20 päivää

Eilinen jännitys muuttui aamulla pettymykseksi, sillä Teemu on joutunut päivystämään viime yön vessassa ja kunto on mennyt melko heikoksi. Eli kaudenaloitus siirtyy sitten muihin karkeloihin. Harmittaa, joskin se on melko lievä ilmaus, mutta näille asioille ei mahda yhtään mitään. Jokainen vatsaflunssan läpikäynyt tietää, että siinä kunnossa ei urheilla yhtään mitään.

Itse pidin sitten perheemme urheilusuorituksia yllä pyörällä ja päälle juosten. Olipa lämmintä ja juoksinkin sitten "vieraitamme" vastaan Seurasaareen. Nyt on taas viikko pulkassa ja Frasier-putki Nelosella menossa.

Boisen kisaan on 20 päivää. Siihen valmistuin tällä viikolla seuraavasti:

Maanantai: kuntosali 70'
Tiistai: juoksu 20' + uinti 70' + juoksu 15'
Keskiviikko: pesäpallo 60'
Torstai: juoksu (sis. mäkivetoja 10x50m) 60'
Perjantai: kuntosali 75'
Lauantai: ap uinti 80' & ip juoksu (sis. 10x100m vedot) 80'
Sunnuntai: 2h55min pyörä + juoksu 10'

Yhteensä: 12h

Jännitystä ilmassa

Teemun huominen kaudenavaus Barcelonassa jännittää. Tänään jännitti Toivasen Teemun Lanzarote IM -kisa, jota seurasin monta tuntia internetissä oman uinti- ja juoksuharjoituksen välissä. Ja yleisesti jännittää oma kisa, joka siintää kolmen viikon päässä.

Juuri tulleen tiedon mukaan (tämähän on uutisblogi) Teemu kärsii vatsakivuista ja yleisestä huonovointisuudesta, joten aamulla olemme toivottavasti asian suhteen viisaampia. Kyse ei kuitenkaan ole mistään perhosista. On kyllä pirullisen huonoa tuuria, jos joku pöpö on tarttunut teräsvatsaiseen mieheen, mutta eipä sitä auta etukäteen surkutella. Nyt siis on jälleen yksi asia lisää jännitettävänä...

Enää ei tarvinnut jännittää.

Uusia aluevaltauksia

Töissä kuherruskuukausi alkaa olla ohitse ja päivät ovat työntäyteisiä, mikä on positiivinen asia. Lisäsin työhuoneeni viihtyvyyttä perjantaina viherkasvilla, toiveina saada siitä pitkäikäinen piriste. Toinen motivaatiopiriste on kuva viime syksyn Ranskan EM-kisojen startista, joka näin oman kisan lähestyessä on enemmänkin "kauhiste" kuin piriste...

Ohessa olevista viime viikkojen harjoituksista näkyy kaksi merkille pantavaa asiaa. Kohta yksi, eilinen 5,5 tunnin harjoitus, jossa Teemu ulkoilutti minua pyörällä pitkin maita ja mantuja reilun 110km verran, jonka jälkeen kipaisin reippaana tyttönä vielä juoksemaan. Kokojemme vuoksi Teemulla ja minulla on se yhteistä, että molemmilla juoksu kulkee paremmin tuommoisen perusteellisen alkuverryttelyn jälkeen. Tosin Teemu jäi tekemään ruokaa, kun hilpaisin juoksulenkuralle. Että siitäpä mallia pojat! ;)

Toinen asia on alkanut pesäpallokausi. Minuthan on tunnetusti helppo houkutella mihin tahansa urheiluhommiin mukaan ja tällä kertaa sen onnistui tekemään lähiesimieheni. 15 vuoden tauon jälkeen löysin itseni maanantaina palauttelemassa mieleeni pesäpallon saloja ja jo keskiviikkona pelasi sekajoukkueemme kuntopesiksen ensimmäisen sarjapelin. Teemu saatiin myös joukkueeseen ja hän kiittikin luottamuksesta lyömällä kunnarin. Itse kotiuttelin muutaman juoksijan ja poltinkin pari. Yhtälailla tupeksin palon arvoisesti omalla lyöntivuorollani. Yhtä kaikki, oli taas kerran erittäin hauskaa harrastaa tosissaan muttei vakavissaan.

Tämä viikko:

Maanantai: pesäpalloharjoitukset 75'
Tiistai: uinti 75'
Keskiviikko: pesäpallopeli 60'
Torstai: juoksu 75'
Perjantai: lepo
Lauantai: pyörä 5h20min + juoksu 10min
Sunnuntai: kuntopiiri 45'

Total: 11h

Viime viikko:

Maanantai: kuntosali 60'
Tiistai: lepo
Keskiviikko: salibandy 60' + kuntopiiri 30'
Torstai: 45' pyörä + 45' juoksu
Perjantai: lepo / matkustus
Lauantai: Länsiranta Hölökkä (n. 14km) 1:23:58
Sunnuntai: Pyörä (tekniikka) 60'

Total: n. 6 tuntia

Deep Blue Sea

Seuraava kirjoitus sisältää vakavaa pohdiskelua, joka lienee tuttua jokaiselle, joka on joskus ollut uuden asian edessä. Puolimatkan kisaan on 37 päivää aikaa ja itse reissuunhan lähdetään viikkoa aikaisemmin. Koska kisa lähestyy, myös ajatukset ajautuvat tulevaan koitokseen. Päälimmäisenä on jännitystä, epävarmuutta, pelkoa ja innostusta.

Ensimmäisenä luonnollisesti uinti. Uintiin kulminoituu varmasti se suurin epävarmuus ja pelkokin. Tunnen itseni sen verran hyvin, että olen yrittänyt tehdä mielikuvaharjoituksia lähtötilanteesta ja odotuksesta. Kokemuksesta tiedän, että saan täydellisen paniikin päälle ja sykkeen huippulukemiin, jos vain annan sen tapahtua. Sen sijaan yritän ajatella, että olen tehnyt tämän kymmeniä, jos ei satoja kertoja, joten tilanne on hallinassani. On varsin hankalaa uida, jos kroppa ja mieli ovat ylikierroksilla. Ajattelen, että uin oman uintini ja en välitä varsin todennäköisistä kontakteista uinnin aikana.

Pyöräosuus ei aiheuta samanlaisia tuntemuksia, joka kertoo myös siitä, että vesi on vielä outo elementti minulle (kahden vuoden jälkeenkin). Pyörä on hyvä ja kisan aikana tehtäviin tankkauksiin minulla on varsin selvät sävelet. Mahdolliset tekniset ongelmat mietityttävät, mutta määränsä enempää en voi opiskella mekaniikkaa, joten rengas voi puhjeta, mutta siitä jännittävämpiä tapahtumia ei tarvitsisi tulla.

Juoksuosuus näin etukäteen ajatellen on varmasti omalla tavallaan se rankin. Vaikka harjoittelua on tätä varten vuosi takana, niin alkuvuoden sairastelu nakertaa itseluottamusta. Pystynkö minä, jaksanko minä ja osaanko minä? Muutamien harjoitusten perusteella ei pitäisi olla ongelmia, varsinkin kun aikatavoite on löysästi 6-8 tuntia. Oikeasti sen näkee vasta 13.6.2009. Sitä ennen ensimmäinen startti on Länsiranta Hölökkä lauantaina Kuopiossa, missä eräs Savolainen Teräsmies vetää alkuverryttelyn.

Kuvassa uintia Havaijilla vuonna 2007. Itkisikö vai nauraisiko?