3.

Kolmas päivä tätä kuuta jo menossa (ylläri). Polveen koski tänään enemmän kuin viime päivinä, ilman mitään erityistä rasitusta. Rikki mikä rikki, noin niin kuin nätisti sanottuna.

Pikku Kakkosta iPadilta.

Irongirl katsoo Pikku Kakkosta iPadilta vaikka se samaan aikaan tulisi teeveestä. Hassua kuinka hänellä tällainen mieltymys on, mutta eipä sitä 30 vuotta (uuh...) sitten voinut valita, että mistä tuutista sitä Pelle Hermannit katsottiin. Lapsena kotoa löytyi VHS-kasetteja, joista sitten osaa katsottiin niin, että esimerkiksi uunojen vuorosanat muistan hyvin pitkälle ulkoa. Kuvan laatu oli sitä mitä se oli, mutta eihän sitä paremmastakaan tiennyt. 8-bittinen Nintendo tarjosi laatikkomallisia ukkoja ja Commadore 64:n unohtumattomia hetkiä lataamisen parissa (varsinkin sen epäonnistuessa).

Kyllä nykyään on kaikki toisin. Änäri ja Fifa näyttävät siltä kuin katsosi kuvaputkiteeveestä MM-kisoja. Irongirl kasvaa ihan eri maailmaan. Maailmaan, jossa ihminen käyttää luontaista tapaa (kosketus) "kommunikoida" laitteiden kanssa ja jossa dataa, informaatiota ja mahdollisuuksia työntyy ovista ja ikkunoista. Mutta koska saan päättää, niin iPadia rajoitetaan. Kirjat, palapelit, piirtäminen ja maalaaminen sekä muut leikit (yleensä juoksu- tai hippaleikit) ovat kuitenkin koko perheen suosikkeja.