Vuosi sitten sain joululahjaksi Teemulta Sarvan XTIRO -nastalenkkarit. Tuolloin raskaushormoonit ja eräs pelästyttänyt episodi aiheuttivat sellaisen Bulttipoisin Heikki ja Kaija -tyylisen reaktion. En ole itsestäni ylpeä. :-)
Vaan nyt, kun olen päässyt juoksemaan niillä, niin kyllä on pitävä askel! Kovathan ne vähän ovat, mutta se ei haittaa. Ei ole jalkapohjat rasittunut talvijuoksusta kuten monesti on käynyt.
Olen käyttänyt kenkiä myös vaunulenkeillä kun on luikasta. Siinä kipinät sinkoilee kun me tytön kanssa lenkkeillään.
Hyvältä näyttää lenkkarit!
VastaaPoistaJos saa toivoa, niin ota pois toi sanatarkistus, mikä tulee tässä kommentoinnin jälkeen. Luen nykyään 90% ajasta kännykästä blogit ja aina kommentointi tyssää noihin robotti-tsekkauksiin. Tämä siis vaan kaino toive.
PoistaSaa toivoa! Olin siinä uskossa ettei mitään tarkistuksia ole! Poistan sen kyllä, heti kun pääsen koneelle. Itsekin luen ja bloggaan kännykällä... :D
VastaaPoistaNyt on poistettu tarkistukset.
VastaaPoistaJee :)
VastaaPoistaKiva kun olet palannut takasin blogin pariin. Teillä on näköjään vaaramaisemat vaihtunut takaisin etelän treenipoluille!
VastaaPoistaMäkin hankin elämäni ekat talvitossut nastoilla (pinkit tiätty),käsissä sauvakävelysauvat ja askel pikkasen kankee. Siltä sitä sit näyttää kun täyttää 33vee,odota vaan;) No ei,siltä sit näyttää kun toipuilee lonkkaleikkauksesta,eli tämmöstä vauhdin hurmaa täällä tämä vuosi! Yritän ajatella positiivisesti.... ;D
Ja tämä anonyymi olin siis minä:hymytyttö, Liisa, mitäniitänyton.... :D
PoistaJoo, takaisin ollaan! :D Niin blogissa kuin kotonakin.
VastaaPoistaAi hitto! Vai lonkkaleikkaus. No, se varmasti on auttanut, mutta vauhdin huuma voi tosiaan iskeä. Kokemuksesta tiedän, että kuntoutus vaatii myös hermoja. Tsemppiä siihen. Oli kiva kuulla sinusta! :)