitikin huolella tutustua vaihtoalueeseen. Tuttuja oli jokapuolella ja eteneminen hidasta (tämä siis ennen kisaa). Kisainfossa sanoin kättäpäivää Jaanaballe ja Ninnille.

1500m uinti oli perusturaamista. Ei oikein sellaista iskua, muttei mitään kovin huonoakaan. Olen kyllä sellainen uppotukki, että taidan uida kaikki matkat samalla vauhdilla! :-) Nyt aikaa meni 31:08. Toiselle kierrokselle hyppäsin korokkeelta pää edellä sadattelun kera, mutta hienosti se meni.

Pyörävaihto kesti ikuisuuden. Ei itse vaihto vaan se matka että pääsi ajamaan. Pyörä perushuttua, ylämäkeen keventäen ja muuten kovvaa. Yhden kurvin otin vähän turhan lujaa ja sain jarruttaessa takarenkaan lukkoon, mutta eipä siinä vaaraa ollut. Välillä en tiennyt että mennäkö ohi vai ei, kun vauhdit saattoi olla hyvinkin samat. Sitten siinä muutaman naisen kanssa ohiteltiin toinen toisiamme. :-) Pyörä vei aikaa 1:20.

Juoksuun lähtiessä toivoin, että kulkisipa tänään. Ja kulkihan se. Aluksi oli normijumi, mutta sitten se aukesi ja sain juostua ihan kivasti. Kantava ajatus oli, että kohta tää loppuu. Juoksu 55:21, ei hyvä muttei huonokaan.

Loppuaika 2:47 ja oman sarjan SM-7. Täytyy olla tyytyväinen tähän, mitä saavutti melko olemattomalla triathlontreenillä. Ihan ok trikausi tästä tulikin! Nyt taas juoksun pariin ja kohti kesän 2014 ironmania!

Kuvassa ihanat ladyt maalissa. Kuvasta kiitos Viiville, kuka muuten teki mahtavan ensimmäisen trikauden! Onnea siitä! :-) 

En saa tehtyälinkkejä puhelimella, päivitän myöhemmin ne!