Uusi rooli?

Lanzarotelle siis päästiin ja ainoat mutkat matkassa tulivat matka- ja pyörälaukun katoamisesta! No, nekin onneksi tulivat perille seuraavana päivänä, mutta kyllä siihen asti vähän hermoja kiristytti. Huonomminkin on porukalle käynyt...

Sää on ollut aivan loistava ja itse olen käynyt näyttäytymässä auringolle aina tasaisin väliajoin. UV-yliherkän tulee tehdä aikataulu itselleen, jotta aurinkoihottuma ja palaminen eivät pääse yllättämään... Siksipä kauhulla seurasin eilen majoituksen uima-altaalla tapahtuvaa grillaamista, jota kymmenpäinen brittiryhmä suoritti. Parhaimmat olivat auringossa kuusi tuntia putkeen!

Teemulla on selvästi hyvä fiilis kisan suhteen ja pientä odotuksen tuntua on jo ilmassa. Suomesta saapuu loppu rumpuryhmä lauantaina ja sitten huoltotiimi alkaa olla valmiina. Osa rumpuryhmästä suuntaa kuitenkin golfkentälle ennnen kisoja, joten luultavasti saan uuden roolin "cädinä" triathlonvaimon lisäksi! ;D

Lähtö

Vajaan tunnin päästä pitäisi olla junassa ja suurin osa tavaroista on vielä levällään. Normaali tilanne siis. Tälläkin hetkellä Kuopiossa tihuuttelee vettä, joten en ole ollenkaan pahoillani lähdöstä.

Lanzarote Ironman kisataan lauantaina 24.5.2008 ja ajattelin, että koska Teemu varmastikin toimittaa luettavaksi sivuilleen oman kisaraporttinsa, niin tällä kertaa minä tekisin sen myös. Pointtina kuitenkin olisi kirjoittaa se omasta näkökulmastani, sillä Ironman-matkan kilpailun aikana (ja erityisesti sitä ennen ja sen jälkeen) tapahtuu yllättävän paljon asioita myös "tällä osastolla". Esimerkiksi 04.00-07.00 välillä tapahtuu muutakin kuin ennen starttia takin roikottamista käsivarrella! :)

Tunnelma on ainakin ollut jo "korkealla", joten se yleensä tietää onnistunutta kisaa ja reissua. Voimakasta sanailua ja reipasta mielipiteenvaihtoa... Osa ehkä tunnistaa meidät kuvauksesta! ;D

Me mennään nyt!

Raivokasta pakkaamista luvassa

Tänään oli aamulla jälleen vuorossa uintia. Ei voi kyllä sanoa, että olisi ollut mitenkään lennokasta, sillä jouduin pitämään pari päivää lepoa ja sen kyllä sitten huomasi altaassakin. Mutta 2 km takana ja 4 x 200 m meni jo aivan "mallikkaasti" (=ilman lepotaukoja ja vesikauhukohtauksia)! Uinti keskeytyi hetkeksi radan vaihdon takia, sillä Pelastusopiston pääsykokelaat tulivat pulikoimaan omia testejään! ;D

Eilen pohdittiin palaverissa nais- ja tyttösalibandyn tulevaisuutta ja oikein hyvässä hengessä käytiin kehittäviä keskusteluja. Toivottavasti jaksamme myös muuttaa nuo sanat teoiksi. Tärkeä asia.

Tänään ohjelmassa raivokasta pakkaamista ja lähtökehtuuttamista.

Sähläilyä ja uinnin viisasten kiven murunen

Vietin viikonloppuna 21 tuntia Kuopio-hallilla. Järjestettiin siinä sivussa lapsille ja aikuisille salibandy- ja sählymittelöitä. Varsinkin eilen oli menoa ja meininkiä, kun lapset täyttivät hallin. Palloa ja mailaa oli joka puolella minne vain katsoikin.

Halli valmiina vastaanottamaan pelailijat.

Pelipaidat olivat myös muutamilla joukkueilla hyvin nostalgisia.

Nyt olisi tässä muutama päivä "tehokasta peliaikaa" ennen kuin suuntaamme perjantaina Lanzarotelle. Ja muutama MM-lätkäpelikin ehditään vahtaamaan, kuten SUOMI-NORJA tänään... Sitten onkin ensimmäisen kerran pyörän pakkaaminen minullakin edessä.

Yksi asia pitää vielä mainita. Kun tuskailin kuukausia vaparin vaikeutta ja erityisesti sitä, että en pysty uimaan kuin 25 m kerrallaan, niin vappuaattona tuokin rajapyykki ylittyi ja vetäisin 4 x 200 m vaivatta. Yhteensä uin jälleen sen 2 km sarjan, mutta itselleni tuon, jonkinlaisen viisasten kiven, löytyminen oli parempaa kuin mitkään simat tai tippaleivät. Olin lukenut täysin samansuuntaisia tuntemuksia erinäisiltä foorumeilta, joissa "kuin tyhjästä" altaan välit alkoivat kulkea vaparillakin. Eli jotain hyötyä tästä loukkaantumisestakin oli, kun rintauintikiellon myötä pitää opetella vaparikin. (Ja tietysti triathlonillakin on oma merkityksensä.)