Vantaan maraton 2014 - PB 3:42

Eilen sunnuntaina piti kasata itsensä vielä yhteen koitokseen tällä kaudella. Maijan kanssa suunnattiin Tikkurilan urheilupuistoon ja klo 11 tuli starttilaukaus 42,2km:lle. Valmistautuminen ei mennyt ihan oppikirjan mukaan omalta osaltani, sillä mitään valmistautumista ei ollut. Tai no, teimme pari viikkoa sitten talokaupat ja maratonia edeltävät viikot meni muuton parissa. Eihän tuo mittään, mutta kylläpä se sitten kuitenkin näkyi matkalla.

Sää suosi juoksijoita, sillä lämmintä oli juuri sopivasti (lyhyissä olisi voinut juosta), eikä satanut tai tuullut. Koska aina on erinomaista alkaa säätää ennen starttia, niin ostin SPIbeltin ja lykkäsin geelit siihen. Ennen kuin tajusin sijoitella geelit kunnolla pussukkaan, niin pikkupaniikit siinä sai kehiteltyä koska pussukka ns. rumpsutti ja hölskäsi. Kaikki kuitenkin sujui hienosti ja nutritionit olivat mukana. 

Kyllähän se vielä tässä vaiheessa naurattaa.

Lähdimme Maijan kanssa juoksemaan 5:10min/km -vauhtia, mutta taisimme juosta ensimmäistä 25km enemmänkin 5:06min/km -vauhtia. Tässä vaiheessa Maijalla vaikutti olevan enemmänkin varastossa ja hän paukautti lähteä omia matkojaan. Itse kärsin ensi kertaa vatsaongelmista, sillä vatsa alkoi hölskyä niin pahasti, että sen kuuli muutkin. Olin vähän ymmälläni, mutta onneksi se ei aiheuttaut mitään ongelmia. 38km tuli kylkeen pistos, mutta kyllä eniten vauhtia kuitenkin hidasti lihaskestävyys, joka alkoi tuossa vauhdissa tulla vastaan. Tätä puolta olisi voinut petrata ja ylipäätänsä saada loppuun saakka parempaa vauhtia sillä kunnollisella valmistautumisella. Ehkä. Todennäköisesti. Who knows.

Vikalle kierrokselle oli mukava lähteä, koska se oli viimeinen. Laskin, että ennätys tulee, jos nyt vaan pystyn jonkinlaiseen vauhtiin. Samalla pelkäsin koko ajan, että näen vielä Maijan, joka oli eettämättä menossa kohti todella onnistunutta maratoonia. Mutta ei! Ylitin maaliviivan ajassa 3:42 parantaen 8min edellistä mara-aikaa. Maija oli 4min nopeampi. Aivan mahtava reissu!

Lihakset menivät kipeiksi ja kävely tökkii. Töissä tökki myös ajatus, mutta ei kuitenkaan ihan työkyvyttömyyden puolelle mennyt. Illalla sinivalkoisin siivin (FlyBen operoimana) palasin kotiin ja kentällä vastassa olivat suurimmat fanini, joista (onneksi vain) toinen huusi: "Äiti!" 

Nyt alkoi off season! Vihdoinkin.