Joroinen 2009 - (kisa)raportti

Ensiksi täytyy todeta, että harjoittelulla näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia tulokseen. Seuraavassa on peräkkäin kolmen viime kerran tulokset omalta osaltani Joroisten pikatriathlonista (2007 / 2008 / 2009):

Uinti: 6.57 / 4.11 / 5.10
Pyörä: 41.52 (13km) / 51.37 (20km) / 46.28 (20km)
Juoksu: 35.07 / 34.45 / 30.27
Total: 1.23.56 / 1.30.33 / 1.22.04

Mutta mitäs kummaa? Uin minuutin hitaampaa kuin viime vuonna? Luulin kyllä juosseenikin kovempaa tänä vuonna, mutta kyllähän noihin aikoihin sisältyy myös vaihdot ja eipä se minun juoksuvauhti niin kovin lennokasta olekaan. Voisin vielä "kauhistuttaa" lukijoita kertomalla keskisykkeeni, joka oli 183. Tämä fakta ei tosin ole mikään yllätys, vaan aivan normaalia minun kohdallani. Menin täysillä, kun kerran annettiin siihen lupa. Osallistujamääräkin on noussut vuosi vuodelta pikatriathlonissa. Perjantaina tehtiin hienoja suorituksia ja debyyttejä lajin pariin niin henkilökohtaisessa kisassa kuin viestissäkin (esim. The Siat -joukkue).

Lauantaina sävelet olivat jälleen selvät. Ensin Teemu taipaleelle, sitten ottamaan valokuvia ja huutamaan väliaikoja sekä tietenkin kannustamaan. Ehdittiin piirtämään myös kannustuksia liiduilla asfalttiin ja kannustamaan niin maan perusteellisesti kaikkia, jotka rytmiryhmämme edestä juoksivat. Minulla oli kunnon sumutorvi, joka on nyt paremmissa käsissä. Meteliä saatiin aikaiseksi myös räikällä ja käsiä tuli taputettua yhteen niin paljon, että niihin sattui eilen illalla. Kovaa hommaa tämä kannustaminenkin, mutta oikein mukavaa. Kiitos vaan Tuula ja Severi seurasta!

Teemun pui kisaansa varmasti omassa blogissaan, mutta näin TRI-vaimon silmää miellytti hyvä uinti ja vahva pyörä, vaikkakin pyöräilyn loppupuolella 1990-luvun alun Scott-merkkisten urheilulasien paino taisi alkaa verottamaan menoa. Kyllä tästä kaudesta vielä hyvä tulee.

Iloinen olen myös Pätkän puolesta, joka ansaitusti vei miesten mestaruuden tänä vuonna. Iso kiitos Kajlle ja Ritalle majoituksesta ja muustakin, jälleen. Oli myös mukava tavata Liisa ja Amalia. Luulen, että tunnistin myös muutaman muun, mutta en ole aivan varma. Yhteisiä jutunaiheita löytyi heti! ;D Kuvia tuli paljon ja muutama hyväkin osui perjantaina ja lauantaina, joten mietimme Teemun kanssa mikä olisi paras tapa julkaista ne ja teemme sen varmastikin ensi viikolla!

Tänään kotiuduin reissusta ja Teemu jäi palauttelemaan mökille. Minä en paljoa palautellut, vaan junasta suoraan menin tekemään remonttihommia ystäväni asunnolle. Ja aivan muitta mutkitta revittiin irti parit kaapit ja hyllyt. Meiltähän tämä käy. Suunniteltiin jo firman perustamista. Arvelin, että ainoastaan nämä demolitiontehtävät onnistuisivat. Ja nekin päättyisivät vääntyneeseen vasaraan...

"Mikä on kun ei taidot riitä..." :)

Flunssa on nyt takana ja sunnuntaina tein ensimmäistä kertaa viikkoihin kunnon harjoituksen! Yhdistelmäharjoitus pyhänä, kuntosali (aerobinen) maanantaina ja tänään tiistaina pitkä juoksu takaavat iloisen mielen. Sekä tietenkin Metsoloiden päätösjakso.

Mutta se siitä. Perjantaina Joroisilla kisataan pikatriathlonissa ja itse odotan kisaa jo ihan sen takia, että (entiset joukkue)kaverini Linda (löytyy myös kisasivujen kuvista) ja Terhi ovat karkeloissa ja onpa mukana osallistujia Scorpion triathlonkoulustakin! Ja unohtamatta triathlonisteja, joita en ole ns. livenä tavannut, mutta josko se nyt onnistuisi! Eli yritän perjantain ja lauantaina aikana kuikuilla "tuttuja", mutta minua voi kyllä tulla juttumaan ihan vapaasti joka välissä! :D Pikatriathlonin ajan kannattaa odottaa, mutta maalissa sitten!

Lauantaina on sitten jännä päivä. Teemu julistikin vuosittaisen SUOMEN TRIATHLONTIETÄJÄ 09 -visan, joten blogissa voi käydä veikkaamassa kolmen kärjen. Viime vuoden veikkaukset löytyy täältä. Palkinnot ovat loistavia, perinteiseen tapaan. Se, onko perheemme menestys perinteinen, saadaan vastaus sitten kisapäivänä. Vuonna 2006 tuli toinen sija, joten sekin olisi mukava uusinta. Mutta lajin luonteen tuntien kaikki on mahdollista. Jännät päivät tulossa.

Nähdään siis Joroisilla ja kaikille tsemppiä suorituksiin, oletpa sitten urheilija, huoltaja, katsoja tai muuten vain paikalla!

Kesäflunssa pilaa tunnelman

Kesä on kohta siinä vaiheessa, että Joroisilla kisataan sprinttimatkalla ja puolimatkalla. Toivottavasti tämä kesä tekee kuitenkin poikkeuksen siinä, että viikonloppua ei tarvitsisi viettää jälleen kaatosateessa. Itse ampaisen matkaan perjantaina ja Teemu kilvoittelee sitten SM-mitaleista lauantaina. Uusia voisi esimerkiksi 2006 vuoden kakkossijan. Nälkää on varmasti alkukauden kankeuden ja tautien jälkeen. Vedon seurauksena kuntosarjassa kilpailee myös Jarkka, jonka on nyt kokolailla pakko päästä maaliin puolimatkalta. (Itsehän sen jo teinkin tuossa taannoin.) Vetoon liittyvää panosta en enää muista, jotain hauskaa se varmasti oli! :)

Uintiharjoitukset mökillä saaressa USA:n reissun jälkeen.

Itselläni on mennyt kehnosti pari viime viikkoa, sillä kurkku on kipeä ja limaa riittää. Mutta ei tästä pidä lannistua, vaan malttaa levätä. Alkuvuodesta pitkitin todennäköisesti tautia aloittamalla harjoittelun liian aikaisin, joten jotain täytyy ihmisen oppiakin. Kipeänä ja loukkaantuneena ollaan tarpeeksi kauan, sillä kisata ja kilvoitella voi aina myöhemminkin, terveenä. Mutta ottaahan se ns. pannuun.

Lopuksi yleinen ilmoitus! Se, kuka jätti nastan Auroran sairaalan kulmille maanantaina, sietäisi hävetä! Maastopyörästäni puhkesi rengas ja Töölön kisahallista matka takaisin kotiin tapahtuikin sitten juoksemalla Teemun taiteillessa kotiin kahden pyörän kanssa... HMPH!

"Hoidin itseni kuntoon..."

Nyt kotiinpalusta on kulunut viikko ja vaikka kisasta onkin kulunut jo melkein kolme viikkoa, niin aikaeron tuoma rasitus on vasta nyt poistunut ja lentokoneessa istuminen toi pienen kesäflunssan. Mutta eiköhän viimeistään viikonloppuna taas päästä tositoimiin harjoittelunkin kanssa. Taistelu pyykkivuorta vastaan on hävitty, mutta sitkeästi jatkan vuoren valloitusta.

Kisareissu oli monella tapaa avartava. Tiedän nyt paremmin, miltä urheilijasta tuntuu, mutta myös Teemu sai kokemuksen huoltajan roolista. Roolileikki oli opettavaista ja tekee yhteistyötämme varmasti entistä saumattomammaksi jatkossa. Siitä tulikin mieleeni episodi, jonka todistin lähietäisyydeltä Ironman Coeur d´Alenen maalialueella. PRO-urheilija "menetti marmorikuulansa", koska hänen huoltajallaan ei sattunut olemaan kaikkia tavaroita siinä maaliviivalla. (Ei koskenut allekirjoittanutta, kuten joku ilkeämielinen nyt heti ajatteli.)

Seuraavana aasinsiltaa pitkin kuuluisaan ja odotettuun Triathlonvaimo neuvoo -osioon! Triathlonvaimo neuvoo, jotta älkää hyvät ihmiset huutako sille, joka on koko päivän jännittänyt, kuskannut tavaroita, kävellyt, ajanut, seissyt, kannustanut, huutanut, ottanut väliaikoja, kuvannut, ollut syömättä ja käymättä vessassa jne. Eihän se helppoa ole, mutta yrittäkää olla huutamatta! Ja sitten neuvo niille, jotka ovat tehneet tuon äskeisen listan ja ovat huoltajan roolissa. Älkää esittäkö hankalia kysymyksiä maaliintulon jälkeen, tai älkää esittäkö kysymyksiä lainkaan. Mitä syödään, koska syödään, missä auto on, miksi meni niin pitkään, missä tavarat on, koskeeko johonkin jne. ovat kaikki liian hankalia vastattavaksi, kun takana on useamman tunnin taivallus! Hellin hetki tulee olemaan se, kun huollettavasi könkkää autolle ja horjahtaa sinuun päin. Parasta mitä voit tehdä, on tuoda kuivat vaatteet kaiken varalle maaliin tai hiihtokisoissa ottaa sukset pois jalasta. Eli tiivistetysti: ole hiljaa ja ole paikalla. :D

Lauantaina kahdet häät, joita varten sain ostaa(!) USA:sta uuden mekon. Ja kengät. Ja huivin.