maanantai 19. joulukuuta 2016

19.

Tämä päivä on ystäville. On ystäviä:

- joiden kanssa jaetaan iloja, suruja ja pelkoja.
- joiden kanssa nauretaan poskilihakset kipeänä.
- jotka tietävät miltä sinusta tuntuu.
- jotka tietävät mitä tarkoitat ja tietävät, että sinä tiedät heidän tietävän.
- joiden kanssa urheillaan ja kilpaillaan.
- jotka ovat ystäviäsi vaikka tuntevat sinun kaikki puolesi.
- joiden kanssa tanssitaan aamuun asti.
- joilta voit pyytää aina apua.
- joiden kanssa tehdään töitäkin
- joidenka olemassaolo jo helpottaa pahaa tilannetta.
- joidenka kanssa olet ollut ystävä lapsesta saakka.
- joihin olet saanut tutustua aikuisena.
- joiden kanssa matkustellaan.
- joille kerrotaan asioita mitä muille ei kerrota.
- joita kaipaat, mutta tiedät heidän olevan elämässäsi joka tapauksessa.
- joita kaikkia tahdoin tällä kirjoituksella muistaa.

[Kirjoitettu kännykällä.]

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

18.

Tänään oli perinteisen "Etsi joulutunnelma saunan ja kylpyhuoneen pesusta" -puuhan aika. Kyllähän se sieltä löytyi 1,5h etsimisen jälkeen!

Ei sillä, että jouluun erityisesti kuuluu moiset reutuumiset, mutta pari kertaa vuodessa perusteellinen siivous on tehtävä ja joulu on sopiva "herättäjä". Yhden blogin aiheen saisin Kuopion kalkkisesta vesijohtovedestä, jota vastaan käyn loputonta taistelua, mutta en taida siihen enää ryhtyä. Tyydyn toteamaan, että se on selvästi yksi Kuopiossa asumisen miinuksista.

Jylhä kuva leikkipuistosta.

Ihan kuin flunssa yrittäisi tulla uudestaan, joten tämän päivän liikunnat tapahtuivat puistossa ja pulkkamäessä. Ja toki siinä siivoushommassa. Lapsikin ihmetteli, että miten sulla äiti on noin hiki! Hän kutsuu myös kalkkitahroja "äidin viholliseksi". Hehee.

Huomenna olisi tarkoitus käydä taas hapottamassa reisiä kuntosalilla. Stay tuned!

lauantai 17. joulukuuta 2016

17.

Tänään oli taas lauantai ja aamulla pääsi heti uimaan. Jotta tämä olisi mahdollista, niin rakas äitini antoi myös panoksensa ja tupsahti paikalle heti kello kuuden jälkeen olemaan Irongirlin kanssa. Triathlonharrastus liikuttaa siis läheisiäkin! Äiti vaati kyllä hotellitason aamupalaa, mutta kahvit häntä nyt ainakin odotti.

Altaassa uitiin pääsarjana kauhean monta vinstaa ja kauhean kovasti. Apuvälineet otin heti käyttöön. Eki totesi, että kyllä se siitä helpottuu kun kunto kasvaa. En kyseenalaista tätä, enkä mitään muutakaan mitä hän altaan reunalta minulle sinne altaaseen sanoo.

Aikaisin olin liikenteessä. Autolla, koska kävin uinnin jälkeen kaupassa. Muuten pyörällä.

Varsin innostunut uimari. Vakavuudella tulevaan suhtautuen.

Siellä se Kuopion keskustan uimahalli on.

Valinnanvaraa kaapeissa.

Säkki täynnä apuvälineitä. Kohta pitää olla ehkä isompi säkki.

perjantai 16. joulukuuta 2016

16.

Tykkään tosi paljon siitä, että saan ostaa lahjoja jouluna. Joulussa on hauskaa se täpinöinti, mitä erityisesti lapset harrastavat. Itsehän olin aina, syystä tai toisesta, kipeänä jouluna. Muistelen, että aika monesti oksetti. Jännitys varmaan teki oman osuutensa, mutta myös koulujen sairasteluun liittyvä vuosikello näytteli varmasti omaan osaansa. Erikoista muuten, että lapsuus- ja nuoruusajan vatsalla jännittäjästä tuli ihan normaali jännittäjä aikuisena.

Koriste viime vuoden kuusesta.

Nykyään joulussa parasta on suvun näkeminen, syöminen ja se tunnelma, mikä tulee tuon kaiken seurauksena. Ja tietysti joulupukki ja lasten supertäpinöinti. Vanhemmatkin lapset saavat uskonsa joulupukkiin takaisin, osittain todennäköisesti vain varmuuden vuoksi. Lisäksi meidän suvussa on aina ollut tapana laulaa joulupukille ennen lahjoja. Se, että kukaan ei osaa sanoja ja säveltäkään välttämättä, ei ole koskaan ollut esteenä ja kaikki ovat oikein tietoisia tästä, mutta silti se vaan tehdään.

Omat toivomukseni mahdollisten(!) lahjojen suhteen ovat hyvin maltillisia. Toivoisin hiihtopukua, kuoria kännykkään tai kuulokkeita. Hyvä Joulupukki, olen ollut melko kiltti koko vuoden...