Kauhea radiohiljaisuus alkoi juuri edellisenä päivänä ennen Joroisten kisaa ja valitettavasti se jatkui tänne keskiviikkoon saakka. Pahoitteluni, mutta hiljaisuus johtui toimimattomasta nettiyhteydestä ja sittemmin olemattomasta verkkoyhteydestä. Voin luvata, että tein parhaani.
Viime perjantaina ajelimme Joroisiin ja olimme juuri ennen kisainfon alkua perillä lentokentällä. Matkalla pysähdyimme syömään, mutta en juurikaan syönyt, sillä jännitys alkoi kohota. Automatkan loppupuolella uuden sotaratsumme sisälämpötila kohosi vastaamaan huonosti lämmitettyä saunaa, joten aloin epäilemään ettei minusta ole kisan suorittajaksi kun autossa istuminenkin ottaa voimille. Kisainfon jälkeen kävimme uimassa ja siirryimme majapaikkaamme ja siitä kiitos jälleen kerran Kajlle ja Ritalle sekä Hugolle, joka ilahdutti tempuillaan. Pistimme illalla vielä pyörät kokoon ja kävimme koettamassa, että ne ovat kunnossa. Unille ruvettiin noin puolenyön tietämillä.
Kisa-aamu alkoi 6.45 herätyksellä ja puurolautasen väkisin nauttimisella. Sitten urheilutalolle viemään lenkkareita ja muita juoksuvehkeitä sekä tietenkin morjestelemaan kaikkia tuttuja. Tässä vaiheessa Teemu ja minä menimme omia reittejämme, sillä hermoilu olisi kasvanut liian suuriin mittoihin, jos toinen ei olisi saanut keskittyä ja toinen olisi vain rupattanut vieressä. Ajoin noin kolmen kilometrin matkan lähtöpaikalle pyörällä ja olin huojentunut kun näin Maijan rannassa. Juuri ennen starttia hivuttauduimme oikeaa laitaa kohti ja paukusta ampaisimme matkaan.
Uinti lähti hyvin liikkeelle ja sain rytmistä nopeasti kiinni. Hoin itsekseni mantraa: "rauhaa ja voimaa" ja pian olinkin ensimmäisen poijun ruuhkassa. Aamuisen empimisen jälkeen päätin uida (tai Teemu, Maija ja Antti sen päättivät) ilman märkäpukua ja täytyy sanoa, että en katunut sitä ratkaisua misssä välissä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen otin huikan vettä ja jatkoin toiselle kierrokselle, jolloin hieman kiristin vauhtia. Uintiaika 45:42 on aika, johon voin olla tyytyväinen varsinkin kun uin ilman märkäpukua.
Vaihto oli nopea ja juoksin (pakko, sillä muutkin letkassa juoksivat) mäen ylös ja hyppäsin pyörän selkään. Teemun ohjeiden mukaan pyrin saamaan rytmin nopeasti pyörimään ja join ensimmäisen vesipullon ja geelin melko nopeasti. Pyörä kulki kyllä hienosti ja taitoinkin matkan 28 km/h keskinopeudella. Geelejä ja juomaa meni ja tavoitteena oli juoda tarpeeksi pyörän aikana. Yllätyksekseni ohittelin melko paljon viimeisellä kierroksella, eivätkä ainakaan kaikki tulleet ohi juoksun aikana. Pyöräaika 3:15:25 ja taas yhtä hymyä! Olin ajatellut, että Teemu tulee maaliin ennen kuin minä lähden juoksemaan, mutta olinkin hieman nopeampi!
Juoksuun lähtö oli yhtä hankalaa kuin kuvitella saattaa. Ensimmäinen kierros oli aikamoista teputtelua, mutta sitten sainkin rytmistä kiinni ja ylämäkiosuudet juoksin jälleen letkajenkan tahtiin. Eli laitoin letkajenkan ns. soimaan hyräilemällä sitä, jotta askel olisi tiheämpi. Suosittelen! Loput kierrokset olivatkin jo ihan mukavaa taivallusta, joskin helle pakotti juomaan ja juoksemaan jokaisen tarjolla olleen suihkun alta. Jääpalat olivat tosi mukava yllätys, mutta ne loppuivat enkä niitä nähnyt enää muilla kierroksilla. Juoksuaika 2:19:00. Maalissa pahan pettymyksen tuotti se, että Tuovinen ei ollut äänessä ja kuuluttamassa maaliintulijoita, vaan lavalla esiintyi joku solisti sen sijaan! Hmph! Tämän meinasin järjestäjille ilmoittaa kehityskohtana tulevaisuutta varten.
Loppuaika 6:20:06,2 ja viime vuoden Boisen 70.3 kisaan verratunna aikaparannusta tuli 1h 20min, joten tyytyväinen saa olla ja olenkin. Kuulema seuraavan tunnin pudottaminen on vaikeampaa, mutta ehkä siirrynkin tästä pidemmille matkoille...
Kisan jälkeen painelimmme suoraan mökille ja nyt vietämme päivän Kuopiossa pyykinpesussa. Huomenna sitten taas painetaan mökkeilemään saareen ja sitten aletaankin virittäytyä pitkän matkan MM-kisoja kohti. Kiitos kaikille kannustuksesta ja onnittelut niille, jotka lauantaina helteessä teräsmiehinä ja -naisina matkaa taittoivat!
Onnittelut hienosta suorituksesta! Taisi kisasuunnitelma osua nappiin. Letkajenkka-vinkkiä meinaan kyllä kokeilla. Vau!
VastaaPoistaKiitos Pia! :) Suunnitelma meni tosiaankin nappiin ja mitään ongelmia ei ollut, joka on aina hieman hämmästyttävää noin pitkällä matkalla. Kivaa oli!
VastaaPoistaLetkis on loistava juttu silloin, kun askel meinaa pidentyä ja ylämäki muuttua liian jyrkäksi! Kunhan ei ota askelta taakse! :D