11.

Lapsi ehdotti perhehiihtolenkkiä viikonlopulle. Ja tokihan me silloin lähdetään koko porukalla. Menimme autolla Sammakkolammelle, koska varsinaisesti tuo Puijo ei sovellu neljävuotiaan hiihtoharjoitteluun. Tai kyllä stadioni on ihan hyvä tasainen paikka, mutta Sammakkolammen kierroksella on ehkä vähän rennompi meininki ja takaatulevien hiihtovauhti on usein kohtuullinen, että yllättäviin tilanteisiin ehtii hyvin reagoida.

Ihailen tätä sinnikkyyttä.

Yllättäviä tilanteita tuleekin hyvällä tahdilla. Vuodessa on tapahtunut tosi paljon kehitystä ja aika ajoin sukset jopa liukuivat! Miten hauskaa oli seurata tätä riemua, minkä hiihto sai aikaiseksi. Olen varma, että lapseni tunteet olivat samat kuin itselläni. Välillä ei oikein tiedä, että hirvittääkö vai naurattaako vauhti.

Välillä tarvitaan apuvoimia.

Teemu otti kuvat ja minä olin hiihtäen mukana. Nauratti, kun moitteita sai kaikki jotka ohittivat meidät. Ihan kuin joku olisi sanonut ääneen omat ajatukset, joita joskus tulee lenkillä. Kun hiihtäjälupaus oli saanut tarpeekseensa, niin heitin toppatakkini pois ja lähdin omalle hiihtolenkille. 

Vauhti kiihtyy kiihtymistään, sukset luistavat yhtä kovemmin!

Omasta lapsuudesta on sellainen hauska hiihtomuisto, että Puijolla järjestettiin Anttila-hiihtoja ja äitini hiihti rinnallani kisan aikana. Stadionille noustessa äitini joutui sanomaan, että mene vaan, tulen perässä. Tämä tapahtui 80-luvulla. Yritän välttää tämän saman kohtalon äitinä. Hehee.

10.

Selväksi on varmasti käynyt, että uintikilometrini ovat jääneet tänä vuonna lähinnä uimataidon ylläpitoasteelle. No tänä aamuna Teemu passitti minut hallille klo 07 ja porukan mukaan, joka on ainakin tasoltaan varsin riittävä. Jaoin radan uinnin moninkertaisen uinnin euroopanmestarin kanssa, viereisillä radoilla oli myös suomenmestareita ja Ironman TOP2:ia ja Kona-kävijöitä. Luonnollisesti myös valmentaja on tätä samaa luokkaa. Mukana oli myös nuoria, jotka vetivät ihan mielettömän lujaa. Vau!

Keväällä ehkä jo näin! Kuva: Pia Ahti.

Ja sitten olin minä. Olin saanut ohjeeksi ottaa apuvälineitä mukaan ja räpylöillä uinkin suurimman osan sarjasta. Helpotetusti vielä niin, että jos muut uivat 100m aikalähdöillä, niin siirryin vetämään hyvin ensimmäisen vinstan. Työ on siis aloitettu myös tällä saralla. Kovaa työtä se onkin, mutta yritän nyt käydä tuon porukan mukana niin paljon kuin mahdollista ja luulisi kevättä kohti vähän antavan periksi. Talven ajan viikko-ohjelmassa on myös toinen uinti, joka sisältää rauhallisempaa pitkää kelausta.

Hassu yksityiskohta tästä päivästä, sillä liikuntaa tuli tasan 4h. 1h15min altaassa, ja loput pyörällä liikkuen. Hauskaa. Niin sitä vaan huomaamatta tuli liikutta 37km pyörälläkin paikasta toiseen.

9.

Minulla on takana kolme täydenmatkan triathlonia. Eli 3,8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42,2km juoksua. Muistelin niitä kaikkia tänään. Lämmöllä pääosin. Kuvat: Teemu Lemmettylä.

2011 Ironman Zurich.

2014 Ironman Frankfurt.

2016 Ironman Copenhagen.

Meno vaan paranee.

8.

Olen raskauden/synnytyksen jälkeen kärsinyt epäsäännöllisesti lantion alueen kivuista erityisesti juoksun jälkeen. Joskus niitä ei tule lainkaan, ja joskus tunnin lenkin jälkeen pari tuntia on kivuliasta. Asia ei sinänsä ole minua tähän saakka kovasti häirinnyt ja tavallaan otin se jopa annettuna asiana lapsen saamisen jälkeen. 

Päätin kuitenkin hakeutua ammattilaisen luokse "vaivoineni". Olen löytänyt DBC klinikalta fysioterapeutin, jolla tuntuisi olevan hyvä näkemys siitä, miten ongelmiani tulisi lähestyä. Ongelmat monikossa siksi, että vaikka eturistideleikkauksen jälkeen kuntoutus sujui muuten hyvin, niin reisiin on jäänyt puolieroja, joille en myöskään omin voimin osannut mitään tehdä.

Reisien tilanne kuntoutuksen alussa joulukuussa 2014.

Tänään suoritettiin mittauksia, joilla selvitetiin kuinka isot erot etu- ja takareisissä mahdollisesti on ja mikä on lantion voimataso. Koska olen niin kilpailuhenkinen, niin en voi paljastaa mitään lukuja. Tunnelmat menivät kiville erityisesti tuon lantion kanssa. (Oikeasti en myös muista niitä lukuja.) (Tai oikeasti muistan sen huonoimman, mutta sitä en saata paljastaa.) (Tai paljastan sen sitten aloitustilanteena, kun kirjoitan parin kuukauden päästä tilanteen parantumisesta.) Viimeisenä lajina olikin muuten yhden jalan hyppy, jossa yhden suorituksen osalta sain moitteet huijaamisesta. Tästä voin paljastaa, että oikealla jalalla hyppäsin 14cm (15cm huijaamalla) ylöspäin ja vasemmalla 12cm.

Mutta nyt tilanne on tiedossa ja onneksi toimin asiassa. Vähän jo ehdittiin jo muutamaa liikettä katsoa tänään ja teinkin niitä jo salilla lapsen uimakoulun aikana. Ensi viikolla saan tunnin ohjelman, jossa keskitytään lantion vahvistamiseen sekä reisien jumppaamiseen. Ja vaikka tässäkin tällä(kin) asialla vitsailen, niin olen kyllä ihan vakavissaan parantamassa tätä osa-aluetta.