maanantai 14. tammikuuta 2013

Hiihtokausi avattu


Kirjoitin eilen FB:ssä, että pienenä kuvittelin olevani Marja-Liisa Hämäläinen, mutta nykyään en kuvittele mitään. Eilen Teemu hiihti reilut 4h, jonka perään suuntasin itse ladulle. Ensimmäistä kertaa tänä talvena! Tyylinä pertsa.

Tyylilleni uskollisena lähdin hiihtämään liian kovasti ja lisäksi ohittelin muita sivakoijia, joten taas piti pitää liian kovaa vauhtia! :-) 1,5h tuntia kuitenkin silkkaa huvittelua. Vantaalla ladut ovat loistavassa kunnossa.

Takaisin tullessa Teemu oli tytön kanssa ovella vastassa sanoen, että onneksi tulit jo. "Arvaa mitä täällä on tapahtunut! Tyttö heräsi juuri..." Hohoo, kauheen rankka daddy time päiväuniaikaan! :-)

Viime vuonna Teemulta saadut hääpäivälahjat

perjantai 11. tammikuuta 2013

Vauvajumppa

Eilen kävimme Irongirlin kanssa ensimmäistä kertaa Vantaan voimisteluseuran vauvajumpassa. En tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta tunnin jälkeen naama punoitti, hiki virtasi ja vauva oli edelleen tyytyväinen.

Ihan perussettiä, eli jumppaa, homma oli ja joissakin liikkeissä vauva oli painona. Tosi tehokasta ja vauvan ylöspunnerruksissa jouduin sarjan lopussa luovuttamaan! Hmm.... Melkein 11kg venkulakahvakuula on aika paljon.

Illalla pääsin hierojalle, tai itse asiassa hieroja tuli meille. Olipa hienoa saada 7kk jumit heltiämään, vaikka huonossa kunnossa selkäni ei ollutkaan, jumeja lukuunottamatta.

Farkkutytöt

tiistai 8. tammikuuta 2013

Nastalenkkarit

Vuosi sitten sain joululahjaksi Teemulta Sarvan XTIRO -nastalenkkarit. Tuolloin raskaushormoonit ja eräs pelästyttänyt episodi aiheuttivat sellaisen Bulttipoisin Heikki ja Kaija -tyylisen reaktion. En ole itsestäni ylpeä. :-)

Vaan nyt, kun olen päässyt juoksemaan niillä, niin kyllä on pitävä askel! Kovathan ne vähän ovat, mutta se ei haittaa. Ei ole jalkapohjat rasittunut talvijuoksusta kuten monesti on käynyt.

Olen käyttänyt kenkiä myös vaunulenkeillä kun on luikasta. Siinä kipinät sinkoilee kun me tytön kanssa lenkkeillään.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Vauva urheiluperheessä - urheilu vauvaperheessä

Vauvan kannaltahan on sinänsä sama, kummasta näkökulmasta asiaa tarkastelee, sillä hänellä on omat tarpeensa, joihin vastataan ja tavallaan hän on iso-pomo, joka määrää humpan tahdin. Mutta kun asiaa tarkastellaan vanhempien näkökulmasta, tulee varmasti puheenaihetta. Toisin sanoen, koko otsikon voi unohtaa.

Meillä tulee kränää siitä, että kuka treenaa milloinkin. Tai ehkä enemminkin siitä, että me emme vieläkään osaa suunnitella seuraavaa päivää etukäteen, jolloin "yllättäviä" treenimenoja tulee puskista ja nurkista. Tämä ei siis koske luonnollisesti minua, mutta ihmeellistä kyllä minun(kaan) ajatuksia ei osata lukea, joten kärhämät ovat valmiit. Mutta ei huolta! Emme ole tämän asian kanssa yksin. Empiirisen aineistoni pohjalta voin todeta, että tämä on ihan normaalia! :D

Synnytyksestä palautuminen vie aikansa. Eikä sen kanssa kannata hötkyilläkään. Niveliin ja keskivartaloon sekä niihin kuuluisiin lantionpohjiin kannattaa kiinnittää huomiota. Liian aikaisella urheilulla voi saada aika ikäviä seurauksia aikaiseksi. Näistä olen kuullut aika huiseja esimerkkejä. Trust me.

Kun synnytyksestä on selvinnyt, on tietenkin tärkeää, että saisi myös unta. On aivan turhaa lähteä juoksemaan, jos edellisenä yönä on nukkunut 4h. Meillä Irongirl on alusta saakka ymmärtänyt, että yöllä nukutaan, mutta ei sitä, että yöllä voisi ruokailla vähemmän kun ikääkin on kohta jo 7kk. Lepoa ja untakin minulle tulee ihan hyvin, mutta on päiviä jolloin väsyttää huolella.

Sanomattakin selvää, että ravinnosta pitää myös huolehtia. Se ei ole ollut minulle ongelma, tässäkään elämänvaiheessa. Painoni on takaisin kisalukemissa. Ei jaksa mitään, jos ei ole mitä kuluttaa. Olkoonkin, että ainakin alussa sain syödä hyvin jäähtynyttä (lue: kylmää) evästä silloin tällöin.

Juoksuharjoittelu on lajeista sellainen, että se ei vie ns. ylimääräistä aikaa. Se on yksi syy siihen, että juoksen puolikkaan Helsingissä ennen Tukholman maratoonia. Juoksua on helppo treenata aikatauluhaasteiden keskelläkin. Ohjelmistoon tuli myös firman viikottainen sählyvuoro. On mukavaa päästä vähän pelailemaan. Tämä harrastus taas vie sitä ylimääräistä aikaa siirtymisineen. Se on sitten daddy time tytölle. Ja nyt night time äidille!