Tulevaisuudessa seikkailu-(m)urheiluakin?!

No niin, tuo pöytäjääkiekon SM-menestys johti sitten edustuspaikkaan Latvian EM-kisoihin, mutta koska kisat pelataan 1,5 viikkoa ennen laskettua aikaa, niin taidan olla maito ja jättää välistä. :)

Tänään oli hauska päivä, kun seikkailu-urheilutiimi MamAdventure kokoontui ja suunnistustreenin jälkeen saunoi ja söi hyvin. Oli myös mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja puhua samanhenkisten ihmisten kanssa. Oppiakin tuli! :) Näyttää vahvasti siltä, että ensi vuonna pääsen tekemään "uuden" aluevaltauksen seikkailu-(m)urheilun parissa, ainakin jollakin tasolla. Muuten minulla on tavoitteena kävistä tekemässä yksi puolimatkan kisa kesällä 2013. Missä, niin sitä en vielä tiedä. IM:ää kehiin sitten taas kesällä 2014.

Kotiladut näyttivät eilen huonoilta. Eikö niitä enää ylläpidetä? Huomenna meinasin käydä hiihtämässä, kun Teemukin hiihtää Tampereella 90km. Viime vuonna Pirkassa Teemu oli vapaalla toinen, miten käy tänä vuonna perinteisellä?! Onneksi on GPS-seuranta, joten kisaa voi vilkuilla aamupalaa syödessä! :D

4. sija SM-kisoissa

Sunnuntaina ratkottiin (mm.) naisten pöytäjääkiekon SM-kisat Olympiastadionilla (sisätiloissa). Itsellänihän on "vasta" kolmas pöytäjääkiekkokausi menossa, mutta patistuksesta päätin lähteä kokeilemaan onneani.

Aika huikea tasohan tuolla on, kun vastassa on pari naisten joukkuemaailmanmestaria ja yksi kilpasisar, joka on ollut lajin parissa jo 20 vuotta. Tosiaankin, osanottajia ei tässä(kään) lajissa ole liikaa ja viime vuoden ennätyksen (6 naista) sijaan tänä vuonna meitä oli 5. Tunnetusti mitalit jaetaan niiden kesken, jotka ovat viivalla, joten pronssiottelussa oltiin. Ja se ottelusarja olikin tiukka. Pelattiin siis paras viidestä -systeemillä ja ensimmäinen peli meni jatkoajalle, toisen vastustaja voitti suoraan, kolmannen voitin minä ja neljäskin meni jatkoajalle. Kokemus ratkaisi ja mitali seurakaverille.

"Jouduin" lajin pariin tullessani töihin nykyiseen työpaikkaani, jossa toimii hyvin aktiivinen pöytäjääkiekkoseura. Laji kuullosti hauskalle, joten lähdin mukaan. Edelleenkin minusta on tärkeää pitää hauskaa tämän(kin) lajin parissa, mutta kehitystä on tapahtunut huimasti ja voittojakin kertyy koko ajan enemmän. Huipputasolla kyseessä on vakava urheilu-/kilpailumuoto, jossa harjoittelutunnit ovat isoja ja peleissä nähdään melkoista taituruutta. Lisäksi pelipäivät voivat venyä todella pitkiksi ja pelejä (5min/peli) voi kertyä monta kymmentä. Itse pelasin eilen 16 peliä, joiden välillä ei pidetä taukoja. Mitä enemmän sarjassa on pelaajia, sitä enemmän tietysti kertyy pelejäkin.

Loppuun näyte :D

Pitkästä aikaa uimassa

Tänään sain itseni, Maijan avustuksella, takaisin altaaseen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin yksi syy 4kk uintitaukoon oli varmasti pari vuotta kestänyt säännöllinen uintiharjoittelu. Todetaan kuitenkin sekin, että muitakin syitä oli, eli ihan "laiskuudesta" ei ollut kyse.

Mäkelänrinne oli näin lauantaina yllättävän tyhjä ja saimme oman radan. Uimapuku mahtui päälle, joskin vatsani näytti salakellukkelta! Mahtavaa oli taas saada vähän juonesta kiinni ja volttikäännöskin sujui ketterästi! Vauhti oli hidastunut, joskaan mitään vetoja en yrittänytkään Maijan völjyssä vetää. Aion ehdottomasti suunnata altaaseen jatkossa vähän useammin. :-)

Olo oli aika raskas vedestä noustessa. Tämä oli oikeasti "yllätys", sillä en aikaisemmin ole huomannut sitä kuivalla maalla. Painoa on kuitenkin tullut lisää melko maltillisesti.

Taisteluvaunu joogaamassa!?

Joulukuun alusta alkaen olen ollut Elixia-liikunta- ja hyvinvointikeskuksen jäsen. Päätin ottaa kolmen kuukauden jäsenyyden, sillä tuollainen on kiinnostanut minua jo pitkään ja nyt siihen oli sopiva sauma. Ryhmäliikuntaa on nyt koetettu ja sisäpyöräilyä harrastettu. Tanssia, joogaa, pilatesta ja tervettä selkää on tehty, kuntosalitreeniä unohtamatta. Oikeastaan suurimman uutuuden ovat tarjonneet juuri nuo tunnit, joissa kehosta pidetään huolta rauhallisesti lihaskuntoa kehittäen ja venytellen. Täytyy kyllä myös todeta tämän perusteella, että olen suuri ulkoliikunnan ystävä. Ryhmäliikunta on ollut hauskaa vaihtelua triathlontreeniin, mutta mieluummin olen ladulla kuin ahtaassa salissa. Mutta oikein mukava ja avartava kolme kuukautta on takana. 

Taisin mainitakin, että en ole käynyt altaassa kunnolla koko talvena. Luulen, että yksi syy siihen on se, että olen käynyt uimassa viimeisen neljän vuoden ajan säännöllisesti vähintään 1-2 kertaa viikossa. Nyt on selvästi ollut tarvetta palautua siitä ja täytyy myöntää, että tie vie halliin taas pian. Sen verta on ajatus kunnon uintisetistä alkanut kutkuttamaan. Ja vatsakaan ei siinä touhussa aseta rajoituksia.

Tuo vatsa ei kyllä vielä ole häirinnyt liikuntaa juurikaan, paitsi pyörän selässä. Olen joutunut nostamaan tankoa hävettävän ylös, mutta vielä se maha kuitenkin väliin mahtuu! :D Lisäksi mm. tänään Fitness fusion -tunnilla (yhdistelee joogaa, pilatesta, nykytanssia ja balettia...) oloni oli enemmänkin taisteluvaunu kuin naisellinen ja hehkeä! Sukset eivät lauantaina valittaneet ja eilenkin trainerilla pystyi vetäsemään ihan kivan hikisetin. Ehkä nää on enemmän niitä mun juttuja... :)